Löytyykö muilta tällaisia vauvasia?

Moi!

Eli en voi sanoa samaistuvani noihin pulmiisi, mutta tässä pari " vinkkiä" , jos niistä olisi apua (ellet ole jo kokeillutkin :D)



1) Oletko koittanut eri mallisia tutteja? Meillä poika ei tykkää anatomisesti muotoillusta, eikä luonnonkumisesta tutista. Silikonista lussuttaa sitten nukkumaan mennessä - muulloin ei siitä välitäkään :)



2) Vaunuissa meilläkin oli aluksi huutoa, kunnes tajusin " tankata" pojan täyteen juuri ennen lenkille lähtöä. Sitten jaksoi kölliä/jopa nukkua siellä. Nyt ollaan välillä pidettyä selkänojaa lyhyitä aikoja puoli-istuvassa asennossakin, jolloin tykkää, kun näkee maisemia paremmin. Tästä syystä myös jaksaa istuskella kaupassa kaukalossa, kun voi tiirailla samalla.



Sylivauva tuppaa meiänkin poika olemaan, ja kiittelenkin rintarepun keksijää ;) Poika on esikoinen, joten kateudesta en osaa sanoa... Muut ehkä osaavat siihenkin apua/vinkkejä antaa?



Mutta jollet ole kokeillut eri tutteja ja tankkaamista JUURI ennen ulkoilua (eihän nuokaan kaikilla siis tepsi), niin toivotaan että niistä - tai jostain muusta - apu löytyisi! Voimia!!!



Pi-Ki ja poitsu kohta 4kk

et täällä näyttäs olevan oma ketju semmosille äiteille, joilla on pikkunen vauva ja ainaki yks isompi: Pienten äitit. Lukasehan kohtalotovereitten juttuja ja listaudu mukaan ni jospa siellä joku osais auttaa. Jaksamista!

tyttö oli aika lailla just tollanen, nyt 7,5kk. eli varmaan just 3kk iässä alkoi olla niin et huuti aina vaunuissa, ja autossa myös turvaistuimes, mutta vaunuilut oli ihan tuskaa, lähin olevinaa kaverinkaa vaunuttelee ja tuloksena oli se et tyttö nukku joku puol tuntia ja sit alko huuto ja ei loppunut kun syliin piti ottaa, nomet kerrat kävelin kaupungilta kotiin (n.1,5km) tyttö sylissä ja kiehuin kotona miehellen etten ikinä enää lähe kaupunkii ku ei viihdy vaunuissa. meillä oli yhditelmät vaunut ja otettiin se koppa pois ja sit laitettii makuu pussi ja aina ku tyttö alko rähjää nii nostettii puoli istuvaan asentoon, siis sellai loiva asento jolloin näki ulos ja se vähä helpotti, tai ainaki sain lisä aikaa sen puol tuntia et pääsin kotiin juokseen=) eli alko viihtyy peremmin niinku rattaissa jonku aikaa, sit taas joskus 5 kk iässä ei enää kelvannu istuma asentokaa vaan aikansa kutakin viihty joku lelu kädessä ja katteli maisemia ja sit alko rähjäys, mutta rupesin tekee jo siinä vaiheessa että en ottanut syliin koska oli jo oppinut selvästi sen että rähjäämällä pääsee syliin, eli annoin huutaa vaa vaikka kuinka ihmiset katto, en välittänyt, tai välitin mutta en antanut häiritä kun kerta eivät tietäneet mistä oli kyse. jouduin vaan hyväksyy et meillä ei olla vaunuissa hyväksyvää sorttia ja rupesin tekee vain pikku lenkkejä lähistöllä ja pääsin nopeesti kotiin kun heräs tai alko itku tulla, ja oikeestaan ei enää niin paljoo rähjää nykysin kun en tee enää niitä jättilenkkejä ku ennen, itse asias ostettii kuukaus sitte matkarattaat jossai viihtyy tosi hyvin kun osaa jo istua ja näkee ihan erilailla ympärille kun noista yhdistelmän rattaista. eli nykysin ei meil huudeta mut ei rattailut tehdään ajoitetusti ja ripeästi ja jos alkaa rähisee nii antaa rähistä. muistan kun aina kattelin kateellisena kun muiden vauvat vaan tyytyväisenä koisi vaunuissaan ja meiltä kuulu aina itku...

eli kyllä teilläkin alkaa varmasti tottua vaunuiluun mut aina ei kannata ottaa syliin muuten tottuu myös siihen. meillä itse asiassa tyttö itki myös sitä kun ei osannu nukahtaa yksin siihen aikaa ollenskaa eli kotona nukahti aina tissille ja vaunuissa kun tissiä ei olltu nii jotenki aina taisteli vastaan väsymystä ja lopulta nukahti kun itki tarpeeks, nytkun osaa nukahtaa ite sänkyynsä niin oon huomannu et rattaissaki saattaa yhtäkkiä nukahtaa vaik istuvilteen ilam itkua, eli nääkin varmasti yhetydes toisiinsa.



ja tutti hommasta, ei meilläkään osannut syödä tuttia ollenkaan vaika kuinka yritin opettaan, ja juuri lähinnä tän takia et se vois olla hyvä rauhoittumis väline vaunuissa, autossa ja kaupassa, tms. mutta ei , ei vaan ottanut tuttia joten en sit viittinyt enää tyrkyttääkkää, eli turhaa sitä tutille enää opettaa jos ei sitä huoli, parampi niin nii ei sit tarvii taas olla koko ajan sitä tunkemaskaa suuhun kun hätä tulee(asioilla kax puolta), eli jos ei huoli nii anna olla, ei kaikki ole tutin syöjiä.

meillä alko n.5 kk iäs viihtyy lattial enempi mutta esim.nyt taas vaihe että ei viihtys ollenkaa vaan pitäs koko ajan olla viihdyttämmäs ja äiti vieressä tai sit syliä ja halia..

toiv.sait jotain selkoa...

Löytyy kohtalotovereita!! Meillä nyt 4.5 kk tytteli. Huusi aina vauvakaukalos pää punasena autoilles, mikää ei auttanu..Lopulta tyydyin et ei menty autolla mihinkää ekaan yli kolmeen kuukauteen. Nyt on vaihdettu jo isompi turvaistuin, niin siinä viihtyy melko hyvin. Nukahtaakin jopa puoleksitunniksi ja kattelee jos hereillä. Välis voi tietty karjua mut ei sentäs koko matkaa kuten aiemmin..Huusi vaikka tunnin putkeen, ennenkö oltiin kotona..



Vaunuissa oltiin ekat puolitoista kuukautta hyvin, mut sen jälkeen saman verran taukoa. Pää punasena siäki huusi, ei auttanu mikää..Nyt kesän tullen nukutan vaunuun sisällä, ihan saman nukutanko sänkyyn vai vaunuun..Kun ei tarvi laittaa niin paljo vaatteita, niin ei vauvaakaan ahdista. Meillä huudettu aina kun lakki laitettiin talvella..



Sylivauva meilläkin, välis jo viihtyy sitteris tai lattialla. koliikkivauva oli, niin kait oppi syliin..

Et kyllä meitä piisaa, joiden vauvoilla oma tahto..Joka ei sit mee niinku äiti haluais..

Meidän neiti nyt (onneksi) jo kohta 11kk ei viihtynyt ensimmäiseen 4kk ollenkaan vaunuissa, ei voinut edes ajatella kaupoille lähtöä ja pienetkin vaunulenkit oli suurimmaksi osaksi ihan kauheita kun tyttö huusi huutamistaan, ei auttanut masun täyttäminen ennen ulos lähtöä eikä mikään muukaan.kaukalossakin tyttö huusi täyttä kurkkua:/

Lattialla oloa tyttö myös inhosi,sylissä ja tissillä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan..tosin sylinkin täytyi olla liikkeessä muuten tuli itku..

Tutti ei ole ikinä kelvannut vaikka kotiin ostettiin varmaan koko kaupan tutti valikoima silloin ekoina kuukausina;)

Ensimmäisinä kuukausina päikkärit oli sellaisia vartin torkkuja öisin saattoi nukkua puolikin tuntia/tunin heräämättä.

Mä kannoin tyttöä paljon kantoliinassa ja siinä hän nukkui myös päikkärit kun ei muuten uni tullut, samalla pystyi itse tekemään vähän jotain ja lenkkeilemäänkin kantoliinaillen. Meillä auttoi sitten lopulta aika, neljän kuukauden jälkeen vaunuttelu alkoi ykskaks sujumaan, samoin autoilu, puolen vuoden paikkeilla tyttö alkoi viihtymään lattialla paremmin ja muutenkin muuttui aurinkoisemmaksi:) Tissitakiainen hän tosin on edelleen ja nukkuu huonosti mutta parempaan päin on menty paljon:)

jaksamista!!

Meidän poika, melkein 5 kk, on aivan samanlaisen kuuloinen kuin sulla Beatitude. Jeminazin viestissä oli kuitenkin itua ja luulen, että nuo toimintavinkit saattavat auttaa.



Meillä tutti on sitkeän yrittämisen jälkeen alkanut iltaisin nukkumaan käymisen yhteydessä kelpaamaan. Pitkään nukkuin vain vieressä, mutta tietoisesti olen opettanut nukahtamaan omaan sänkyyn ja nyt se jo melko hyvin onnistuukin. Tutti ei kuitenkaan kelpaa öisin, vaan haluaa tissin suuhunsa aina herätessään ja tätä tapahtuu turhan usein.



Vaunuissa meilläkään ei viihdytä ja päikkärit ovat vaan pieniä max. 30min torkkuja. Mulla on myös pinna tiukalla, kun haluaisin vaunuilla lasten kanssa pitkiä lenkkejä, mutta eihän se tuolla vaunuissa viihtymisellä onnistu. Mutta kiva, että muutkin antavat vain huutaa, itsellä aivan samanlainen toimintamalli, sillä eihän sitä pientä voi joka tilanteessa kantaa. Kantoliina on tosin ollut tämän lapsen kohdalla pelastus.



Helpotti lukea myös muista haastavista vauvoista. Näitä tapauksia siis vain on ja kyllä se taitaa ajan kanssa helpottaa. Kaikkea en nyt edes kommentoinut, kun kuvaus oli Jeminazilla ja Beatitudella jo niin osuva.

<täytyy oikein ihmetellä kun lehdestäkin luin että Hagmannien vauva itkenyt vain neljä kertaa ja on neljä kuukautta, uskomatonta miten erilaisia voivat olla... <



No mutta eihän Hagmanien vauvalla olekaan mitään syytä itkuun kun isi on rikas jääkiekkoilija ja äiskä kaunis missi, voiko sitä enää onnellisempien tähtien alle suomalainen syntyä :D :D :D

Hihii...

Meillä tää kuopus (kans kohta 3kk) ei syö tuttia. Omat sormet ja tissi suuhun kelpaa ja harsoja tykkää hangata naamaansa ja niitä lupsuttaa. Nyt on menossa vielä vaihe et ei tosiaankaan meinaa nukahtaa millään (ei illalla eikä päivällä); nukahtaminen on yhtä huutoa. Rinnalle saattaa torkahtaa mut siitä en saa sitä mitekään nukkuvana siirrettyä ja alkaa huuto. Ei rauhotu vaunuun vaikka hyssyttelis eikä syliin. Nukutus alkaa uuvuttaa minua joten annan huutaa tovin ja sit kokeilen syliä/tuttia uudestaan, joskus toimii, joskus ei, en jaksa kauheesti aikaa nukutukseen tuhlata... Ja nukkuu sitten vaan minimaaliset unet eli 30-45min. TUntuu et kyllä ne toisten vauvat nukkuu tuntitolkulla!!! GRR! Niin ja tää ei nukaha takas vaikka sit havahduttuaan sitä hyssyttelis, ei puhettakaan. No, hereillä on virkee ja hyväntuulinen. Jotkut vauvat ei vaan nuku pitkiä unia. Onneks meijän lapset on aina yöllä hyvin nukkunu!



Esikoinen oli just samanlainen et saatoin saaha sen vaunuun nukkuvana tai se sinne nukahti mut nukku just sen 10-20min ja sit alko huuto. Kävelyllä saatto nukkua kävelyn verran (alle 1h) mut heti ku pysähyin ni heräs. En siis kerenny lenkin jälkeen ees suihkuun. Turhautti! Tän toisen kaa en oo vaunulenkeille päässy ku on tuo esikoinen mut ei se haittaa.



Esikoinen viihty rintarepussa, tää uus tulokas kantoliinassa. Paljon oon lapsia sylitelly! Nyt alkaa tää uus vauva viihtyä sitterissä lelujensa kanssa ja lattiallakii leluja katellen. Ja päivisin tää vauva nukkuu tosiaan 4-5 kertaa ne pätkunet; minua ne turhauttaa ku en kerkee tekemään kotitöitä sinä aikana enkä puuhastella esikoisen kaa kahestaan. Eli on tehtävä monta juttua samalla kertaa, sitähän tää kahen lapsen arki on! Ja kyllä meilläkii esikoinen (2v) on nyt ruvennu mieltän vauvasta osottamaan vaikka alusta lähtien vauvasta on kovasti tykännyt mut nyt äitille kiukuttelee... Kuuluu asiaan mut raskasta se on!



reko; esikoinen 2v1kk ja vauva kohta 3kk

...kuulla et monilla on samanmoisia ongelmia, helpottaa omaa fiilistä.

Meillä tosin ollaan menossa nyt parempaan suuntaan, kop kop, typy tyli justiinsa 3kk ja nyt alkanut taas nukkua päikkäreitä ja vaunuhuutaminen on helpottunut. Meidän likalla oli samanmoisia " oireita" vaikka yöt meillä menny aina melkosen hyvin ja päivisinkin yleensä yhdet hyvät unet otti aamusta, mut siihen se sitte jäikin, on saanu kanniskella ja tosiaan vaunulenkit päätyneet tytön kantoon. Jatkuvaan oli yliväsyny mut unta ei saanu otettua tarpeeks päivällä ei sitte millään. En tiedä mikä lopulta oli viimeinen helpotus, mutta me alettiin antaa cuplatonia ihan joko syötöllä, samoihin aikoihin alettii rela-tipat päivittäin...koska likka myös kakkasi tosi monesti joka päivä. Nyt kakkaaminen on vähentynyt (ennen 4-5 krt/pvä, nyt 2-3krt/pvä), ja mikä parasta tyttö nukkuu taas vaunuissa parit kunnon unet joka päivä:). Viihtyy paremmin kaukalossa, ennen kitinää ja lopulta huutoa jos ei päässy heti pois. Mä itse uskon että meillä masuvaivat teki sen että ei viihtyny vaunussa hyvin, saati kaukalossa. Kaikilla nuo cuplatonit ja relathan ei auta, mutta mä itse kyllä totesin että meillä ne todella auttoi. Vauvat on toki erilaisia ja temperamentissa on eroja.

Valitettavasti Beatitude en osaa tohon mustasukkasuuten kommentoida paljoa koska meillä esikoinen jo melkein koululainen, ja onneks hänen kanssaan menny hienosti. Kuitenkin ymmärrän ja todella tiedän fiilikset kun hoitaa vauvaa ja on väsynyt ja esikoinenkin hoidettava ja kun on kitinää ja huutoa...oma pää meinaa sillon hajota.

Jaksamista ja tsemppiä, toivottavasti teilläkin helpottaa, jos ei muuten niin ajanmyötä!!!

Inkkarityttö ja typy 3kk 2pvää

" Kysynkin löytyykö kokemuksia tutittomista, " vaunuallergisista" , very much sylivauvoista ja siitä, kuinka olette jaksaneet/ koska on odotettavissa helpotusta?"



minä puolestani ajattelin että kyse oli ilmojen lämpenemisestä. vauvani (nyt 6 kk) nukkuin kolmenkin tunnin pätkiä ulkona vaunuissa aina tuohon 3 kk ikään ja sen jälkeen oireet ovat aivan samat kuin sinulla!



kokeilimme jo täällä mainittua konstia eli nostimme selkänojan puoli-istuvaan asentoon missä poika sitten jaksoi vähän aikaa pällistellä ja ihmetellä ympärillä olevia asioita, ja minä tietty kiihdytin vauhtia kotiin päin.



kahden-kolmen tunnin vaunulenkit jäivät sitten siihen, kunnes keksin kantoliinan! poika viihtyy todella hyvin liinassa ja käyn nyt pari kertaa päivässä kävelylenkillä, varsinkin jos poju ei millään meinaa vaipua uneen ja on väsynyt. liina on oikeasti hyvä keksintö ja pelastanut ainakin minun arkeni, poika kun viihtyy sylissä edelleen (ja painoa on jo melkein 10kg)..



tuttia ei myöskään meidän poika osaa imeä, mutta siitä on muuten hyötyä: sitä on kiva tutkia ja maistella, vaikka se perinteinen käyttötarkoitus ei onnistukaan. en pidä sitä (enää) ongelmana, sillä poika rauhoittuu jo muuhunkin kuin vain tissiin, kuten esim. lauleluun ja höpsöttelyyn.



ja mitä mulkoileviin ihmisiin tulee, yritä jättää heidät huomioimatta. sinä tiedät kyllä mikä on vauvallesi parasta, ihminen on siihen ohjelmoitu! muistan kyllä kun mietin itsekin että uskallanko lähteä ulos ollenkaan kun poika ei osaa syödä tuttia ja mitä jos hän alkaa itkeä julkisella paikalla.. mustasukkaisuuteen en osaa antaa mitään neuvoja, minulla kun on vain yksi lapsi.



tsemppiä aapeelle, aika kyllä tekee tehtävänsä tässäkin asiassa!

Lohdullista kuulla, että meidän viikon päästä 3 kk poju ei ole ainoa, joka ei tykkää vaunuissa olemisesta...

Ekat n. puolitoista kuukautta vielä meni jotenkuten, poika nukahti aika hyvin vaunuihin ja nukkui jopa 3-4 tunnin päiväunia, mutta nyt on menty vaan hankalampaan suuntaan, huuto alkaa yleensä heti vaunuihin laitettaessa ja jos nukahtaakin ulkona niin herää heti, kun vauhti lakkaa eli en meinaa uskaltaa enää mennä vaunujen kanssa kauppaan tai muille asioille (olen kyllä aina sulkenut pois kaikki mahdolliset huudon syyt - nälkä, märkä vaippa, kuuma, kylmä jne). Ja samoin herää 10 minuutin sisällä siitä kun on tultu kotiin, ei toivoakaan että saisin vietyä parvekkeelle jatkamaan uniaan. Päikkärit on muutenkin lyhentyneet n. puoleentoista tuntiin ja sekin välillä pätkissä - eikä nukahda muualle kun mun syliin ja jos yritän nostaa sänkyynsä tai vaunuun niin herää. Ollaankin tässä miehen kanssa ihmetelty, että meidän vauvahan nukkuu vähemmän kun me itse...Ylipäätään päivän mittaan nukkuu vaan sellasia 15-45 min pätkiä. Ja samoin meidänkin ukkeli on tuota hereilläkin sylissä viihtyvää sorttia eli aika vähän saan päivän aikana mitään omia tai kotihommia tehtyä, kun hän ei juuri viihdy itsekseen 5-10 minuuttia pidempään.



Kieltämättä muakin rassaa tämä homma aika lailla kun en enää joka päivä uskalla/jaksa lähteä ulos jos pojalla tuntuu olevan hankala päivä (näen jo siitä miten hän käyttäytyy pukiessa ulkovaatteita että tuleeko homma onnistumaan ollenkaan...), ja kaiken lisäksi poju on alkanut heräämään aamuisin aikaisemmin kuin ennen eli aika pitkältä tuntuu päivä jos ei edes yhtään ulos päästä ja kanniskella ja viihdyttää vaan pitää...Mäkin välillä katselen ulkona kateellisena muita vaunuilijoita, joiden vaunuista ei kuulu yhtään mitään...;)



Odotan vaan kovasti sitä että vauvan saa laittaa vähän istuvaan asentoon ratasosaan, jospa hän sitten viihtyisi paremmin...Meille haastavampien vauvojen vanhemmille muuten pitäisi olla joku oma klubi/ketju/nettisivu tms., joskus kyllästyttää kun kertoo ihmisille meitin pojan luonteesta ja käyttäytymisestä niin näen monien ilmeestä että eivät usko vaan luulevat että vaan liioittelen, tai sitten tulee sellanen fiilis että ajattelevat, että MINÄ varmasti teen jotain väärin koska ' onhan se nyt ihan epänormaalia, että vauva ei nuku ulkona vaunuissa' ...Ärsyttävää! Enkä jaksaisi muutenkaan enää yhtään selittää muutamille lapsettomille ystävilleni, että EI, kaikki vauvat ei tosiaankaan ole sellasia, että vaan syövät ja nukkuvat, kun he niin kovin ihmettelevät näitä kertomiani asioita eivätkä selvästi meinaa uskoa...*huokaus*

Koetetaan jaksaa...eikös se niin ollut, että nämä vaativammat vauvat ovat nopeammin kehittyviä ja lahjakkaita lapsia...:) heh heh

oli täysin tutiton vauva (kakkonen, nyt jo 7v), joka ei imetysaikana huolinut koskaan suuhunsa kuin tissin tai sormet; maitopullo kyllä kelpasi imetyksen loputtua 6kk:n iässä, mutta ei tuttia silloinkaan. Lukuisista ' sormet pois suusta' -yrityksistä huolimatta lopputuloksena on avopurenta ja epäselvä puhe puuttuvine kirjaimineen (r ja s), joita nyt yritetään korjata hammasraudoilla ja puheterapialla. Raudat laitettiin vuosi sitten ja sen jälkeen ei sormet ole suussa olleet (ei yksinkertaisesti mahdu) ja hampaat ovat päässeet vähän kasvamaan. Puheterapiasta on ollut vähän apua (s löytyy jo), mutta raudat haittaavat äänneharjoituksia, joten on vain odotettava ja toivottava, että aika hoitaa hommansa eikä joudu koulussa porukan silmätikuksi sen takia. Onneksi on aika pieni kyläkoulu.



Että ihan varoituksena kirjoitin... Parashan olisi ilman tuttiakaan, mutta mieluummin tuttikin kuin sormet, jos jompi kumpi pitää valita.



Äippä ja nelikko

3 kk tyttö ei viihdy vaunuissa siis huutaa lähes koko ajan ellei nostele jatkuvasti syliin, kaupassakäynti aikas hankalaa...kiva selitellä aina että ei viihdy...kun vanhemmat rouvat ihmettelee että eikös niitä vauvoja enää nukuteta ulkona tuntikausia...hih ja hih



muutenkin jotta itku pysyy poissa pitää jatkuvasti kanniskella ja hyssytellä ja vaihdella asentoo ja sekään ei aina auta, karjunta on kovaa , uskoisin että suurelta osin koliikkia (ilmaa tulee paljon) mutta muutenkin tosi tempperamenttinen eli vaativa vauveli, mutta kehittyy motorisesti kuitenkin hyvin eli tarttuu tavaroihin, osaa olla masullaan ja kannattelee upeasti päätään, juttelee kovasti jne.. tykkää erityisesti isoista lentoliikkeistä ja heijauksista eli aikamoinen hurjapää..vanhemmille lihasjumppaa kiitettävästi...niin ja yrittää seisomaan kun pitää sylissä...



lattialla alkanut viihtyä pikkuhiljaa lyhyitä aikoja mutta siinäkin pitää olla vieressä viihdyttämässä lähes koko ajan ehkä kahvikupillisen voi noutaa keittiöstä....



odotellaan tässä helpotusta tähän, kokeiltu on kaikki mahdollinen vyöhyketerapiasta lähtien ja viimeinen oljenkorsi huutamisen vähentämiseen on että alotetaan perunan syönti aika pian, se kuulemma on joillakin auttanut koliikkiitkuihin? ei kylläkään tietysti muuhun huutamiseen.....



täytyy oikein ihmetellä kun lehdestäkin luin että Hagmannien vauva itkenyt vain neljä kertaa ja on neljä kuukautta, uskomatonta miten erilaisia voivat olla...



vaikka kyllä tyttö myös hymyilee ja hekottaakin jos sattuu oleen lennokasta viihdykettä tai juuri masu täynnä ja erityisesti sillä päällä:)

ei myöskään täällä kelpaa..sylkäsee kaaressa pois