Kuinka kertoisin lapselle vaikeasta asiasta?

pieni lapsi ymmärtää yllättävän paljon, hänelle kannattaa kertoa vain ' totuuksia' , yksinkertaisesti ja turhia maalailematta tai moninkertaisesti selitellen. Valmiita sanoja sinulle erittäin vaikeassa tilanteessasi ole - oma suru mukana, ole läsnä lapselle ja anna myös oman surun näkyä.



Kerro lapselle, että paikka johon sirottelette tuhkan, on isin muistopaikka, sinne voitte tulla häntä erityisesti muistamaan, tuoda kukkia jne. Se on isin leposija. Kerro siitä tuhkasta vaikka, että sitä sirottamalla muistatte nyt isiä erityisesti ja siten ' merkkaatte' tämän paikan isin omaksi paikaksi. Ei sinun nyt tarvitse hänelle sanoa, että se tuhka on isän jäännökset - voit sit myöhemmin kertoa hänelle siitäkin, kun itse arvelet hänen sen ymmärtävän. Toki lapsi voi nyt sen ymmärtääkin, mutta mikään pakko siitä ei ole kertoa nyt. Hän on nähnyt hautajaiset ja isän arkun, joten se voi hyvin olla hänen mielelleen sopiva ja ymmärrettävä asia isistä.



Mutta jos lapsi kysyy asiasta, on hän silloin jo kykenevä asiaa käsittelemään - surutilanteessa on tärkeää, että lapsen kysymyksiin vastataan mahdollisimman oikein ja rehellisesti. Lapsi vaistoaa, jos ei puhu totta tai kiertelee.. siitä asiasta tulee kummallinen ja se jää vaivaamaan mieltä. Kysyvä lapsi on hyvä asia - hän kysyy sitä mikä kiinnostaa ja mitä ei ymmärrä, mutta haluaa ymmärtää. Siihen hän sit tarvii vastauksen.



En tiedä auttoiko tämä yhtään

Sen sijaan voisin kyllä kertoa että isin maallinen ruumis on poltettu tuhkaksi, mutta uskomme että isi itse on taivaassa ja hänellä on siellä hyvä olla Jumalan luona. (Isommille lapsille kerromme myöskin että kukaan ihminen ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eri ihmiset uskovat eri tavalla ja me uskomme näin).



Mutta toki lapselle on hyvä olla myöskin rehellinen eli ei kannata kertoa " satuja" eli jotain mihin ei itse usko. Jos itse uskot että ihminen kuoleman jälkeen " lakkaa olemasta" niin ehkä sinun jotenkin kannattaa sitten yrittää kuvailla tätä uskoasi jollain positiivisella ja hyvällä tavalla lapselle (Isiä ei enää ole?). Jos vain toteaa että isi poltettiin tuhkaksi niin minusta se on jotenkin liian " raakaa" lapselle joka ei vielä oikein osaa hahmottaa ihmisen kokonaisuutta. Lapsihan voi alkaa vaikka pelätä että hänetkin poltetaan tms.

on rakkaan isoisämme uurnanlaskusta. Veljenpoikani, jolle tämä " superpappa" oli erityisen rakas, oli tuolloin noin 3v ja etukäteen mietittiin kovasti, miten asia hänelle kerrotaan. Kuolema oli jotenkin luonnollinen jatkumo meidän tilanteessa, pappa oli huonona sairaalassa yli kuukauden ja pikkumies kävi häntä katsomassa loppuun saakka. Oli aika helppo, jos niin voi tässä yhteydessä sanoa, selittää, että sairas pappa pääsi lepoon. Eli ei tarvitse ottaa mukaan mitään uskonnollisuutta jos ei halua.



Siunaustilaisuus selitettiin pienelle pojalle niinkuin se on, että pappa on kuollut ja lepää arkussa. Pojalle ei tullut tästä paniikkia, koska asia oli selitetty etukäteen. Olin kerran toisissa hautajaisissa, joissa pieni lapsenlapsi itki koko ajan mummoaan, joka oli lukittu arkkuun, oli sydäntä särkevää kuunnella lapsen tuskaa.



Meillä uurna siis laskettiin kokonaisena hautaan, tuhkaa ei erikseen siroteltu. Muistan, että veljenpoika puhui papan aarrejuhlasta ja tarkoitti aarteella uurnaa. Tämä oli hänen oma oivalluksensa asiasta, kun näki isäni kantavan uurnan sylissään haudalle. (aarretta kannetaan varoen sylissä). Pojalle selitettiin, että koska hauta on niin pieni, niin pappa ja arkku on muuttuneet tuhkaksi, jotta mahtuu siihen paikkaan, johon halusi.



Etukäteen mietittiin paljon, mitä lapselle voi asiasta kertoa, juuri tuosta polttamisesta yms. Mutta lapsi itse suhtautui tosi luonnollisesti ja kyseli ja siksi asia kerrottiin näin suoraan. Poika on sellainen " havukka-ahon ajattelija" ja jonkun hätävalheen sepustaminen ei tuntunut järkevältä, vaan parempi oli kertoa asiasta näin. Mitään traumoja ei tullut, vaan lapsi puhuu asiasta luonnollisena osana kun muistelee kuolemaa.



Ja vielä, kaverini lapsen isä kuoli, lapsi oli tuolloin noin kolmen vanha. Tuhka kaadettiin uurnasta hautakuoppaan. Lapsi oli äitinsä vieressä kun tämä kaatoi tuhkan. Kaikkien hämmästykseksi lapsi ihasteli tuhkan kauneutta ja ihmetteli, miten vaaleaa se on.



Eli varmaan mitään yhtä oikeaa neuvoa ei voi antaa, mutta halusin kertoa nämä kokemukset. Lapset on niin erilaisia, mutta toisaalta ajattelevat asian niin realistisesti ja kun se on kunnolla selitetty, niin se on heille selvä juttu, johon voi myöhemmin palata puheissa ja leikeissä.



Voimia raskaaseen aikaan.

ihmisestä jäävä tuhkahan ei ole mustaa vaan melkein valkoista missä seassa hieman tummempia " pisteitä" hieman. Harmahtavan valkoista.

Ja mielestäni lapselle ei kannata tuossa vaiheessa kovin yksityiskohgtaista selostaa asioita.

Otan osaa suruunne!!