Hei sinä jonka vauvalle lähetin lahjan!

Pienen vauvan äidillä voi olla muutakin tekemistä kun kiitos korttien lähettely vaikka lämpimän ajatuksen ehtisikin lähettää

sitten päätin muistaa heitä lahjalla. Nyt siitä on pari-kolme viikkoa kun ovat saaneet paketin ja ei kiitosta kuulu. Tekstarit loppuneet... jne. Musta on vaan törkeää. ap

Mutta kyllä kiittäminen kuuluu alkeellisimpiin käytöstapoihin. Vai montako minuuttia vie aikaa näppäillä tekstariksi ' kiitos' tms?



t. kolmen äiti

- sitä vaan on niin pihalla kun on oma pieni lapsi! Sitten myöhemmin ei enää muista että mikä on keneltäkin....

Mutta ehkä tosiaan tuttavasi kiittää sitten, kun seuraavan kerran näette.



Me teeteettiin iso pino digikuvia vastasyntyneestä. Lähetimme sitten kaikille muistaneille (lahjalla tai kortilla) kiitoksen kuvan kera. Eikä se tosiaan vienyt paljon aikaa!

Vaikka itse olenkin aina kiittänyt niin en suutu vaikka itse en kiitosta saa.

Tärkein on kuitenkin muistaa huolehtia lapsesta eikä jonkun pellen tunteista.

kolmelle tutulle syntyi lapset, lähetin kaikille kortin ja vaatelahjan. Kahdelta tuli tekstari, KIITOS yksi ei oo mitään ilmoitellut. Ja on aivan HÖPÖHÖPÖÄ että äiti on NIIN väsynyt ettei tekstaria jaksa laittaa, sillon ei kyllä jaksa tehdä mitään muutakaan. Ei olis iso asia musta kiittää niin tietäis edes menikö paketti perille. Mut ei oo eka kerta, niin tähän on jo tottunut. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että pelkästä kortista pitäis kiitellä tekstareilla.

.

Tärkein on kuitenkin muistaa huolehtia lapsesta eikä jonkun pellen tunteista.

[/quote]

jos et usko, et kai ole koskaan oikeasti ollut väsynyt.



Ja toisekseen tekstarilla on hitaampi kiittää kun soittamalla.

itselleen. Eikös lahja ole ole nimenomaan lahja, joka annetaan siksi että halutaan jotain lahjoittaa. Ei se ole vaihtokauppa. Kyllä tässä tapauksessa on kumpikin osapuoli ihan yhtä kiittämätön ja huonoilla käytöstavoilla varustettu.

Vierailija:

Ja on aivan HÖPÖHÖPÖÄ että äiti on NIIN väsynyt ettei tekstaria jaksa laittaa, sillon ei kyllä jaksa tehdä mitään muutakaan.

Yllättävän moni ei muuten jaksakaan sitä mitään muutakaan. Nimimerkillä en muista, kiitinkö, tai teinkö mitään muutakaan. Todennäköiesti kiitin koska en koskaan saanut mitään postitse vaan vain käteen annettuja paketteja.

jos olis oikeesti niin huonossa kunnossa niin olis luultavasti kuollut synnytykseen.



Tyjää kitinää synnyttäneiden äitien voimattomuudesta.

enkä edes mieti tai muistele onko kiitetty.

Joskus on niin väsynyt ettei muista kiittää tai ei muista onko jo kiittänyt.

Mieheni oli piilottanut sen erittäin hyvin ja löysimme sen vasta kahden kuukauden kuluttua. Olin ihmeissäni ja loukkaantunutkin vähän, kun ajattelin ettet sittenkään omalle kummitytöllesi ollut mitään lähettänyt. Ajattelin, että korttikin olisi riittänyt.

meille tuli niitä lahjoja tosi paljon, jo laitokselle tuli kukkalähetyksiä melko satsi. jotenkin se oli niin suurta hämminkiä koko touhu että varmaan osa lahjoistakin katosi jonnekkin kaappien kätköön ennen kuin kerekesin niitä huomaamaan.



mä olin oikeesti silloin täysin pihalla. synnytys oli rankka (verenhukka litran paikkeilla, kaksi tuntia tikattiin repeämiä. oli imukuppisynnytys) ja mulla oli kunto ihan nollassa. hengästyin matkalla olohuoneesta vessaan, täytyi ottaa seinästä tukea. pyörrytti ja väsytti ihan tolkuttomasti. en hetkeen kyennyt pidättämään virtsaa enkä ulostetta, ja siinä olikin sitten hiukan tiukkoja paikkoja kun en tosiaan kyennyt liikkumaan nopeasti aina kun vessahätä yllätti. lapsenhoito oli kokonaan uusi asia, ja sen edessä olin tasan pihalla. välillä en osannut tehdä itkevälle lapselle mitään, itkin itsekin lapsi sylissä. olin niin tolkku pois että huutelin miestä avukseni petaamaan sänkyä, en ollut tajunnut että siinähän se seisoo lakanan toisessa päässä. lisäksi tietty imetyksen opettelua, kauheesti vieraita ja niiden kestitsemistä, pyykkiä, tavalliset siivoukset ja ruuan laitot yms.



kun siitä alun kaaoksesta sitten selvittiin selkeämmille vesille, niin ihan varmasti olin unohtanut vähän yhtä ja toista sinä aikana tapahtunutta, luultavasti myös lahjan taikka pari. yritin ainaa joka päivä laittaa tekstarit kaikille sinä paivänä muistaneille, mutta en tiedä kuinka hyvin pysyin laskuissa. että pahoittelut kaikille unohdetuille, ihan vilpittömästi.