Saako vauvasi mielettömiä raivareita? (ei rintaraivareita!)
Meillä on vauvan kanssa alkutaival ollut takkuinen. Ilmavaivat ja itkuisuus hankaloittavat 5 viikkoisen ihmisen (ja hänen itkuisen äitinsä) elämää, mutta olen huolestunut myös vauvan raivareista. Ne eivät ole mitään rintaraivareita, vaan muutkin asiat voivat kiukuttaa pientä ihmistä PALJON. Tänään neiti esim. suuttui ihan järkyttävän paljon kylvyn jälkeisistä toimista. Kiukku voi nousta mahtaviin mittasuhteisiin myös vaikkapa vaunuissa herätessä (nälkä?). Raivostuessaan vauva ei huoli aina edes rintaa ja muukin lohduttelu vie aikaa.
Olemmekohan yksin tällaisen kiukkupussin kanssa? Onkohan tämä vakavaa?
Kommentit (2)
on ollut samanlaista, poika nyt 4,5kk. Itkuinen alusta asti, mahavaivoja kovasti lähes 3kk asti. Kerran sai autossa hirvittävän huutokohtauksen (ikää n. 1,5kk) enkä voinut kesken ajon ottaa poikaa kaukalosta pois. Sai ns. affektikohtauksen eli tikahtui itkuunsa. Huuto loppui, poika valahti kaukalon reunaa vasten ja meni kasvoiltaan sinertäväksi. Nappasin pojan syliin ja hengitys alkoi kyllä heti, itku hetken päästä " normaalisti" . Juttelin kyllä oikein lääkärin kanssa tuosta ja on kuulemma vaaratonta ja yleisempää leikki-ikäisillä. Myös vaunulenkiltä olen kantanut pojan useita kertoja kotiin, itki vaunuissa niin kovasti kun heräsi kesken unien.
Nyt noita todella rajuja itkuja on enää harvoin. Tuntuu, että nyt se rajuin itku saa aikaan yskimistä, kun ei enää meinaa henki riittää keuhkoissa ja se taas yskittää lisää. Unilta herätään yleensä ilman itkua hyväntuulisena tai sellaisen väsy-itkun kanssa, joka kyllä hellittää heti kun herää kunnolla.
Tuohonkin vaivaan taitaa auttaa valitettavasti vain se aika. Se on kyllä välillä suorastaan pelottaavaa, kun lapsi huutaa aivan täyttä kurkkua ja tuntuu, että mikään ei auta. Meidän poikaan tepsi reipas heijaaminen sylissä tai mielummin niin, että poika mahallaan käsivarsien päällä. Voit kokeilla myös laittaa vesihanasta vettä lorisemaan, se tuntui rauhoittavan.
Esikoistytöllämme oli lievää aistiyliherkkyyttä. Tyttö veti vauvana mielettömiä pultteja pikkuasioista, ja meillä vanhemmilla olikin joskus salapoliisityö selvittää, mistä huutokohtaus sai alkunsa. Esim. valojen sammuttaminen ja aivastaminen saivat likan tolaltaan. Ja kun huuto kerran alkoi, tyttö jäi siihen kuin ansaan eikä tahtonut rauhoittua, vaikka hätä oli jo ohi. Usein tyttö rauhoittui parhaiten omaan sänkyynsä.
Tyttömme vihasi kylpemistä, joten pesimme hänet suihkussa. Heti suihkun jälkeen piti olla pyyhe valmiina, ja tyttö kuivattiin sylissä. Tyttö inhosi olla selinmakuulla, joten vaihdoimme vaipan ja puimme niin, että vauva oli joko sylissä tai kyljellään. Tyttö reagoi hyvin vahvasti vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin.
Kuukausien mittaan alkoi vähitellen helpottaa.