5kk:n NUKAHTAMINEN! Liian hyvään tottunut äiti kaipaa tukea :(
Tyttömme - joka on tähän asti ollut lähes enkelimäinen nukkumaanmenojen suhteen - on nyt viikon ajan itkeskellyt ja " valittanut" aina nukkumaanmenojen yhteydessä. Päiväunille nukahtaa vaunuihin helpommin, tosin heijaan vaunuja jonkinaikaa edestakaisin, ennen nukahti sinnekin ilman heijausta. Yöunille meno on kaikkein mahdottominta: kun tyttö huomaa olevansa väsynyt, alkaa " valitusvirsi" . Kyse ei ole varsinaisesta itkusta tai huudosta, mutta sen tyyppisestä. Juuri kun silmät meinaavat lupsahtaa kiinni, neiti havahtuu parahtaen; aivan kun ei haluaisi nukahtaa tai pelkäisi nukahtamista :( Mitään " nukkumaanmonotraumaa" ei tytöllä vanhempien käsitysten mukaan pitäisi olla, kaikki alkoi vaan eräänä " tavallisena" iltana noin viikko sitten. Samoihin aikoihin tyttönen lähti liikkeelle ja peruuttelee ympäri kotia. Myös hampaita saattaisi olla tulossa. Tiedänhän toki, että nämä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa, mutta SILTI OLEMME AIVAN YMMÄLLÄMME, MITEN NUKKUMAANMENON HOITAISIMME!! Kenties perimmäinen ongelma onkin se, että olemme tähän asti päässeet niin helpolla.......
Ennen tyttönen oli iltaisin viimeiseksi rinnalla, ja nukahti joko siihen tai sitten syönnin jälkeen tutin avulla ilman sen suurempia seremonioita. Nytkin on rinnalla - useampaan otteeseen - pyörii ja hyörii sen jälkeen kuin väkkärä eikä haluaisi nukahtaa. Parahtelee ja alkaa aina itseä, kun meinaa nukahtaa. Olemme koittaneet myöhäistää nukkumaanmenoa, niin, että tyttö saisi telmiä vielä päivän viimeisetkin hetket, mutta se vaan tekee tytön yliväsyneeksi. Olemme koittaneet tiukkaa syliä ja kanniskelua - siihen tyttö nukahtaa " unilauluaan laulaen" , mutta eihän tuo kanniskelu mikään ratkaisu ole... Kaikki neuvot tuntuvat olevan " nukkumaan vaan ilman mitään nukutusta" , mutta en kertakaikkiaan ymmärrä miten se toteutetaan!! Enhän voi vielä näin pienen (5kk) antaa itkeä itseään uneen vaan otan syliin jos itkee. Kun on rauhoittunut, niin lasken takaisin sänkyynsä, mutta aina itku alkaa uudestaan, kun meinaa nukahtaa....
Täysimetyksellä vielä mennään ja tyttö tankaa nyt aika tiheästi yöllä (ennen 0-1 kertaa, nyt 3-4 kertaa). Tiheät yösyönnin alkoivat samaan aikaan, kuin nukahtamisen vaikeuskin, mutta osuvat tismalleen samoille kellonajoille joka yö eli sen uskon johtuvat nälästä/imemistarpeesta, enkä niinkään siitä, että tyttö tarvitsisi rintaa nukahtamiseen. Mutta voihan olla toisinkin. Päivisin tyttö syö n. 3h välein. Päivät leikitään ahkerasti, seurustellaan, ulkoillaan ja sylissäkin ollaan paljon - en siis usko, että mistään tällaisesta perustarpeesta olisi puute.
Voi kunpa joku keksisi, mistä tässä oikein on kyse. Neuvolasta neuvoivat vaan perinteiseen tapaan " laittamaan nukkumaan ilman nukuttamista!" . Niinpä niin..... :( Äiti on tilanteesta aivan ihmeissään ja vaikka tätä onkin jatkunut vasta viikon, niin kaipaisin tilanteeseen ratkaisua!! Tiedän, että monilla yöt takkuilevat koko vauvaiän, mutta heikko kun olen, niin tukea kaipaan!!
Kommentit (8)
Musta ei taida apua olla... mutta vertaistukea löytyy täältä. Tosin meillä Aksulla noi nukahtamisongelmat on kestänyt jo 1,5kk... kiemurtelee sylissä kuin ankerias ja laulelee unilauluaan. Silmät vetää hedelmäpeliä, mutta unen ei vaan voi antaa tulla. Sylissä pitää hyssyttää, että saa pojan rauhoittumaan. Jos erehtyy laskemaan sänkyyn liian aikaisin niin kädet ja jalat alkaa huiskia sellaista vauhtia, ettei perässä pysy...
Nyt vaan sitten vielä viimeiset 2,5 viikkoa oon joutunut välillä yölläkin hyssyttämään kun herää itkeskelemään. Epäilen, että ne hampaat vaivais. Ja mulla myös ongelmana se, että en haluais näin pientä vielä omaan sänkyyn jättää huutamaan.
Niin ja meillähän sitten taas ei imetystä oo ollut reiluun kahteen kuukauteen.
Pitäisköhän meidän pitää teidän pikkuherralle ja meidän neidille joku yhteispuhuttelu aiheesta ;o)
Taitaa olla joku seura tekee kaltaisekseen -efekti... lueskelin tuossa porukan kolmannenkin vauvelin unikoulukyselyistä. (tai siis äitinsä kyseli)
Hei!
Jos yhtään lohduttaa, niin voin kertoa että tuo vaihe tulee ja menee ohi. Kävi meillä ja sama vaihe oli samaan aikaan päällä muillakin viisikuisilla kun sitä omassa keskustelussamme (helmikset 06) puitiin. On joku tuohon ikään liittyvä vaihe.
Meillä asui 3-4kk iässä ihana pieni poika, joka meni iltatissiltä mukisematta nukkumaan ja nukkui koko yön yhdellä imetyksellä. No sitten hieman vajaa 5kk iässä meille saapui kirkuva, kitisevä ja kiukutteleva poika, jonka nukkumaanmeno kesti vähintään puoli tuntia, joskus jopa 1,5h!
Tuossa 5kk tienoillahan vauvat alkavat saada kaikkia motorisia taitoja. Meidän poika osasi kääntyä vatsalleen, mutta ei takaisin selälleen. Yöllä se sitten punki mahalleen, möngersi pinniksessä ja jäi jumiin ja -jep- sai megaraivareita pitkin öitä. Iltaisin oli varmaan pieni pää niin täynnä dataa ja kaikkia virikkeitä (vaikka me ei mitään ihmeitä tehtykään) että se unen tulo oli vaan vaikeaa.
Me vietiin poika sänkyyn. Kun huusi, mentiin taas laittamaan selälleen ja peitto päälle. Ja taas huusi. Odotettiin pari minuuttia ja sama homma. Välillä otettiin syliin, että pahin kriisi helpotti ja sitten taas punkkaan -että sitä samaa. Eipä siinä oikein muutakaan voi.
Iltakäminät kesti meillä muutaman viikon -alle kuukauden jokatapauksessa, ehkä 2-3vkoa- ja sitten alkoi taas nukahtaa entiseen tapaan. Nyt 8kk iässä juo iltavellin, jonka jälkeen kannan sänkyyn ja simahtaa sinne ilman nukuttamista tms.
..kuulostaa nimittäin tutulta. Juuri kun sitä on tuudittautunut siihen ihanaan autuuteen että " meidän vauvalla on vihdoin selkeä rytmi, syö ja nukahtaa kuin nätisti ja samaan aikaan" kaikki heittää häränpyllyä!!! Ja yleensä siinä vaiheessa mä heitän heti jo hanskat naulaan, kun " ei tästä tuu ikinä mitään, tää vaan aina huutaa, mä en osaa mitään" jne. ja itkeä tihrustan omaa kohtaloani... Joten et ainakaan ole yksin ajatustesi kanssa. :)
Mutta siis, itse ongelmaan, eli meidän ikiliikkuja-vauvoihimme jotka eivät malta nukahtaa... Meidän ukko on kanssa aloittanut sitkeän " unta vastaan" -kampanjan, vaikka kuinka väsyttää, nukkua ei meinaa malttaa. Meillä tätä nukahtamisongelmaa on ehkä enemmän päivisin vaunuihin nukuttaessa, eli vaikka selvästi väsyttää, viimeiseen asti pitää unilaulaa ja välillä parahtaa kunnolla huutamaan (ja samalla herättää naapurin vauva..). Vaunuissa se vielä menee, kun kuitenkin jossain vaiheessa hyssytykseen nukahtaa, mutta illalla meinaa välillä loppua keinot... Meidän pikkumies syö siis illalla jo puuron ja päälle rintaa, ja yleensä tässä vaiheessa alkaa olla TOSI väsynyt ja alkaa hieroa silmiä, " laulamaan" ym. Mä oon nyt tehnyt niin, etten edes enää yritä nukuttaa rinnalle tai syliin, vaan yritän sylittelemällä ja silittelemällä saada pojan mahd. rauhalliseksi ja sitten lasken omaan sänkyyn. Olen huomannut että tässä vaiheessa kaikista järkevintä on laittaa pojalle unilelu kainaloon (sillä alkaa yleensä hieroa silmiä ja lauleskella unilaulua) ja laittaa hiljainen soittorasia soimaan ja itse poistua huoneesta. Yleensä poika jatkaa jonkun aikaa uniyninää/laulua ym. muminaa ja joko nukahtaa aika pian tai sitten parahtaa itkemään... Jolloin jompikumpi meistä menee uudestaan huoneeseen, laittaa tutin suuhun, unilelun kainaloon, soittorasian soimaan ja poistuu... Yleensä tää toimii ja unilaulu jatkuu ja päättyy joko uneen tai uuteen parahdukseen, jolloin toistetaan sama rutiini, kunnes poika nukahtaa, Ja TIETYSTI JOS vauva oikein kunnolla alkaa itkeä, eikä millään rauhoitu tutilla,unilelulla,soittorasialla, otetaan syliin ja rauhotellaan. Kun poika on rauhallinen, lasketaan taas sänkyyn ja toistetaan nuo rutiinit... Aluksi tää vie aikaa (ja hermoja..) mutta nyt meillä alkaa illat sujua aika kivasti. Poika herää yleensä pari kertaa yössä itkemään tutin perään, mutta rauhoittuu yleensä heti tutin saatuaan.
En tiedä onko tästä mitään apua teille, mutta meillä tämä on toiminut molempien lasten kohdalla aika kivasti. Tosin meidän poika ei enää öisin saa ruokaa, joten sekin voi vaikuttaa... Ja ne hampaathan voi vaivata. Mutta mä luulen että suurin syy tän ikäsillä vois olla se, etteivät vaan yksinkertaisesti MALTA nukahtaa, kun ovat niin kovin kiinnostuneita maailmasta ja oppivat koko ajan uutta. Kaikki nää uudet taidot vaikuttaa meillä ainakin selvästi uniin... Kuten juuri tuo teilläkin opittu peruuttaminen. :)
Toivottavasti tästä (taas turhan pitkästä) höpötyksestä olisi teille jotain hyötyä... Ainakin se, ettet ole yksin. :)Meitä kohtalotovereita löytyy yllättävänkin läheltä. ;)
Koittakaahan jaksella! Toivottavasti neitonen palaa " omaksi itsekseen" ja alkaa pian taas nukahtaa kuten ennenkin. :)
PJS
Kun tätä tosiaan on kestänyt jo puolitoista kuukautta... nelikuisesta saakka. Ja poitsu kyllä syökin vähintään kaksi kertaa yössä ja ihan kunnon satsit syö ja on selvästi nälkäinen.
Saa nähdä minkälainen unikoulu meillä täytyy pitää kun toi ei onnistu, että rauhallisena pojan laskee sänkyyn... siinä vaiheessa alkaa samantien kova itku ja huitominen
Ja vielä näin lähellä ;o)
Meillä meni eilinen ilta ilman huutoja, mutta päiväunia neiti olikin nukkunut tosi tosi vähän (serkkutyttö oli kylässä) ja ajattelinkin, että jos ei nyt tule uni, niin ei sitten koskaan :o)
Viime yönä myös syötiin " vain" kaksi kertaa, mutta tuo eka syöttö kun on meille niin kummalliseen aikaan (klo 00), niin en tiedä onko tytösellä oikeasti nälkä vai kaipaako vain läheisyyttä...
Meidän pitäisi hankkia myös joku unilelu tytölle, siitä vois olla apua. Leluja kyllä on vaikka kuinka, mutta ei yhtään unilelua... Hups :o/
Mutta Kiitos tuesta :o) Nyt on jo paljon leppoisampi mieli!! Eiköhän tämä ennen kouluikää helpota ;o)