Herkkä ja vierastava 1-vuotias

ei hymyillyt tai keimaillut vieraille tai ei oikeastaan kenellekään muulle kuin meille vanhemmille. Meidän tytön tapauksessa ei kyse ollut pelkästään vierastamiskaudesta, vaan kyseinen käyttäytyminen on osa hänen persoonallisuuttaan. On siis ujo ja hitaastilämpiävä lapsi edelleen, vaikkakin nyt iän myötä hieman alkanut " reipastumaan" . Sinun on turha kokea syyllisyyttä tms., tärkeintä että olet antamassa lapsellesi hänen tarvitsemaansa turvaa. Voihan olla että teillä kyseessä ohimenevä vaihe, mutta mikäli ei ole, niin kovasti tsemppiä ottaa vastaan ympäristön kommentteja...aikuiset ihmiset päästävät joskus suustaan uskomattomia asioita ihmetellessään lapsen ujoutta.



Meillä toinen lapsi, poika, on puolestaan ihan toisesta ääripäästä. Todella sosiaalinen, nauravainen tyyppi. Osaa hurmata tädit ja sedät. Olenkin miettinyt miten erilaista on nykyään olla liikkeellä lasten kanssa, kun ihmiset tietysti ihailevat nauravaa poikaa ja saan myös äitinä paljon positiivisia kommentteja, kun taas aikanaan esikoisen kanssa sain aina olla puolustelemassa hänen käyttäytymistään. Nykyään esikoinenkin saa ympäristön puolesta olla rauhassa ujo, kun ihmisten huomio kiinnittyy tähän pikkuveljeen. Jossain vaiheessa isosisko voi kyllä tulla mustasukkaiseksi pikkuveljen viemästä huomiosta, mutta tähän mennessä hän tuntuu vain olevan tyytyväinen saamaansa tilaan ja rauhaan.



Näin meitä on siis moneksi, ja ihan samoista vanhemmista ovat lapset lähtöisin :-)

Ehkä elämää helpottaa se että myöhemmin ne tädit ja sedät eivät tule enää niin isompia leikki-ikäisiä ihailemaan, naurattamaan ja pyytelemään syliinsä. Sitten aikanaan riittää että lapsi vastaa kysymyksiin ja parhaimmassa tapauksessa juttelee takaisin, ehkä hymyileekin. Eli isommilta lapsilta odotetaan ihan erilaista käytöstä kuin näiltä pieniltä. En yhtään ihmettele ettei 1v suhtaudu varauksetta kaikkiin vieraisiin, jotka tulevat laittamaan naamansa siihen viereen ja lepertelemään, kenenkään muun kuin vauvojen ja ihan pienten lasten ei edes odoteta olevan ihastuksissaan tuollaisesta. Eli kun lapsi kasvaa tuon vaiheen ohi, niin myöhemmin ei kukaan ihmettele enää tuota asiaa, enintään sitä miksei lapsi vastaa kun puhutellaan...



Ja tunnen useampia lapsia jotka ovat vierastaneet paljon 1v:na ja vielä myöhemminkin (siis 2v:na tosi pahoja kausia) ja he ovat siitä huolimatta aika sosiaalisia ja jopa nopeasti lämpiäviä (siis suomalaisessa yhteiskunnassa, ei ehkä etelä-eurooppalaisesta näkökulmasta). Samaiset lapset saattavat jopa helposti hakea aikuisten seuraa ja tulla juttelemaan sitten siitä joidenkin vuosien kuluttua. Eli ei näyttäisi aina olevan ihan temperamenttikaan kyseessä tuossa vaiheessa vierastamisessa. Tai sitten voisi ajatella että temperamentti on muuttuva ominaisuus, johon voi vaikuttaa.

meidän poika 14kk on ollut myös tosi hitaasti lämpeävää sorttia ja alkanut vierastamaan noin 3kk iässä. Itseäni on myös ärsyttänyt, kun jotkut eivät vaan käsitä, että poikaa pitää lähestyä tosi varovasti. Meillä auttaa se, että minä pidän poikaa sylissä ja silittelen, poika kääntää pään olkapäätäni vasten ja kurkkii sieltä, jos joku tulee liian lähelle, sanon ystävällisesti, että poika tarvitsee aikaa ja jos antaa olla rauhassa hän tulee tutustumaan. Sitten kun poika osoittaa, että on valmis päästän hänet lattialle.



M&Poika