raivostuttaa joustamaton puoliso
lapsi (3v) on mielestäni sen verran kipeä että voisi olla huomenna pois hoidosta. itselläni on kuitenkin huomenna työmatka ja tapaamiset useamman ihmisen kanssa, jotka joutuisin peruuttamaan, jos jäisin lapsen kanssa kotiin. mies on yrittäjä, ja haluaisi osallistua huomenna koulutukseen. tuo koulutus järjestetään myös ensi viikolla, sillä kertaa sadan kilometrin matkan päässä. tarjouduin maksamaan mieheni bensarahat omasta palkastani, jos hän menisi tuonne 100 kilometrin päässä olevaan koulutukseen ensi viikolla ja olisi lapsen kanssa kotona huomenna. se ei käy miehelleni ja syynä kuulemma se, että hän on jo ehtinyt merkata koulutuksen kalenteriinsa. kysyin myös meillä joskus lasta kotona satunnaisesti kaitsemassa ollutta lastenhoitajaa, mutta hän ei pääse tulemaan huomenna.
vitsi et rasittaa miehen kyvyttömyys joustaa. tää ei edes ole ainoa asia:
- jos haluan parturiin, miehen kanssa ei yleensä onnistu neuvottelemaan ajankohtaa, että hän katsosi lasta parturikäyntini ajan. saan maksaa tuolle satunnaiselle lastenhoitajalle kaitsennasta, et katsoo lasta sillä aikaa kun käyn parturissa.
- minulla on joskus satunnaisesti koulutusta lauantaina (pari kertaa tämän kevään aikana). ajankohdat on tiedossa kuukausia etukäteen, mutta siitä huolimatta mieheni ei voi kaitsea lasta noina lauantaina, vaan jälleen pitää kutsua ulkopuolinen lastenhoitaja. lauantai on kuulemma yrittäjän työpäivä, mut yllättäen työt yllättää silloin kun olisi lapsenkaitsentaa. muulloin voi kyllä makoilla sohvalla.
miehen kanssa on suht vaikea neuvotella aika monesta asiasta. olkaapa onnelliset te, joilla asiat helpommin.
Kommentit (5)
Kun sen vaan aina muistaisi sanoa. Meillä mies vahtii lapsia yhtäpaljon kuin minäkin, silloin kun olaan molemmat töissä. Nyt tietenkin kun olen vanhempainvapaalla, on päävastuu minulla, mutta kyllä omaakin aikaa löytyy.
En osaa sinulle mitään apua antaa, yritä saada mies tajuamaan että lapsi on yhteinen ja molempien vastuulla.
meillä mies myös yrittäjä. Aina töissä. Ennen en siihen reagoinut, mutta nyt kun on pieniä lapsia, voisi edes joskus olla lapsenvahtina. Suoraan sanottuna olen nyt ensimmäisiä kertoja herännyt siihen todellisuuteen, että se firma on meitä ja kaikkia muita asioita tärkeämpi. No, toisaalta firmalla menee hyvin, rahahuolia meillä ei ole, mutta se onkin sitten ainut hyvä asia...
Ymmärrän että ärsyttää ja samalla laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun mieheni ei enää ole yrittäjä ja muutenkin kiltti ja kelpo aviomies & isä.
Mulla on ollut sellainen onni matkassa (+miehen pitkä koulutus), että hän osasi yrittäjänäkin lähteä kotiin ja painaa töitten oven kiinni. Hän oli sitä mieltä, että jos ei suurinpiirtein normaali työaika (8-10, sesongit on sitten luku erikseen, silloin joustetaan) päivässä riitä, niin yrittäjyydessä ei ole enää mitään järkeä. Täytyy aikaa riittää myös perheelle ja elämiseen.
Mieheni myös muisti aina kiitellä minua siitä, että VAADIN häntä tulemaan kotiin. Tekemistähän työpaikalla aina riitti ja sinne olisi ollut helppo jäädä kässehtimään vaikka yöhön saakka, jos ei vaimo olisi ollut nalkuttamassa. Itse totesi, että tulee työt tehtyä tehokkaammin, kun tietää että perhe kotona odottaa isiä kotiin, tuskin saisi 14 tunnissa loppujen lopuksi juuri sen enempää aikaiseksi kuin täydellä teholla 8-10 tunnissa.
Mutta. Aah. Ne päivät ovat ohi. Pistettiin firman pillit pussiin, koska alan tulevaisuus oli ja on niin toivottoman musta. Nyt siippa on normaali palkansaaja ja nauttii suuresti siitä, että on vastuussa enää omista tekemisistään eikä alaistensa töppäilyistä.
Onko teillä miehet olleet iät ja ajat kaavoihinsa kangistuneita yrittäjiä jo ennen perheen perustamista? Ymmärrän, että jos firma on nuori, niin alkuvuosina on monen " pakko painaa pitkää päivää" . Tapa voi kuitenkin jäädä päälle eikä työpaikalta osata irrottautua, vaikka mitään todellista syytä siellä koko ajan olemiseen ei olisikaan. Jos kyse on enemmän jälkimmäisestä, niin sitten lienee syytä vakavaan keskusteluun ja ukon henkiseen ravisteluun. On kamalaa, jos perhe-elämä uhrataan yrittäjyyden (tai palkansaajan työnarkomanian) alttarille.
Sitkeyttä toivottaen, ONNANNAA
minusta ap:n kertomuksen perusteella kuulostaa siltä että isä ei halua olla lapsen kanssa kaksin. Nuohan oli suhteellisen huonoja verukkeita kaikki, siis ei mitään sellaista, etteäkö hän ei todella voisi joustaa. On siinäkin syy, että on ehtinyt jo jotan kirjottaa kalenteriin...
Anteeksi, jos olen tyly, mutta kyllä miehesi pitäisi vähän alkaa ottaa vastuuta lapsesta. Onko hän ylipäätään joskus lapsen kanssa kaksin?
Mulla on itsellä sellanen työ, että nytkin monta viikkoa mies ottaa kaikki kolme lasta hodiettavaksi heti kun itse tulee töistä ja on sitten näiden kanssa koko illan ja laittaa nukkumaan. Siis en nyt tarkoita, että yrittäjällä on välttämättä tällaseen mahdollisuutta mutta osa on myös halusta kiinni.
perjantain meikä on osittaisella hoitovapaalla. en kaipaa mieheltäni siltä osin mitään erityistä hyvitystä, koska olen osittaisella hoitovapaalla omasta vapaasta halustani. perjantaisin hän on kuitenkin suht koht vapaa lastenkaitsentavelvoitteista (ei esim. tarvitse viedä lasta hoitoon), eli silloin voisi sitten painaa töitä senkin edestä, jos joskus muulloin joustaisi. mut ei.
ap