2-vuotiaan uhma ja nukkumaanmenovaikeudet
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit... Olisiko kellään vinkata miten toimia tässä tilanteessa, jotta nukkumaanmenohommat saataisiin taas rauhoittumaan?
Meillä poika 2v2kk on aiemmin nukutettu yöunille ja päikkäreille siten, että minä tai isi istuu tuolissa samassa huoneessa. Siinä sit alkoi mennä hermot, kun nukutus saattoi kestää tällä tyylillä tunninkin ja se vähäinenkin oma aika meni siihen. Nyt viikko sitten aloitettiin " unikoulu" siten, että luvattiin tarratauluun aina uusi tarra, kun poika suostuu nukahtamaan uninallen kanssa eli itsekseen. Ja sitten kun tarrataulu on täynnä, mennään uimaan. Heti ekana iltana homma meni _uskomattoman hyvin. Heti suoriltaan suostui jäämään omaan huoneeseen yksin. Pienen hetken kuluttua alkoi itkemään ja kerran piti käydä lohduttamassa, mutta sitten rupesi nukkumaan. Ja tarra siis tuli! Samoin toimittiin päikkäreille ja kaikki meni hienosti. Parissa päivässä ei enää tarvinnut edes mennä takaisin, vaan rauhoittua heti sänkyyn jäi nukahtamaan nätisti itsekseen. Sitten tuli tarrataulu täyteen ja käytiin uimassa. Sen jälkeen alkoi hulina!!! Vaikka toki otettiin heti perään uusi tarrataulu ja sovittiin uusi palkinto, niin enää se ei tehoakaan yhtä hyvin.
Nyt meidän pieni huligaani pistää ihan ranttaliksi kaikki nukkumaanmenorutiinit ja yrittää sillä tavoin pitkittää sänkyyn menemistä. Iltapuurot, potalla käynti, sänkyyn meno, kaikki on tosi hankalaa. Etenkin päiväunille mennessä jaksaa riehua ihan mielettömästi sängyssä eikä rauhoittumisesta tietoakaan. Naureskelee minulle, heittelee unilelut pois sängystä, paukuttaa sängynpäätyä yms. Olen yrittänyt toimia niin, että en piittaa moisesta riehumisesta vaan päättäväisesti vaan laitan pojan sänkyyn, toivotan kauniit unet ja lähden pois. Sängyssään on kyllä sentään pysynyt, että ei sieltä ole lähtenyt vaeltelemaan, mutta saattaa hyvinkin 45min siellä sängyssään leikkiä mielikuvitusautoilla (oikeita leluautoja ei ole sängyssä) ja tekee kaikkea mistä lähtisi ääntä, jotta saisi minut tulemaan paikalle. Olen salaa kurkistanut oven raosta mitä siellä tapahtuu, ja jos on ollut ihan villinä vaikka ikkunaverhojen kimpussa (ylettää niihin sängystä käsin), niin olen mennyt laittamaan takaisin pitkälleen ja peiton alle. Mutta poika nauraa vaan ja potkii peiton pois ja riehuu siitä entistä enemmän, eli en saa mitenkään rauhoittumaan. Menee helposti taas se tunti tai enemmänkin, ennenkuin poika suostuu rauhoittumaan sänkyynsä ja alkaa nukkumaan. Tarroja ei näiltä nukkumaanmenoilta ole enää tullut, kun on ollut sellaista riehumista.
Nyt menee siiis taas hermot!!! Tätä hulinaa on nyt kestänyt kolmisen päivää ja tuntuu ihan loputtomalle ajalle jo nämäkin päivät, kun nukutus jo kertaalleen oli niin helppoa ja nyt taas näin vaikeaa eikä loppua näy. Päivisinkin on nyt näinä päivinä ollut uhmaa entistä enemmän. Uhmaikä on aina välillä ollut vahvempana ja välillä lievempänä. Nyt on päivisinkin kaikenlainen uhmaaminen paljon enemmän pinnalla. Liittyykö tämä siis yleisesti uhmaan? Vai liittyykö entistä kovempi uhmaaminen tähän unikouluun?? Olisiko kenelläkään vinkkejä miten toimia? Jatkanko samaan malliin vai pitäisikö muuttaa jotain toimintatapaa?
Kommentit (3)
Meillä on jo nyt uhma täydessä vauhdissa, vaikka toukokuisten -05 pinossa kaikilla muilla tuntuu elämä samanikäisten kanssa olevan ruusuilla tanssimista. Aamupäivät menee kieltäessä ja pojan istuessa jäähyllä, vaikka KUINKA yritän keksiä pojalle viihdyttävää tekemistä ja touhuan hänen kanssaan. Tähän asti poika on mennyt päikkäreille tosi nätisti, nukahtanut itsekseen jopa uuteen " isojen poikien" sänkyynsä. Nyt vajaa pari viikkoa päikkäreille meno on yhtä tappelua; poika tulee kiltisti sänkyynsä, laitan unikaverit viereen, laulan unilaulun ja pusutan. Odotan oven takana hetken. Alle minuutissa on oven takana täysi tohina päällä; poika juoksee pitkin huonetta ja penkoo laatikoita ja kantaa kirjoja sänkyyn. Ja kun menen sisään huoneeseen, nauraa minulle päin naamaa. Laitan takaisin sänkyyn ja varoitan, että jos vielä nouset sängystä, menet " vauvojen sänkyyn" nukkumaan ilman unileluja (pahin rangaistus). Minuutti oven takana ja pojalla taas täysi tohina päällä.
Lopputulos: poika nukahtaa matkasänkyyn (josta ei pääse itse pois) itkien ja on huonolla tuulella vielä herätessäänkin 2,5 tunnin päästä. Tämä on ihan uutta meille ja masentaa minua, kun haluaisin ehtiä kuopuksenkin (5kk) kanssa leikkimään. Sisarkateutta meillä on ollut tosi vähän, poika pääasiassa hellii ja hoitaa pikkuveljeä.
Apuaaaaah!
Ulpu & pojat
Meidän tytöllä on ikää 2v3kk ja meillä on ollut parisen kuukautta lähes samanlaista kuin Baby04:llä. Just tuollaista huomionhakemista; huutoa, mellastusta, lelujen viskelyä ja itkua niiden perään. Jossain vaiheessa vedottiin aina pissihätään (nyt se on onneksi jäänyt pois). Nyt pikkuhiljaa illat ovat alkaneet rauhoittumaan, eikä tarvii enää käyvä sanomassa tytölle kuin ehkä kerran, että nyt nukutaan. Itekseen pörisee sängyssä ja lukee nalleille, muttei enää pahemmin mellasta. Välillä jos on yliväsynyt, niin saattaa yrittää, mutta rauhoittuu onneksi suht nopeasti. Pahimpina iltoina nukahtamiseen saattoi mennä jopa 1,5 tuntia, nykyään tyttö nukahtaa melko nopeasti 10 - 30 minuutissa. Iltarutiinit ovat olleet täsmälleen samanlaiset reilun vuoden, jotenka tämä on vissiin vain tällainen uhmaan liittyvä vaihe.
Uutena " ongelmana" meillä on nyt iltapalan hautominen suussa eli sillä testailee meitä ihan urakalla. Saattaa istua vaikka miten pitkään ruoka suussa ja tätä tapahtuu vain iltapalalla. Yrittää vissiin pitkittää nukkumaan menoa. Aikaisempina iltoina on aina alkanut syömään, kun on uhattu sillä, ettei sitten saa maitopulloa puuron (tai mitä nyt onkaan) jälkeen. Eilen jäi sit maitopullo saamaatta; saas nähdä, muistaako tyttö miten kävi, jos tänään uudestaan yrittää samaa. Mielenkiintoista tää uhmisten testailu...
Voimia! Kyllä ne illat siitä rauhoittuvat aikanaan. Ja tilalle tulee jotain uutta hauskaa... :)
T: Monttu
Anna lapsen hihhuloida huoneessaan niin pitkälle yöhön kun vain haluaa/jaksaa (tietenkin varmista aina välillä ettei loukkaa itseään). Mutta herätä aamulla (lempeästi) tasan minuutilleen siihen aikaan kuin normaalistikin herää.
On aika " raaka" keino mutta toimii pian. Neuvolantäti antoi meille tämän ohjeen kun lapsi 6-8kk vanhana laittoi unirytmin ihan päälaelleen. Suosittelen kuitenkin että teette tämän esim. perjantai-iltana tai muuna iltana jolloin molemmilla vanhemmista vapaapäivät edessä.