Tyttö oppi lukemaan vajaassa tunnissa (osasi siis kirjaimet ennestään). En olisi uskonut.
Kyllä tuntuu oudolta. Vajaa 5v tyttö sai vihdoin ja viimein veljensä aapisen käsiinsä (veli ei ole antanut aikaisemmin siskon katsoa, eikä kuunnella kun opettelee lukemaan) ja tyttö oppi lukemaan. On kahlannut aapisen jo pitkälti läpi vajaassa tunnissa ja edistyminen on uskomattoman nopeata. Kirjaimet osasi ennestään, mutta nyt oppi äänteet samantien ja lukee jo helppoja sanoja. Tunnissa oli pidemmällä etenemisessä kuin jotkut ekalla luokalla tähän mennessä. On tuo aapinen aika uskomaton kirja! Tosin kyllä tuolla isoveljellä on varmasti myös vaikutusta.
Tuntuu oudolta, en olisi odottanut että voi edetä näin nopeasti, mutta onhan tuo pitkään jo kypsytellyt kirjaimia ja tietänyt millä kirjaimella sanat alkavat. Meillä ekaluokkalainen isoveli kyllä osaa vielä enemmän kuin siskonsa, mutta ei oppiminen noin nopeata ole ollut, vaan selkeästi takkuisempaa- vaikka opettajan mielestä poika on oppinut hyvin.
Pahoin vaan pelkään että kun isoveli tulee ulkoa kavereitten kanssa ja kuulee tytön lukevan, voi saada pienen kohtauksen- ainakin kun toinen on koskenut hänen aapiseensa. En ole tajunnut tytölle ostaa omaa. No nyt lupasin että kirjastosta voidaan lainata pian hänelle omaa luettavaa (lasten omia helppolukuisia kirjoja).
Näköjään lapsilla on siis omia kausia milloin nuo asiat kypsyvät ja ihan kuin joku olisi kääntänyt jostain napista ja homma toimi. Olihan helppoa.
Kommentit (3)
On se ihmeellistä mitä nuo pienet pystyy oppimaan.
Veljen takia ehkä kannattaa kuitenkin pitää hieman matalaa profiilia... Itse opin aikoinaan lukemaan vähän samaan tapaan veljen aapisesta, ja se oli isolle veljelle kova pala - harmitti pitkään ja huolella, varsinkin kun vanhemmat eivät kai oikein tajunneet tilannetta.
Mutta emme pidä sen vuoksi niin matalaa profiilia, veljen itsetunto kestää sen vielä, koska lukee paremmin kuin siskonsa ja häntä kehutaan vähintään yhtä paljon. Illalla kun sisko näytti taitojaan lukemisessa veljelle, niin velikin halusi näyttää kuinka hyvin hän lukee ja otti oikein vaikean tekstin luettavaksi. Eli pientä kilpailua on ehkä ilmassa, mutta vielä positiivisessa mielessä (tämä tuskin tulee olemaan ainoa asia, koska sisko tuntuu kehityksessä olevan niin lähellä veljeään).
Molemmat ovat saaneet kehuja tosiaan yrittämisestään ja asenteestaan- tässä muistamme mainita veljellekin erityisesti hänen saavutuksistaan. Veljen kanssa onnistuttiin sopimaan että sisko saa lukea hänen aapisestaan ja saimme veljen hieman olemaan myös mukana siskon kannustamisessa. Eli ei tullutkaan niin katastrofia, vaikka ensin marisi kun sisko oli koskenut hänen aapiseensa (jonka itse kyllä jätti pöydälle esille aukinaisena). Toisaalta kiinnitämme kyllä edelleen enemmän/useammin huomiota veljen lukemiseen, koska hänelle ne tulevat ihan läksyinä joita tehdään säännöllisesti, siskolla on kyse enemmän omasta halusta ajanvietteenä ja hupina. Mutta mukavan helposti tuo lukeminen tosiaan menikin hupina, ei todella tarvinnut edes opetella opettelemalla.
Lapsi oppii kääntymään, sanoo ekat sanansa, oppii kävelemään, pyöräilemään, lukemaan, jne. Lapset on erillaisia. Yleensä tyttöjä kiinnostaa lukeminen enemmän kuin poikia. Tosin oma poikani on juuri se poikkeus joka vahvistaa säännön ;D Ihania lukuhetkiä teille!