Affektikramppi (itkukohtaus)

ollut jo ko. kramppeja yli puolen vuoden ajan. Ei ole mennyt tajuttomaksi asti, mutta siniset huulet melkein aina. Aluksi säikähdin niitä kauheasti ja olin aina kantamassa poikaa ulos, mutta neuvolasta sain neuvon, että kasvoihin puhaltaminen laukaisee krampin ja on toiminut todella hyvin. " Kohtauksia" tulee kun suuttuu paljon tai loukkaa itsensä. Itselläni on ollut sama vaiva pienenä, loppunut noin. 3 vuotiaana.

Meillä on täsmälleen samanikäinen tyttö ja hänellä on syksyn mittaan väsyneenä suuttuessa kasvot menneet jo siniseksi, mutta nyt on mennyt kerran taju. Ja kerran oli viittä vaille tajuton, mutta kylmän veden heittäminen kasvoille sai hänet virkoamaan. Kiitos puhallusvinkistä! Muilla kokemuksia tai apukeinoja?

POika sai ekan kerran Affektikrampin puoli vuotiaana kun putosi sängystä suoraan otsalleen. Aloitti huutamisen, hengitys loppui, jäykistyi ja menetti hetkeksi tajuntansa. Päivystyksessä käytiin kun säikähdin kamalasti mutta epäilivät että poika oli hyperventiloinut. Sai muutamia samanlaisia kohtauksia ehkä kerran parissa kuukaudessa. Jouluna sai kohtauksen joka muistutti epilepsiaa. Oltiin miehen vanhemmilla ja poikamme pelkäsi hirveästi mummoaan. Olin siskoni kanssa toisessa huoneessa kun kohtaus alkoi mutta näin lopun. Mieheni sanojen mukaan kohtaus alkoi siitä kun hän ei heti ottanut poikaamme syliin. Poika heittäytyi taakse päin, lakkasi hetkeksi hengittämästä, jäykistyi, silmät muljahti ympäri ja rupesi tärisemään ja hengittämään katkonaisesti, jonka jälkeen menetti tajuntansa kymmeneksi minuutiksi. Kun poika heräsi, hän oli todella kiukkuinen. Menimme päivystykseen, josta meidät lähetettiin sairaalaan, jossa kehotettiin jäämään yöksi tarkkailuun. Kun hoitaja tuli ottamaan verikoetta hänen kyynärvarresta alkoi sama kohtaus kun appivanhemmilla uudestaan, mutta kesti kauemmin ja tajuttomuus kesti todella kauan. Sai siellä stesolidruiskeen ja aloitettiin epileptikoiden lääke Luminalette. Seuraavana päivänä heti kun pääsimme kotiin, sai poika taas kohtauksen, tällä kertaa ei ollut tärinää eikä tajuttomuus kestänyt kuin hetken.

Seuraavalla viikolla menimme aivoultraan ja EEG eikä niissä ollut mitään poikkeavaa, joten neurologi sanoi että hän epäilee että kyseessä on ennemminkin affektikramppi kuin epilepsia tms. Lääkitys lopetettiin viikko sitten eikä ainakaan vielä ole tullut yhtään kohtausta. Neurologi soitti kolme päivää lääkkeiden lopettamisesta että kuinka sujuu ja soittelee vielä parin viikon kuluttua.

meillä tulee kohtauksia yleensä vain kun poikaa sattuu, mutta jouluna tuli ihan vain mielipahasta.

Kyllä teilläkin on rankkaa ollut!! Mitä enemmän tästä juttelee ja kyselee, niin sitä enemmän " tapauksia" alkaa tulla esiin. ihmiset eivät kai sitten paljoa puhu näistä, vaikka olisi tosiaan huojentavaa tietää muillakin olevan samanlaista ja että lapsi varmasti virkoaa taas. Mikään ei ole varmaan kamalampaa kuin oman lapsen kuolema tai luulla, että lapsi on kuolemassa käsiin.