auttakaa!!!
mä en enää jaksa...
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tänne meidän pojan " vaikeudesta" , siis siitä miten kiinni on mussa. Nyt en jaksa hirveän tarkkaan kirjoittaa kun poika huutaa sylissä, mutta kopioin tänne yhden kirjoituksen minkä kirjoitin eilen yhteen pinoon, jossa kerroin hieman meidän elämästä.
[quote]
JA EROAHDISTUS äidistä... voisin purkaa tuntojani siitä ehkä noin 4 päivää... Sen verran rankkaa alkaa olemaan!! Hoitoon ei voi poikaa viedä... ja toisaalta kukaan tuskin enää huolisi hoitoonkaan, kun huutaa vaan! Nyt on alkanut oppia että kun näkee äidin voi hetken aikaa istua jonkun toisenkin sylissä, mutta jos äiti tulee alle 2m läheisyyteen on pakko päästä syliin! ja auta armias, jos näkee minun poistuvan niin ettei suoraa näköyhteyttä enää ole, siitä se " riemu" repeää. Päivät meillä joko istutaan sylissä tai roikutaan lahkeessani ja huudetaan ja vaaditaan syliin... ihme että jossain siinä välissä on oppinut liikkumaankin. Tai ehkä se on pakko ollut oppia, että pääsee perääni. Mutta siis ruuan tekeminen, edes mikross lämmittäminen, vessassa käynti jne. on meillä " kauhistuksen kohteita" . Nyt sentään isä kelpaa (aiemmin ei kelvannut), mutta jos esim. satun katsomaan poikaa suoraan silmiin silloin, on aivan pakko päästä äidille tai kuljen liian läheltä. Eli jos poika on isänsä kanssa, en voi katsoa sinne päin tai mennä liian lähelle.
Esikoinen oli aivan erilainen tämän asian suhteen, hänelle oli periaatteessa aivan sama kenen kanssa oli, joten senkin suhteen tää tuli aikamoisena järkytyksenä. Toinen ei siis viihdy hetkeäkään yksin. Jopa öisin kun herää ja tulee meidän sänkyyn niin yleensä käyn silloin vessassa. No, vessa on alakerrassa... kun poika näkee minun nousevan sängystä alkaa huuto. ei siis suostu jäämään isän kanssa sänkyyn nukkumaan. huutaa hysteerisesti tasan niin kauan kun kuulee minun tulevan rappusia takaisin yläkertaan. Ja nukkuminen ei onnistu isän kainalossa, vaikka minä olen vieressä... huutaa niin kauan että otan mun kanssa saman peiton alle. Periksi ollaan vielä annettu, koska halutaan nukkua öisin. Mutta kun miehellä alkaa kesäloma pitää tähän tulla joku muutos!
Tuliko liian pitkä vuodatus?! Pitää vaan välillä päästää höyryt ulos!! Tänään oli taas aivan mahdoton päivä... kun jossain vaiheessa pitäisi palvella esikoistakin. Käydä pyyhkimässä, tehdä ruokaa jne. mutta mites sen teet kun on yksi huutava vauva lahkeessa kiinni... Aiemmin pistin syöttötuoliin huutaamaan siksi aikaa, mutta kun on niin taitava että pääsee sieltä pois ja sitten meinaa tippua... Kävelytuolissa viihtyy sentään hetken.
[/quote]
ja nyt tää vain pahenee ja pahenee... mä en enää tiedä mitä teen ja miten jaksan?!
Äsken viihtyi pari minuuttia lattialla isosiskonsa kanssa, mutta sitten taas vaati syliin ja huutaa.
tänään niklas on aivan KOKO päivän itkenyt ja yrittänyt päästä syliin, ja lopun aikaa istunut sylissä. ruuankin jouduin tekemään niin, että toinen vaan itki lattialla ja yritti roikkua mussa...
olen laskenut minuutteja siihen, että mies tulee! illal jotenkin jaksan kun se on täällä, mutta päivät on nykyään ihan kamalia.
Voiko tää olla enää normaalia? vai vienkö pojan lääkäriin?
Kaikki neuvot ja voimat ihan lopussa... Täytyykö poika viedä lääkäriin, että jos hänellä onkin jotain kipuja ja olen tulkinnut vain väärin?
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja SUPER kiitollisena otan vastaan mitä tahansa!
Viivi
Kommentit (14)
momentti:
yleensähän eroahdistus kestää jonkun aikaa ja menee pois. kauanko tuo on jatkunut?
Meillä tätä on ollut kyllä melkeimpä alusta asti
yksi vaihtoehto on myös se, että lapsella on jotain kipuja. kannattaa miettiä onko allergiaa, korvatulehdusta (voi olla kuumeetonkin) tai vaikka kulma- tai takahampaiden tuloa; ne voivat saada itkuiseksi pitkäksikin aikaa.
heräileekö lapsi öisin?
momentti, vierailulla
poika herää yössä kerran, ruokaa ei enää tarvitse, mutta huutaa niin kauan, että pääsee meidän sänkyyn ja sängyssä huutaa niin kauan että pääsee mun kainaloon. ja todella ollaan yritetty muuta, mutta huutaa vaikka kuinka kauan, jos ei pääse mun viereen ja kun kuitenkin halutaan nukkua öisin niin vielä ollaan annettu periksi.
Viivi
että käyttäisin lääkärissä ihan varuilta katsomassa korvat. en kyllä oleta että sieltä mitään löytyisi kun noin kauan on huutanut...
se seuraava juttu on sitten allergia-asia. jotkut allergiat voi olla sen verran lieviä ettei pahempia ihottumia sun muita tule, mutta lapsi kipuilee. esim meillä lapsi vaan huusi ja kitisi- syynä vehnä. maito ja muna ovat yleisiä allergian syitä. kysypä lähetettä neuvolasta allergiatesteihin tai kysele ohjeet voitko kotona kokeilla esim maidon jättämistä 2 viikoksi (kalkkia lapselle puleverina) ja sitten kokeilua- mitä oireille tapahtuu. tosin allergisten lasten äitinä saatan nähdä nämä asiat allergialinssien läpi.
mun on hirmu vaikea kuvitella että lapsi ihan ilman syytä olisi kuvaamallasi tavalla itkuinen.
meillä poika on vasta 6kk eri noi ajat on vasta tuloillaan.
itselläkin meinaa usein hermo mennä kun poika haluasi olla sylissä eikä viihdy paljon yksinään lattialla vaan haluaa syliin tai pitää kiinni kädestä koko ajan, muuten huutaa. päivät jaksan kun tiedän että ies pääsee neljältä ja sitten meitä on kaksi. mutta erityisen huonoina päivinä en kyllä enää jaksaisi kuunnella kitinää enkä huutoa enää pätkääkään. päivisin herra ei oikein nuku. tänään oli loistopäivä kun nukkui melkein 1,5 h päikkärit ja nyt on torkuilla.
meidän tilanne ei ole kyllä teihin verrattavissa mutta halusin kirjoittaa vaan että voimia. usein päivisin jos poika kitisee ja huutaa eikä ole nälkä eikä märkä vaippa eikä muuta hätää niin sitten annan kyllä huutaa vaan jos pitää tiskata tai muuta.
muistelisin että yksi ystäväni kirjoitteli noin kuukausi sitten ihan samasta vaivasta. hänkään ei saanut edes vessaan lähteä kun huuto alkoi mutta nyt on kai vähän helpottanut kun ei ole asiasta enää kirjoittanut.
kyllä tuo menee ohi.pakkohan sen on. ja jos on tosi rankka päivä yritän ajatella niitä, joiden lapsella on jokin sairaus tai niitä joilla on kuollut lapsi. itselle tulee ainakin sellainen olo että kuuntelisin suoraa huutoa vaikka vuoden kunhan lapsi säilyisi terveenä.
ehkä sun vaan pitää jättää vauvasi hoitoon jos joku huolii pakko sun on saada hengähtää. ajattelet että siellähän huutaa mutta henkiin jää.
voimia!
wiltti ja mytty 6kk
muistaakseni tää alkoi noin 3kk iässä ja on vaan koko ajan pahentunut...
mä olen todellakin välillä vain antanut lapsen huutaa, koska olen ajatellut että ei se siitä vahingoitu jos huutaa hetken aikaa. Parempi niin, omat hermotkin saa hetken aikaa levätä, ja parempi niin, etten räjähdä ihan täysin!
viivi
mielestäni viittaa kyllä johonkin allergiaan..
Meillä ei käynyt pienempänä tavallinen äidinmaidonkorvike, vaan meillä annettiin silloin tällöin omneo-maitoa.
Perunastakin tuli kamalia vatsavaivoja jne. , jonka jälkeen välteltiin perunaa noin kuukausi ja kokeiltiin uudestaan. Silloin perunasta ei enää oireita tullut.
Koliikkiakin meillä oli...
Siis silloin pienempänä tämä ei läheskään tälläistä ollut, mutta ollut aina tälläinen " mammanpoika" , tälläistä tämä on ollut nyt ehkä noin 5½ kuukautisesta alkaen ja pahentunut koko ajan...
Mutta allergioita tai jotain sinne päin ainakin on meillä ollut, mutta nyt sellaisia oireita ei ainakaan ole.
Viivi
Meidän esikoinen oli juuri tuollainen. Ei halunnut olla hetkeäkään yksin ja tavallisesti vain minä kelpasin sylissä pitäjäksi. Tuntui että ensimmäisen vuoden tyttö asui kantoliinassa, jossa oli kyllä sitten maailman iloisin ja hymysuisin. Lattialla viihtyi niin olin aivan vieressä, jos menin yhtä askelta edemmäksi niin huuto alkoi. Meillä ei auttanut muuta kuin aika. Sitten kun tyttö alkoi kävelemään niin alkoi helpottamaan. Mutta silloikaan ei suostunut leikkimään yksin tai muidenkaan lasten kanssa jos en ollut samassa huoneessa. Nyt ikää on kolme vuotta ja viimeiden puolen vuoden . Pikku hiljaa alkoi sitten viihtymään muidenkin kanssa ja nyt ei enää äiti kelpaa mihinkään. Olen koetanut ajatella asian niin että tulee päivä jolloin lapsi ei tasan taatusti enää syliin halua ja asennoiduin niin että elämä on nyt tätä, sylissä pitoa. Meillä tilannetta helpotti se että tämä sylissä kiikkuja oli esikoinen, jolloin hän saikin jakamattoman huomion. Haastetta piisasi etenkin siinä vaiheessa kun perheeseen syntyi uusi vauva kun tyttö oli kaksi vuotta. Tuntui ettei äidillä syli riitä. Voimia sinulle!
eikò tàstà ollut jo aiemmin keskustelua... kày vilkaisemassa tuo osoite ehkà lapsesi on tuo " high need baby"
http://www.askdrsears.com/html/5/T050100.asp
Lapsi kitisee koko ajan kun koko ajan on vähän kamala olo. Sinuna menisin hyvälle allergialääkärille.
Mulla esikoinen oli sylikissa ja hyväksyi vain minut ja isänsä. Mutta hän kyllä liikkumaan opittuaan tutkiskeli itsekseen juttuja samassa huoneessa ok pituisia aikoja.
Kuopus on nyt alkanut liikkua ja välillä jaksaa olla lattiallakin, muuten hän on koko ajan sylissä.
Voimia! Parasta on pitää vauvaa niin kuin hän on tyytyväinen eli koita jaksaa kantaa (kai sinulla on kantoliina?) ja minimoi itkut!
Ja voin snaoa että tuo kuulostaa kopiolta meidän kuopuksen elämästä... Meillä mega-allergikko poikalapsi joka nyt vasta on alkanut viihtyä hieman itsekseen ja jonkun muun seurassa kun minun. Pojalla ikää nyt parin viikon päästä vuosi.
Ehdottaisin että kävisit allergologilla,ja kuvailisit noita oireita. Meilläkin muuten ensin epäiltiin koliikkia... Ja syy olikin kaikessa muussa kuin koliikissa! Jos haluat niin voit postia laittaa osoitteseen maati77k@suomi24.fi.
Oikein kovasti voimia ja piotkää pinnaa sinulle! Mielestäni kannattaa ehdottomasti mennä lääkäriin ja selvittää, ettei vaan ole mitään korvatulehdusta tai muuta. Ja allergiat on myös selvitettävä. Niin kuin monet jo kirjoittivatkin, niin kyseeessä saattaa olla jokin allergia.
Toivottavasti asia selviää pian ja tilanne alkaa muuttumaan.
Kuulostaa jo niin rankalta,että kannattaa pikimmiten ottaa yhteyttä neuvolaan,sieltä eteenpäin jos tarvis.
Ja kertoa terkalle kaikki juurta jaksaen tai näyttää nämä kirjoituksesi.
Itsestäni tuntui jo vähempikin huuto koettelevan hetkittäin mielenterveyttä, eli jo itseäsi ja tietysti koko perhettä ajatellen:HAKEKAA PIAN APUA!
Tänään on ollu taas hieman parempi päivä... Tai lapsi käyttäytyy samalla tavalla, mutta itsen jaksan taas sitä paremmin! Helpottaa purkautua joskus oikein kunnolla!
Tänään soitin neuvolaankin tästä. He tiesivätkin siellä jo tästä, koska tätä on melkein ollut alusta asti jonkinmoisena... He olivat sieltä kyllä sitä mieltä, että ei ole allergiaa tai muutakaan kipua, koska jos lapsi on esimerkiksi isänsä kanssa kotona hän ei käyttäydy näin. vain minua kohtaan! neuvolasta lupasi puhua vielä muiden kanssa jos heillä olisi jotain neuvoja...
Onneksi miehellä alkaa viikon päästä kesäloma! Ja pakko kai tämän on joskus loppua!?
yleensähän eroahdistus kestää jonkun aikaa ja menee pois. kauanko tuo on jatkunut?
yksi vaihtoehto on myös se, että lapsella on jotain kipuja. kannattaa miettiä onko allergiaa, korvatulehdusta (voi olla kuumeetonkin) tai vaikka kulma- tai takahampaiden tuloa; ne voivat saada itkuiseksi pitkäksikin aikaa.
heräileekö lapsi öisin?
momentti, vierailulla