Miten paljon 3,5-vuotiaan puheeseen voi luottaa??
Meillä on reilu 3,5-vuotias poika, joka on verbaalisesti varsin lahjakas. Hänellä on vilkas mielikuvitus ja huomaan hänen varsin usein puhuvan " puuta heinää" . Häneen tarttuu hoidossa helposti isompien lasten juttuja joita ei välttämättä oikein ymmärrä ja niitä hän sitten kertoo hieman väritetysti. Siksi siis helposti kyseenalaistan hänen kertomuksensa, jos ne kuulostavat minusta omituisilta. Mutta nyt en ole ihan varma, uskoako lasta vai en?
Poika käy kahdesti viikossa perhepäivähoidossa, nyt kun itse olen hoitamassa 2-kuista vauvaa kotona. Poika näyttää viihtyvän hoidossa, vaikka usein lähteekin hoitoon hieman vastahakoisesti. Hakiessani poikaa kotiin, hän kuitenkin kertoo, että päivä on ollut kiva. Tänä aamuna poika totesi, ettei halua mennä huomenna hoitoon. Kyselimme miehen kanssa syytä moiseen ja poika alkoi tohkeissaan kertomaan miten hoitaja on häntä torunut jostain ja näytti kädellä, että sitten hoitaja teki näin (teki sormillaan luunapin). Mies kysyi pojalta vakavana, että eihän hoitaja tosiaankaan ole tehnyt niin ja poika intti, että kyllä on. Hetkeä myöhemmin asia oli jo unohdettu ja poika taas ihan positiivisella mielin huomisesta hoitoonmenosta. Miehen kanssa vain jäimme hieman hämilleen. Emme voi mitenkään uskoa, että hoitaja olisi antanut pojallemme (tai jollekin muulle hoitolapselle) luunapin, mutta mistä poika olisi tuollaista keksinyt? Me itse vastustamme kaikenlaista fyysistä kurittamista, joten yksikin luunappi pojan hoitajalta olisi kyllä niin vakava asia, että ottaisimme yhteyttä viranomaisiin. Huomenna mies meinaa asiaa hienovaraisesti hoitajalta kysäistä, mutta mielessä kävi sekin asia, että olisiko poika voinut keksiä koko jutun itse?
Mitä mieltä olette?
Kommentit (7)
Kun meillä jutellaan vastaavia juttuja, kerron sen hoitajalle avoimesti, koskan hän ei ammatti-ihmisenä lapsen puheista loukkaannu. Tosin jos menee jutut ihan överiksi, en viitsi niitä (lapsen kuullen) edes toistaa, vaan unohdan koko jutun.
siis tottakai puhuu höpö höpöjäkin, mutta noin teoriassa ei ole yleisesti ottaen suorastaan keksinyt juttuja. Leikeissä mielikuvitusta kyllä löytyy.. Tommonen luunappi juttu olisi mun mielestä otettava vakavasti siinä mielessä, että kysykää hoitajalta suoraan. JOs hoitaja on ollut luotettava ja hän ehdottomasti kiistää asian, uskoisin hoitajaa kuitenkin. Kysykää mistä hänen mielestään on kysymys? Kannattaa kuitenkin olla vähän tuntosarvet ojossa tulevaa ajatellen..
En usko etta 3,5 vuotias keksii omasta paasta luunapin, eli todennakoisesti joku on hoitopaikassa antanut jollekin luunapin jonka poika on nahnyt. teina kertoisin suoraan hoitajalle pojan kertomuksen (ja koska ei ole mitaan keinoa saada varmuutta onko nain tapahtunut vai ei) ja syyttamatta varsinaisesti ketaan lisata, etta me emme ole niita perheita joissa luunappeja tarvitaan viestin perillemenoon. jotkut saattavat pitaa luunappien antoa torumiseen verrattavana toimintana, mutta itse kylla muistan etta niiden saaminen sattui ja lapsi tunsi itsensa noyryytetyksi. eli selkea ei.
ovat sen oloisia että eivät halua juksata tai puhua sellaista mikä ei ole totta. (Esikoinen varsinkin hyvin fiksun mallinen tyttö.) Mutta valitettavasti sain kokea, että kyllä jopa meidän kullannuput osaavatkin keksiä asioita.
Sinuna ottaisin asian ihan rehellisesti puheeksi. Jos et halua suoraan syyttää hoitajaa niin sano vaikka jotain että poika oli puhunut että hoidossa annetaan luunappeja (siis että lapset esim tekevät niin) ja yritä saada hoitaja puhumaan.
Kyllä me aiomme ottaa asian puheeksi heti huomenna hoitajan kanssa, sillä asia vaivaa mieltä. Ajattelin kiertää asian siten, etten suoraan syytä hoitajaa vaan kerron, että poika on puhunut kotona luunapeista. Ja aion tuoda esiin myös sen, ettemme miehen kanssa missään nimessä hyväksy fyysistä kuritusta. Poika on käynyt samaisella perhepäivähoitajalla jo kohta kaksi vuotta ja luotan kyllä tähän hoitajaan. Tuntuu niin käsittämättömältä ajatukselta, että hän kykenisi satuttamaan hoitolapsiaan. Toisaalta tällaisissa asioissa haluan uskoa myös oman poikani sanaan.
Jututin poikaa tänään lisää nukkumaanmenohetkellä ja hyvin reippain mielin hän on huomenna hoitoon menossa. En siis usko, että hoidossa olisi sattunut mitään sellaista, joka pelottaisi poikaa. Hoidossa on yksi varsin vilkas ja paljon tuhmuuksia tekevä lapsi, jota hoitaja kai joutuu aika kovastikin torumaan pitkin päivää ja se taas harmittaa omaa poikaani. Voihan olla, että pojan aamuiset murheet liittyivät juuri tähän. Toisaalta luunappeja poika ei ole koskaan kotona nähnyt, joten joku niitä on hoidossa antanut. Joko pojan hoitokaverit toisilleen tai sitten hoitaja jollekin hoidokeistaan.
alkoi kiinnostaa sen verran, että viitsisitkö kirjoittaa mitä hoitotäti teille sanoi kunhan olette jonkinlaisen selvyyden tähän saaneet.
Meillä tyttö 3,4 vuotias, puhe tuli aikaisin. Jo 2 vuotiaana puhui melkein täydellisesti. Hän kertoi myös yhtenä päivänä että päiväkodin johtaja oli häntä läpännyt päähän...Mitä en todella usko.
Muutenkin juttelee omiaan esim mummille ja vaarille. Väittää että hän on kiivennyt meidän tikapuita enennkin vaikka ei todellakaan ole.
itse otan sen asenteen että osa on todella puutaheinää=)