Uhmaako?!

Tuntuupa hölmöltä kysellä, mut nyt 3 -vuotias poikani ei kait liiemmin ole uhmaillut aiemmin. On kyllä tTODELLA päättäväinen ja sisukas kaveri, kun sille päälle saattuu niin ei ole auttanut puhuminen hyvällä eikä pahalla. Huutamaan en yksin voi poikaa jättää affektiokramppejen pelossa, on vauvasta lähtien itkiessään vetänyt itsensä siniseksi ja kaarelle, henkeä ulos päästämättä. Mutta uhma-kohtaukset on ollut ohi minuutissa. Nyt aivan yhtäkkiä poika on ruvennut takkuamaan ruuasta, pukemisesta ja varsinkin lähtemisestä; aamulla ei lähtisi hoitoon ja iltapäivällä ei lähtisi pois hoidosta, sama esim. kauppareissuilla. Useimmiten aamusella on melkoinen kiire ja muutoinkin aikaa vähänlaisesti ja poika sen kuin takkuaa, ei meinaa itellä hermo piisata..

Miten olette hoitaneet asiat tämänlaisissa tilanteissa? Inhotta itseänsä kun välillä ääni korottuu, eikä todellakaan edes tee asiaa joutuisammaksi! Ikävä myös pukea lasta joka huutaa ja rimpuilee, koska voimaa jo on, niin ei uskalla kovin hanttiin laitta jottei sattuisi. Aika ja hermot tiukilla...