" komentaako" muiden vauvat?

Mun mielestä tuon ikäinen ei voi osata " komentaa" . Hänhän vain kommunikoi kanssasi ja tuossa iässä on erittäin tärkeää, että niihin vastataan. Eli ota ihmeessä vauva syliin, jos hän haluaa ja jos sillä hetkellä voit. Kyllä ne " komentamiset" tulevat vasta myöhemmällä iällä.



Kun vauva viestii sinulle, on siihen siksi tärkeää reagoida ja vastata, koska se luo perusturvallisuuden tunnetta vauvalle ja hänestä tuntuu, että hänestä välitetään.

ne ei osaa muuten ilmaista itseään, jos epäselvää kysy vaikka neuvolasta. Lapsi ei ole mikään koira.

t. kolmen pojan mutsi

Meillä kyllä poika komentaa ihan selvästi ja se vielä on siittä hauskaa. On vähän vajaa 7kk. Sillä on kova tahto ja taitaa saada kaiken periksi mitä haluaa.

Juuri samanikäinen tyttövauva on meillä ja äänensävyyn on tässä iässä tullut ns. komentava sävy! Luulen, että kokeilee ääniään ja säikähti tässä menneellä viikolla yks ilta itsekin, kun huusikin aika kovan äännähdyksen kovaan sävyyn. Oli sitten hiljaa sen jälkeen vähän aikaa ennenkuin alkoi taasen omat touhuttelut lattialla. Eli kyllä vauvan ääneen on tullut komentava sävy!

" meillä on 3kk ikäinen poika ja hänestä on tullut kaaaaauhea komentaja!! hän huutaa lyhyissä pätkissä ja tosi terävästi kunnes tehdään niinkuin hän haluaa (otetaan syliin). suurinpiirtein tähän tyyliin ää-ä, ää-ä =)

kysyisin että mitä te muut teette siinä tilanteessa? minä olen yrittänyt olla huomioimatta mutta hän komentaa niin kauan kunnes saa tahtomansa läpi :o) "



Todella raakaa toimintaa. Luuletko tosiaan, että 3kk aivoissa raksuttaa ihan samalla tavalla kuin sinulla..



3kk on sellainen ikä, jolloin vauvat eivät pääse vielä liikkumaan saati kunnolla tarrailemaan esineistä joita se kuitenkin jo osaa huomioida. Se luo ärsykettä vauvalle ja osoittaa omaa tahtoa, mutta ei siinä määrin, että vauva voisi älytä sinun tapasi toimia. Tämä ikä on myös sellainen, jossa vauvaa kannattaa pitää muissakin asennoissa kuin selällään lattialla. Mikäli joku on huomannut...vauva ei siinä välttämättä enää viihdykään yhtä hyvin kuin esimerkiksi kuukausi aiemmin. Johtunee nimenomaan siitä, että vauva osaa jo huomioida ympäristöään, muttei kykene kuitenkaan yksin hyödyntämään sitä.



Se että vastaat vauvasi korkeampiin ääntelyihin, joita kutsut komenteluksi, luo nimenomaan sitä luottamusta. Voitpa tehdä itsellesi karhunpalveluksen ja olla vastaamatta, sekä luoda välillemme turvallisuuden puutetta. Tämä voi taas kostautua myöhemmässä vaiheessa itkuisuutena monessa muussa tilanteessa, joita sinun on vaikea ymmärtää.



Vauva ei tosiaankaan ole koira. Se on sinun ja perheesi kasvatuksen tulos. Kehottaisin kyllä olemaan vauvaa varten ja lopettamaan itsekkäät ajatukset sinun passaamisestasi. Olet hänen ainoa apu, turva ja oikean tien osoittaja maailmassa:)

Seuraavassa linkissä milenkiintoista luettavaa ;)



http://jkk.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/varhainen_vuorovaikutus_ja_a…