Suuri ikäero (yli 5 v)

Meillä on pojat syntyneet niin, että esikoinen 12/99 ja kuopus 02/05 eli ikäeroa on reipas 5vuotta.



Alusta asti esikoinen on ottanut pikkuveljen huomioon ja halunnut auttaa hänen hoidossaan. Mustasukkaisuutta ei ole ollut missään vaiheessa. Ennen kuopuksen syntymää teimme vauvahankintoja esikoisen kanssa ja hän sai mm valita vauvalle tavaroita ja se oli tärkeää. Samoin kun aloimme laitteleen vauvalle tavaroita valmiiksi, esikoinen oli touhussa mukana.



Ainut " hankaluus" oli se, että kun vauva sitten syntyi ja esikoinen jäi meidän kanssa kotiin, aika tahtoi käydä pitkäksi ja välillä tuntui, että esikoinen hyppii oikeasti pitkin seiniä... ;) Mutta kun aikaa hieman kului ja päästiin vauvan kanssa ihmisten ilmoille, tilanne helpottui.



Nyt kun kuopus on vajaa 1v. pojat " leikkivät" paljon yhdessä; rakentelevat palikoilla, ryömivät kilpaa jne... Esikoinen jaksaa yllättävän paljon touhuta pikkuveikan kanssa, vaikka tämä on vielä niin pieni.



Ja esikoisesta on paljon apua päivittäisissä askareissa. Hän osaa jo tehdä paljon asioita itsenäisesti ja meillä ainakin hän haluaakin auttaa minua. :)



Varmaan vielä tulee se aika, että esikoinen haluaa olla rauhassa kavereidensa kanssa ja pikkuveikka itkee oven takana, mutta se on sitten sen ajan murhe... ja eikös ne kaikki sisarukset tappele jossain vaiheessa, olipa ikäeroa minkä verran tahansa... ;)



Meillä siis on pärjätty oikein hyvin, vaikka ikäeroa onkin paljon!

ikäeroksi tuli 5v ja 1 viikko. Ekassa ultrassa kun oli käyty niin sitten kerrottiin ja kuvia näytettiin. Innolla koko perhe vauvaa odotettiin. Meille tuli lähtö sairaalaan vielä yöllä ja oltiin etukäteen sanottu et jos yöllä lähdetään niin famu tulee yöksi meille. Famu joutu vielä lähtee aamulla töihin ja vei neidin sitten mummolaan aamulla. Heti ekana soitettiin tytölle kun vauva oli syntynyt, oli liikuttava puhelu kun kerrottiin että, " onnea olet nyt isosisko!" Niin isältä kuin minultakin kyyneleet valuivat. Otimme tytön pois päiväkodista ja ilmoitimme seurakunnan kerhoon 2krt/vk a 3h. Vanhoja tarhakavereita kyllä kaipailee, mut uusia on löytynyt kerhosta. Pidin kuitenkin tärkeenä et saa vielä ennen eskarivuotta olla kotona, päivähoidon aloitti kuitenkin jo 1-vuotiaana. Alku meni hurmoksessa, sitten totesi et sisko on ihan tyhmä. Oletti kai kuitenkin et pääsis heti leikkimään siskon kaa, vaikka siitä oli keskusteltu aiemmin. Nyt tykkää auttaa kotihommissa, pyykkikoneen tyhjennyksessä ja hakee vaipan jos pyytää jne. Halii kovasti ja iltaisin antaa pusun kun nukkumaan on menossa. Välillä huuttaa et " tulkaa hakemaan tää pois kun mä en kuule mitään" , kun katsoo lastenohjelmia ja vauva köllöttelee viltillä lattialla. Kyllä kaiken kaikkiaan on mennyt tosi hyvin ja kyllä tää on paljon helpompaa kun toinen on jo iso! Ymmärtää et joutuu välillä odottamaan. Vauvan päiväunien aikaan yritän aina pelailla tai vaan jutella rauhassa, kun vauva vie kuitenkin paljon aikaa. Kivoiksi on muodostunut kauppareissut kun mennään kahdestaan tai menee isän kanssa kahdestaan.

En voi muuta todeta kuin vaan rohkeasti kakkosta tekemään!

T. Mamma, isosisko 5v 4kk ja vauveli 4kk

Meillä myöskin kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Kerroimme esikoisellemme jo melko aikaisin, olisikohan ollut jo rv 12, että meille syntyy vauva ja hänestä tulee isoveli. Hän otti uutisen hyvin vastaan ja kyselikin kaikkea mahdollista raskausaikana. Katselimme yhdessä hänen vauvakuviaan, otimme vanhat vauvanvaatteet ja lelut esille ja esikoinen sai kaupasta valita pikkusisarelleen jonkun lelun lahjaksi. Hän valitsi soittorasian, jonka antoi sitten myöhemmin vauvalle. Myöskin vauva " osti" hänelle Lego-lahjan, josta hän on muistanut mainita jokaiselle tapaamalleen ihmiselle :) Niin tärkeä juttu se oli, että vauva sen toi :).



Lähtö synnytyssairaalaan koitti yöllä. Herätimme esikoisen ja veimme samalla matkalla isovanhempien luokse. Olimme etukäteen jutelleet asiasta, joten hän tiesi mitä odottaa., eikä lähtö tullut yllätyksenä. Poika vain puhkui intoa! Aamulla soitimme hänelle heti uutisen ja hän pääsi muutaman tunnin kuluttua vauvaa jo katsomaan. Piti pikkusiskoa sylissä ja oli niin ylpeän oloinen :).



Kotiuduttuamme alkoikin ongelmat. Esikoinen hyppi pitkin seiniä, kun ei saanut huomioita tarpeeksi osakseen, vaikka kuinka yritimme häntä huomioida vauvan ohella. Aika kävi pitkäksi ja kiukkuamista riitti. Hän jopa mainitsi, että vauvasta on päästävä eroon. Parin viikon kuluttua hän kuitenkin rauhoittui ja siitä lähtien kaikki on sujunut loistavasti. Esikoinen tykkää leikittää vauvaa, pitää sylissä, auttaa vaipanvaihdossa ja pukemisessa yms. Olen ottanut häntä mukaan kaikkeen mahdolliseen. Kovasti odottelee jo milloin pääsee syöttämään siskolle soseita :).



Tämä ikäero on siis osoittautunut todella hyväksi. Mitään mustasukkaisuutta ensimmäisten parin viikon jälkeen ei ole ollut havaittavissa. Esikoinen ymmärtää jo, että miksi joutuu välillä odottelemaan. Hänestä on suuresti apua arjen askareissa ja kaiken lisäksi hän auttaa niissä mielellään. On jo niin omatoiminen kaikessa, että pukemiset sun muut sujuvat käden käänteessä. Valitsee itselleen jopa vaatteetkin. Tuskin heillä yhteisiä leikkejä jatkossa tulee kovin paljon olemaan, mutta se onkin ainoa miinuspuoli tässä. Muuten ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa.



Sen vielä mainitsen, että pikkusiskon ollessa päiväunilla, yritän aina huomioda esikoista parhaalla mahdollisella tavalla. Teemme yhdessä kaikenlaista, luemme, rakennamme legoilla, piirtelemme jne. Mukaviksi ovat osoittautuneet myös kahdenkeskiset leffa- ja ostosreissut.

Eli meillä tyttöjen ikäeroksi tuli 5v ja 3kk.

Ja niinkuin edellisillä, on meilläkin mennyt aika hyvin. Mutta tosiaan, esikoinen kun oli aiemmin ollut jo monta vuotta päivähoidossa, tuntui hänellä käyvän aika tosi pitkäksi, ja mekin päädyimme laittamaan tytön päivähoitoon 15h/vko.

Ajoittain nimittäin on niin että aika ei riitä täysipainoiseen leikkimiseen esikoisen kanssa, ja leikkikavereita ei naapurustossa valitettavasti ole päivisin.

Niinä päivinä kun esikoinen ei ole hoidossa hän auttaa minua kovasti vauvan hoidossa ja muissa kotitöissä, leikkii vauvan kanssa jne. Mutta se ikäis-seura tuntuu olevan tosi tärkeää. Monesti jos on ollut viikko jolloin esikoinen on ollut vapaalla kotona jo viikon tai kaksi, rupeaa heti huomaamaan että tyttö hyppii tosiaan seinille, vauva on tyhmä, äiti on tylsä ja mulla ei oo mitään tekemistä...

Tuokin riippuu kyllä varmasti kovasti lapsesta että minkä luontoinen on. Mutta muutoin tosiaan ei ole ollut mitään ongelmia, sitä aikaa vaan pitäisi esikoiselle olla enemmän, liian vähiin on jäänyt tekemiset esikoisen kanssa. Nyt tosin ollaan käyty kaksistaan (tai isänsä kanssa) hiihtämässä ja luistelemassa mikä on esikoisen mielestä tosi kivaa.

Raskaudesta vielä- Meidän esikoisen mielestä se oli vähän " ällöä" kun äidin sisällä oli vauva, saati sitten synnyttäminen tai imettäminen, ei kyllä ihan totuudenmukaisesti kerrottu lapselle asioita, aika suurpiirteisesti kerrottiin siinä 12rv paikkeilla, ja se oli ällöä hänestä, vaikka vauvaa kovasti odottikin ja kuikuili toisten vauvoja.

Mutta voin kyllä ihan ehdottomasti suositella.

Meillä ikäeroa on 5,5 vuotta. Tyttö meni mummolle hoitoon kun lähdin sairaalaan ja sitten seuraavana päivänä tuli sairaalaan todella jännittyneenä. Oli kiinnostuneenpi äidistä kuin vauvasta. Aikaisemmin oli sanonut että tyhmää jos tulee poika kun pojat on tyhmiä, mutta nykyään pikkuveli on tytön mielestä kiva.



Alussa tytär oli mustasukkainen ja se ilmeni jatkuvalla huomion haulla joka on varsinkin väsyneenä aika raivostuttavaa, mutta siihen auttaa kun saa olla äidin kanssa kahdestaan. Pikkuveljelle tyttö on aina ollut todella hellä ja hänestä on paljon apua vauvan hoidossa. Toisaalta isommalta on ruvettu vaatimaan enemmän ja kuri ehkä tiukentunut, kun en jaksa passata yhtä paljon nyt kun lapsia on kaksi. Omat lelut ja sotkut pitää siivota, nukkumaanmeno aika on tarkka ja äidin apuna täytyy olla. Toisaalta isompi saa tehdä monia asioita mitä vauva ei tietenkään saa.



Uskon että veljen saaminen on tehnyt ihan hyvää, tyttäreni oppii ottamaan muita huomioon paremmin. Lisäksi vauva usein näyttää eri tavoin kuinka paljon siskosta tykkää ja lapset saattavat riehua yhdessä. Poika on nyt 9kk.



Kavereita isompi kaipaa enemmän ja tekemistä täytyy olla, niinpä hän jää eskarin jälkeen vielä muutamiksi tunneiksi tarhaan. Kotona ollessa meidän täytyy tehdä jotain, mennä vaikka puistoon ym. muuten isompi on aika tylsistynyt ja kiukuinen.



Emme juuri kertonut synnytyksestä, ajattelin että jos isompi esim.näkisi jonkun synnyttävän, voisi hän olla todella huolissaan äidistä. Imetyksestä isosisko on ollut kateellinen, hän on kysynyt miksei hän voi saada maitoa. Toisaalta sitten minun imettäessä, itse imetti nukkea. Vauvan tulo on lähentänyt tyttöä ja isäpuolta, jolla usein on enemmän aikaa ja energiaa 6 vuotiaalle. Joskus on vähän syyllinen olo, kun itsellä ei aina riitä kärsivällisyyttä isommalle eikä muista että hän myös haluaa välillä olla pieni ja että pidetään sylissä. Vauva vie yllättävän paljon voimia, mutta olen huomannut että jos saan lapsen suunnilleen samaa aikaa nukkumaan jaksan itse paremmin, kun omaa aikaa jää myös. Kotityöt pyrin tekemään lasten ollessa hereillä. Isomman kanssa käydään välillä elokuvissa ja olen pyrkinyt vähintään iltasadun ajan pitämään häntä sylissä.

Ja voi, isoveli on aivan ihana pikkuveljeä kohtaan... Pikkuveli nyt 3 kk. Isoveli tahtoo kokoajan kosketella, halata, eilenkin viihdytti vauvaa leluja esittelemällä yli puoli tuntia. Kun vauva sängystään huutaa, ei kukaan ehdi paikalle ennen isoveljeä, joka tahtoo antaa tuttia.. Sanoo että rakastaa vauvaa niin paljon että alkaa välillä itkettämään.. Ainoa huono puoli on että isoveljestä on tullut huomion hakuisempi, ja kiukuttelee vähän normaalia enemmän. Pojilla siis eri isät, mutta isäpuoli kohtelee molempia ominaan.