kello käy

Me olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta, ja nyt viimeisen parin vuoden aikana olemme puhuneet tämän lapsettomuusjutun alta pois. Eli hakeuduimme väestöliiton hoitoihin ja sovittiin, että kokeilemme clomeilla nyt puolisen vuotta ja sen jälkeen katsotaan rankempia hoitoja jos tärppejä ei tule. Puoliso ei ole ollut mitenkään erityisen innostunut koko aikana, ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana kun olen clomeja syönyt, meidän seksielämä on kuihtunut aivan olemattomiin.. Paska homma. Edellisen kerran joulukuussa (jolloin oli myös viimeisin kerta kun olemme seksiä harrastaneet) aktin jälkeen rakas aviomieheni tuumaili, että "pitäisköhän sun nyt mennä heti testaamaan".



Mua ahistaa/puristaa/ketuttaa aivan suunnattomasti. Toisaalta puoliso on aivan ihana, hellä ja mukava - me olemme samassa paikassa yhdessä yrittäjinä - mutta toisaalta hän myös toiminnallaan kieltää minulta suurimman mahdollisen onnen.



Koska tässä ei kuitenkaan enää nuorruta - minä35 mies 38 - ei aikaa enää loputtomasti ole. Mikä eteen? Avioero olisi taloudellinen katastrofi, koska meillä on firman puolesta yhteiset lainat ja tienestit loppuisivat siihen paikkaan vai se, että minä luovutan ja kadun koko loppuikäni sitä, etten saanut lapsia ja kitkeröidin puolisolleni päivä päivältä enemmän.