Luin hyvän yleisöosastokirjoituksen nimistä...
Tässä taannoin oli jossain lehdessä hyvä kirjoitus joltain terveydenhoitajalta lasten nimistä. Nauroin yksikseni, kun luin sitä ja kieltämättä siinä oli asiaa. Hän antoi esimerkkejä lapselle vaikeista nimistä;
- Joku suomalaisen perheen lapsen suomalainen nimi halutaan kirjoittaa " hienommin" eli esim. Nico, Marco, Marcus... Heti nimen annon jälkeen äiti sanoo neuvolassa: " hänen nimensä on Marko C:llä" ja koko lopun ikää useissa yhteyksissä tämä Marco esittelee itsensä:" Minä olen Marko C:llä" . Eri asia on tietysti jos sukunimi on ulkomaalaisperäinen, mutta suomalaiseen sukunimeen sopii parhaiten suomalainen kirjoitusasu.
- Toinen on nämä Nea, Tia, Ria... Suomalainenhan lausuu ne kahdella keskivokaalilla. Ja taas jo neuvolassa äiti sanoo:" Hänen nimensä on Neea yhdellä E:llä" ja koko lopun ikää useissa yhteyksissä tämä Nea esittelee itsensä:" Minä olen Neea yhdellä E:llä" .
- Sitten kaksoisnimien kirjoittaminen yhteen eli esim. Ainomaija, Elliriina, Annareetta. Ja taas jo neuvolassa äiti sanoo:" Hänen nimensä on Ainomaija ilman viivaa" ja koko lopun ikää useissa yhteyksissä tämä Ainomaija esittelee itsensä:" Minä olen Ainomaija yhdellä ilman viivaa" . Suomessahan on totuttu kirjoittamaan nämä nimet erikseen ja viivan kanssa.
- Ja viimeiseksi nämä " tekaistut" nimet, kun väkisin väännetään jostain tavallisesta nimestä jotain erikoista tai esim. yhdistetään " hauskasti" äidin ja isän nimi, jolloin vanhemmat joutuvat tavaamaan ja selittämään nimeä ja myöhemmin taas myös lapsi joutuu näiden kysymysten eteen.
Olisi kaikkien hyvä miettiä tällaisiakin asioita, kun nimeä vauvalle valitsee. Ettei nimestä tule " taakka" .
Kommentit (4)
Meidän pojalla on tosin 3. nimi Wiljami, mutta harvoin kolmatta nimeä tarvii missään kertoa.
Eräs tuttu vanhempi rouva esittelee itsensä aina selitellen: " Eevaväliviivaliisa" . Hän on saanut sen jo tuttavapiirissä lempinimekseen tai haukkumanimekseen, kuinka vaan.
Olen kyllä samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
mulla oli aikoinaan koulukaveri, joka aina esitteli itsensä " olen Salla-Elina väliviivalla" tai " Salla, viiva, Elina" (terkkuja vaan!)
eli aina sitä joutuu joku tarkentamaan, viivalla tai ilman :)
oon kyllä samaa mieltä tosta c:llä kirjottamisesta. ei se sovi suomalaisille. suomenruotsalaisille, ulkosuomalaisille tai monikulttuurisille perheille voi sopiakin. Krisse showssaan joskus lausui Marcon (Bjurström) nimen ' Marso' :) ja mieheni tästä mallia otti ja on siitä pitäen lausunut kaikki vastaantulevat vastaavat nimet samalla tyylillä: Niso, Marsus, etc... :) hän ei siis pidä Suomen kielen vastaisista nimistä.
ja vielä voisin lisätä yhden epäselvyystekijän tässä uudessa nimeämiskuttuurissa. nimittäin j:n putoamisen pois joistakin nimistä. Maija -> Maia tai jopa Maya. sitäkin joutuu selittämään varmaan usein, että " olen Maia ilman j:tä" ...
minusta vanhoissa suomalaisissa nimissä ei ole mitään vikaa, mutta toisaalta ymmärrän kyllä jos joku ehdottomasti haluaa jotenkin erikoisen nimen. se vain pitäisi minusta osata selittää hyvin perustellen. Suomessa on kuitenkin vieläkin voimassa etunimilaki, joka kieltää kirjoitusasultaan suomenkielenvastaisten nimien antamisen lapsille. minusta sitä pitäisi valvoa tarkemmin, mutta joustaa hyvien perustelujen kohdalla.
Tiina ja Aapo :)