Kolmasko?

Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani, mukavaa, että on samanlaisia, niin voidaan jakaa tuntojamme. Mä olen huhuillut samanhenkistä porukkaa tuolla sekundäärisen lapsettomuuden puolella. Siellä on saatu jo jonkinlaista jutun tynkää aikaan, mutta lisää kanssasisaria kaivataan. Käyhän sielläkin vilkaisemassa.



Eli meillä on kaksi poikaa -06 ja -08 syntyneet ja molemmat siis hoitojen avulla saatu (2.icsin tuoresiirto ja 2. icsin 2.pas) ja siitä lähtien, kun nuorimmainen täytti vuoden, niin olen potenut valtavaa vauvakuumetta ja tosiaan siltä tuntuu, ettten saisi potea, kun olemme hoidoilla saaneet kaksi ihanaa tervettä lasta, niin senhän pitäisi kaiken järjen mukaan riittää, mutta kun tunteet sanoo toista, niin minkäs teet. Meillä mies haluais kanssa vielä sen kolmannen kullanmurun, mutta sitten olis meidän perheen lapsiluku täynnä.



Jos olisi alkioita jäänyt pakkaseen, niin olisimme varmaan jo lähteneet hoitoihin, mutta kun kaikki pitäisi aloittaa alusta, niin se hieman mietityttää. Vaikka ei ne mulle ole koskaan olleet fyysisesti rankkoja ja nyt kun on saanut jo kaksi poikaa, niin ei henkisestikään, kun ei ole sitä kamalaa tuskaa enää, että saadaanko me koskaan yhtään lasta.



Mutta tulehan kertomaan lisää omista tuntemuksista ja oletteko jo aloittaneet hoidot?



Terv. Hessunen ja pojat ja kamala vauvakuume.

Meillä on kaksi luomulasta, kuopuksen kohdalla tosin ehdittiin jo tutkimuksiin ennen kuin raskauduin.

Kolmatta on nyt yritetty yli kolme vuotta, välissä yksi keskenmeno vajaat 2v sitten. Vuosi sitten aloitettiin tutkimukset. Nyt on erinäisten toimien jälkeen päästy siihen vaiheeseen että aloitetaan clomifen seuraavassa kierrossa.

Meillä ei siis ole mitään todettua syytä, kaiken pitäisi olla oikein hyvin raskauden alkamisen kannalta mutta se ei vain ala. Tässä vaiheessa olen valmis kantamaan vaikka kolmoset...

Minulla on kaksi luomu lasta aiemmasta liitosta ja nyt uudessa liitossa yritämme ensimmäistä yhteistä lasta hoitojen avulla.



Miehelläni ei ole lapsia ja ikää hänellä kuitenkin yli 40.



Me ollaan hoidot aloitettu vuosi sitten ja takana yksi raskaus ja keskenmeno viikolla 10.

Eilen olin passissa ja kaksi alkiota siirrettiin ja nyt piinaillaan muutama viikko.



Täytyy tietenkin itse punnita asioita mitä haluaa ja mihin on valmis.

Onko nämä teidän kaksi lasta saanut alkunsa hoidoilla ?



Itse olisin seitsemännessä taivaassa jos saisin vielä kerran kokea äitiyden ja saisimme vaikka yhdenkin yhteisen vauvan.

Miehelleni tämä tietenkin tärkeämpää koska hänellä lapsia vielä ole.



Mielipiteeni jota kysyit on että, kaksikin tervettä on lasta on todella hienoa.

että edellisestä hoidosta (kyllä hoidoilla saatu nämä ekat) jäi pakkaseen kaksi alkiota ja pari kuukautta sitten toinen vain selviytyi ja siirrettiin, eikä kiinnittynyt. En vain tiedä jaksanko pettyä, jos ei enää onnistukaan. Nämä ovat varmaan näitä ikuisuus kysymyksiä, joihin ei osaa vastata.

Ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Juuri tuota olen miettinyt jo monta vuotta, edellisestä hoidosta = kuopuksen syntymästä lähtien. Meilläkin on kaksi lasta ja hoidosta jääneitä alkioita pakkasessa.



Viimeiset kuukaudet olen kulkenut päin pelkojani - siis että jos kaikki ei menekään tällä kertaa hyvin jne. Ja juuri tänään oli se suuri päivä, että yksi alkioista siirrettiin. Jäljelle jäi vielä toinen olki. Tunteet tämän asian suhteen ovat olleet NIIN suuria ja niitten kanssa on eletty unissa ja valveilla NIIN kauan, että juuri nyt en osaa enkä uskalla tuntea mitään. Nyt vaan eletään hetki ja päivä kerrallaan. Ja katsotaan mitä testi joulun alla näyttää.



Vastaavanlaisia kokemuksia minäkin täällä lähdin etsimään - ja eipä tarvinnut kauan etsiä :)