Vähän hukassa täällä
Moikka!
Musta tuntuu kamalan epävarmalta tulla tänne. Mä vähättelen lapsensaanti ongelmiani, kun ne on kuitenkin jollain muulla pahemmat. Eihän se tee mun ongelmistani yhtään sen vähäpätöisempiä, mutta silti. Mitään viimeistä naulaa ei ole arkkuun hakattu, ja nyt kun olen asioihin uppoutunut, olen oikeastaan vasta ihan alkutaipaleella. Minulla on siis yksi lapsi, joka sai alkunsa jostain ihan ihmeen kaupalla. Ennen lapsen syntymää ehkäisy hoidettiin luomuna, kunnes n. 8kk ennen raskaaksi tuloa aloitin e-pillerit kuukautiskipujen takia. Tulin raskaaksi heti, mikä ei itseasiassa ollut edes itse tarkoitus. Poika kun alkoi lähetä vuoden ikää, ajattelimme pyöräyttää toisen mokoman. Sitä urakoitiin kaksi vuotta tuloksetta. Rampattiin tutkittavana eikä mitään löytynyt. Meihin ei edes suhtauduttu kvinkaan vakavasti, koska meillä oli jo yksi lapsi. Minä upposin omaan kurjuuteeni ja ajoin kaikki pois läheltäni, jopa mieheni, ja ero tuli.
Siitä joku tovi eteenpäin aloin tapailla yhtä tyyppiä. En halunnut puhua koko ehkäisyasiasta enkä mistään muustakaan aiheeseen liittyvästä, ja suhde kaatui lopulta siihen kun hän vihjaili perheenlisäyksestä.
Älysin mennä terapiaan, ja nyt pari vuotta myöhemmin olen ottanut asian esille ihan uudesta kulmasta. Onhan minulla mies, joka osaa suhtautua asioihin järkevästi. En aikaisemmin jostain syystä edes halunnut tai uskaltanut ottaa selvää asioista. Näissä jutuissa tieto ei todellakaan lisää tuskaa, päin vastoin. Kävin viime viikolla lääkärissä, ja hän naureskellen totesi, että sinä taidat tietää näistä asioista enemmän kuin minä :)
Olen siis pian viisi vuotta elänyt hedelmöitymis ongelmieni kanssa. Viime vuosina en ole aktiivisesti tosin yrittänyt, mutta eipä se muuta sitä tosiseikkaa, että en ole raskaaksi uudestaan tullut. Kovin mielelläni tulisin tänne palstalle elämään tätä osaa elämästäni, koska viime kerralla kun minulla ns. flippasi, oli suurin syy varmasti siinä, etten puhunut mistään kenenkään kanssa.
Nyt minun on lähdettävä töihin, mutta palaamisiin!
M*
Tänne joukkoon vaan, kyllä täällä kukin vuorollaan kertoo ilonsa ja surunsa tämän asian tiimoilta! Tällä palstalla mun mielstäni huomaa sen että en todellakaan ole yksin tän vaikean asian kanssa.
Pistä vaan viestiä tänne, kun siltä tuntuu. Olemme "äänettömiä lukijoita", mutta varmasti jokainen tälle palstalle eksyvä haluaa tukea ja kannustaa muita lapsettomuushoitoja läpikäyviä ihmisiä!
Minäkin viime vuoden lopulla eksyin tälle sivustolle ja vähän väliä käyn lukemassa ihmisten kuulumisia ja kirjoittelen myös omia. "Yrittäjät huhtikuuhun", sieltä ainakin löytyy hiukan mun viime lääkärikäynnistä kertomaa tarinaa ja tietysti monen muunkin... =D