Lapsettomien läheisille

Mulla taas on mennyt niin että minä olen lapseton ja sisareni on saanut luomusti lapsen. Olen (ekan laparoskopian jälkeen) jolloin sain tietää etten koskaan saa lapsia ilman keinohedelmöitystä, puhunut sekä sisarilleni (toinen lapseton omasta tahdostaan) ja , anopilleni ja äidilleni omasta "kohtalostani" ja saanut vain hyviä asioita osakseni. Lisäkseni olen saanut isännän sukulaisiltani vain pelkästään hyvää "palautetta" asiasta. Ikinä kukaan ei ole suoranaisesti meille sanonut asiasta mitään "pahaa". Hoidoistamme olemme saaneet ekasta IVF:n tuoresiirrosta iki-ihanan pojan joka syntyi 10/06. Toinen IVF ei ole vielä tuonut "toivottua tulosta" mutta emme ole lyöneet hanskoja naulaan. Tämä ketju ei ole turha, sillä lapsettomuus on sellainen tabu joka kyllä koskettaa itse pariskuntaa ja läheisiäkin. Itse ajattelen että puhuminen on parasta terapiaa... =)

Plussatuulia odotellen ja toivotellen



Tupe 80

Mulla on kaks siskoa toinen lapseton ja toisella jo viisi luomusti tullutta lasta. Lapsettomalle siskolleni kerroin hoidoista heti kun oloitimme ne ( 2003 ) Hän suhtautui ihanasti, oli tukenani koko projektin ajan. Toiselle siskolleni kerroin "projektistamme" vasta helmikuussa 2006. Hän haukkui meidät ja oli sitä mieltä että "lapsen tekeminen on koko perheen asia". On kuulemma tosi ajattelematonta olla kertomatta tällaisesta asiasta äidille (mieheni) yms.(omalle äidilleni kerroin heti alussa) Silloin tuli niin paha olo, että päätin etten kerro enää ikinä hänelle omista asioistani. Meille kävi niin ihanasti että saimme ensimmäisestä IVF:n tuoresiirrosta ihanan pojan 1/07. Nyt meillä olisi suunniteltu toinen IVF toukokuulle ja jännittää ihan kamalasti. Päätimme mieheni kanssa että tällä kertaa emme puhu asiasta kenellekään, kun kerran saimme sellaisen kohtelun viime kerralla. Nyt olisin siis juttu seuraa vaille. Saisinko sinusta "Tupe 80" itselleni juttu kaverin? Meillä kun on aika saman tapainen elämän tilanne meneillään. . . ;)