Joulupukki kyseenalaisena kasvatuskeinona..?
Uskooko teidän leikki-ikäisenne kovasti joulupukkiin?
Meillä oli periaatteena ettei kerrota joulupukkilöpinöitä mutta kun kaksi joulua jo lapsi (nyt 2v ja pari viikkoa päälle) on kuullut niitä tuutin täydeltä sukulaisilta ja joka puolelta tv, kaupat yms. niin päätin antaa periksi väsyksissä... siis meillä nyt pitää tuon pikku-uhmiksen olla kiltisti, että joulupukki tuo lahjoja, tontut tarkkailee... voi tuota ressua kun silmät suurina kyttää nyt tonttuja sieltä täältä ja on näkevinäänkin nitä, mutta toimii sentään " pelottelukeinona" , jos menee ihan hurjaksi riehunta, tottelee kuin pieni enkeli... ;) NYT tiedän, MIKSI koko löpinä on keksitty, ja ei kai siitä suurtakaan haittaa ole jos nyt uskoo pahimman uhmaikänsä tonttuihin... viis periaatteista...
Sama juttu tuntuu tosin pätevän myös muihin " peikkoihin" ja satuolentoihin, niihin uskotaan ihan täysillä. Lastenlorut ja kaikki vilisee kaikkia ihme olentoja ja kissat puhuu ja lehmät lentää ja lapsi sokeasti uskoo.. huh. Mutta sitten, hyvä kasvatuskeino näköjään myös nuo lorut. MM. hiljaa pitää olla joskus tietyissä tilanteissa ettei kissa vie kieltä... + muita korvaamattomia lorunpätkiä jotka yhdistyy ties mihin mukavasti vanhemman kannalta.. moraalisesti tosin arveluttavaa syöttää 2-vuotiaalle ties mitä satuja, mutta se tuntuu omaksuvan ne kaikki lorut ja muut sadut ja uskomukset muutenkin.
Peloista yhä edelleen,
meidän lapsi kärpäsiä pelkää ainakin kovasti, ja sitäkin pelkoa josksu pahimpana hetkenä tulee ikävä kyllä käytettyä hyväksi... joskus tuli sanottua että syöpäs nyt ettei ruoka mene pilalle. Ja mitähän tapahtuu, jos ruoka on pilalla, kärpäset tulee ja syö sen..
Ja samoin, jos ei pidä housuja jalassaan (ei millään tykkäisi pitää, riisuisi pois, ja tietysti talvella paleltuu äkkiä) niin hyttyset tulee ja syö. Eihän niitä ötököitä tietysti talvella tule, mutta lapsi uskoo, ja pelkonsa takia tottelee hienosti..
Onko tuo pelkojen ja herkkäuskoisuuden ja satumaailman, lastenlorujen pieni hyödyntäminen teidän mielestänne arveluttavaa vai sallittua 2-vuotiaan kasvatusta, vai ihan tuomittavaa?
Kommentit (13)
Joulupukeista, prinsessoista, möröistä, maahisista, tontuista ym. satuolennoista meillä kyllä luetaan ja puhutaan, mutta ei pelotella. Ei kyllä käytetä kissa vie kielen tai muutakaan pelottelua. Siihen että lapsi tottelee on muut keinot meillä käytössä.
Viimeksi kun olin kylässä keskimmäisen 4v kanssamme ja siellä äiti sanoi tytöilleen että heidän pitää olla kiltisti tai joulupukki ei tuo lahjoja, niin meidän lapsemme katsoi suu auki vieressä (naaman ilmeestä näki että oli ihan ymmällään tästä lausahduksesta ja mietti kovasti). Meillä sitten sumplitaan ja taaplataan näiden satuolentojen näkemisestä ja heidän ominaisuuksistaan. Esikoisen pian 6v kanssa saa olla jo kieli keskellä suuta ja ihan kaikesta en ole varma uskooko. Joskus hän on esim. kysynyt onko tonttuja oikeasti olemassa, niin olen vastannut että itse en ole yhtään nähnyt, mutta jotkut uskovat vakaasti että niitä on ja kehoittanut itse katsomaan näkeekö tonttuja. Eli jonkinlainen linja meillä on ollut siitä etten ihan täyttä päätä " huijaa" ja yritän antaa lapsen itse miettiä näitä totuuksia, mutta minusta olisi tärkeä että lapsi saisi pitää myös tuon satumaailmansa pienenä. Sitten noiden pelottavien asioiden kanssa yritetään keksiä omat keinot pelon taltuttamiseen (jos pelko tulee satumaailmasta, niin pelon pois pitoonkin voi käyttää satumaailmaa).
Saas sitten nähdä miten meillä selvitään siitä kun vanhin/vanhemmat lapset jo tietävät ettei noita satuolentoja ole ja pienin haluaa uskoa vielä niihin. Täytyy yrittää selittää että pienelle ne ovat tärkeitä ja etteivät isommat ihan totuuden torvena näitä toitottaisi.
En ollenkaan väitä, etten koskaan uhkaile, mutta koitan pysyä asioissa, jotka voivat (ainakin mahdollisesti) oikeasti tapahtua, jos tekee/ ei tee jotain... Siis " pipo päähän, ettei tule korvatulehdus niinkuin Mintulle siinä kirjassa" tai " Mua alkaa nyt suututtaa" .
Jälkimmäinen tehoaa yllättävän hyvin (hmm... mistähän johtuisi ? ;)
Että ei tarvii lastensuojeluviranomaisia soittaa hätiin. ;)
Ajattelin vain sitäkin, että nykypäivänä trendi tuntuu olevan se, että ei mitään satuja saisi kertoa lapsille, ettei jää traumoja. Vielä 70-80-luvuillahan kaikki hammaskeijut ja joulupukit ja lastenlorujutut oli ihan joka pikkulapsikodissa eläviä olentoja, tai ainakin joka toisessa.. Nyt ei enää ole sellaista, ja tuntuu että onko se todellakin niin arveluttavaa. Itselleni ei ole jäänyt traumoja eikä miehellekään muuta kuin että olipa pettynyt kouluikäisenä pahasti kun selvisi että joulupukkia ei ollutkaan...
Me elämme lisäksi aika monikulttuurisessa ympäristössä, ja ystäväpiiriimme kuuluu monenkirjavaa väkeä, ja näiden muiden kulttuurien lapset kyllä tuntuvat saavan kuulla vanhemmiltaan kaikki maailman satuolennot ihan tosina ja meitäkin enempi on kaikkia vanhoja kansanperinnehahmoja, joilla saadaan lapset paremmin tottelemaan, ja he ovat todella kuin enkeleitä suomalaisiin " vapaana kasvaneisiin" ikätovereihinsa verrattuna. Tuntuu että suomalaiset ei niinkään käytä näitä satuolentoja ja muita pelkoihin perustuvia pikkuhuijauksia enää kasvatuskeinona, pikemmin juuri ihan pannassa kokonaan, kuten meilläkin oli tarkoitus että olisi ollut, mutta kahden vaippaikäisen pikkulapsen vanhempina ne nyt siis kuitenkin havaittiin ihan käyttökelpoiseksi tietyssä määrin...
jossain määrin käytössä.. ;) Ei kai niin täydellistä äitiä ja isää löydy, joka näitä keinoja ei käyttäs. (paitsi tältä palstalta saattaa löytyä, muttei tosielämässä;))
Meillä kyllä joulupukista puhutaan, mutta paljon myös hyvään sävyyn, joulupukki on kiva, tuo lahjoja kun oot ollut niin kiltisti ja lauletaan paljon mukavia joulupukkilauluja. Mutta käytetään kyllä myös " uhkailukeinona" , mutta minusta vähän myönteisempään sävyyn, kuten, " kun lautanen on tyhjä, niin tontut vilistää heti korvatunturille kertomaan joulupukille, että söit tänään tosi reippaasti..." Mutta rajansa siinäkin, ei sekään ole hyvä että joulupukista tulee pelottava hahmo..
Vaikkei se oikein pelottelukeinona olekaan tehokas... Viikarien muisti on hyvä, mutta lyhyt ja valikoiva;))
Hammaspeikon voimin saan hampaat pesetettyä. Jossei hampaita pestä niin hammaspeikko tekee pesän hampaan koloon ja sitten se pitää käydä korjaamassa ja se on kurjaa... eikä se mielestäni ole edes valehtelemista/huijaamista! Ja toimii. Eikä lapsilla ole mitään pelkotiloja näistä asioista. Mörköjä vähän pelätään, mutta se onkin sitten muumeilta opittu juttu.
eikä muitakaan " satuolentoja" , ei edes muumien mörköä. Yhdessä katsellaan, luetaan ja puhellaan. Jostain syystä lapsille, varsinkin pienille taaperoille, tulee pelkoja, vaikka aikuinen kuinka yrittäisi niitä estää ja selittää. Ei niille mitään voi! Meidän poika esimerkiksi pelkää hämähäkin seittiä ja kovia työkalujen ääniä (esim porakoneen ääntä naapurista). Katsoo aina äitiä, sanoo " ääni kuuluu..." Sitten puistelee päätään ja sanoo kulmat rutussa " haittaa.."
Hassuja ovat pienet ipanat! =)
Kyllä tuo uhkailu, lahjonta ja kiristys on meillä ainakin käytössä.. ja aivan varmasti monessa muussakin perheessä. Jopa päivähoito käyttää näitä! Esim. Jos et syö ruokaa niin ei saa jälkiruokaa..tai maitoa ei saa ennen kun on syöty.. Mitäs tuo on muuta kun kiristystä? Kuin moni oikeesti EI käytä näitä keinoja? Kertokaa miten selviätte esim ruokapöydässä kun uhmaikäinen haluaa jälkiruuan eikä aio koskea eturuokaan? Kerrotteko että ei kasva isoks kun ei syö? Hirveesti painaa jotain 2-3vuotiasta...
Anteeks jos jotakuta loukkasin, mutta kiinnostaa tosiaan tietää miten onnistuu NEUVOTTELU ilman uhkailua, lahjontaa ja kiristystä?
Ja muuten kannata Jiiperon linjaa. Eli ei uhkailla olemattomilla!
Kyllä meilläkin sanotaan usein että maito juodaan ruoan päälle, ei ensin, jotta vatsa ei täyty liikaa maidosta ja ruoka jää syömättä. Tämä on sitten varmaan tulkintakysymys onko kysymys uhkailusta, kiristyksestä vai lahjonnasta? Samoin meillä sanotaan tietyillä säillä jossei pueta riittävästi päälle, niin ei mennä sitten ulos. Ja sanotaan jossei osata käyttäytyä kaupassa, niin seuraavalla kerralla ei oteta mukaan kauppaan jne. Lisäksi meillä varoitetaan joskus että joutuu jäähyllä jossei totella. Kaikki nämä varoitukset sitten todellakin toteutetaan jossei uskota. Eli ovat realistisia ja todellisia. Turhan uhkailun teho kun on lapsilla sitten usein aika olematon, koska oppivat aika nopeasti, että se ei tarkoita mitään. Jos siis sanotaan jotain, niin toteutetaan se myös, sama tietenkin toimii lupaustenkin puolella.
joulupukki tuo lahjoja pojille, jotka pissaavat housuunsa" .
Kuulosti sen verran karsealta, että meillä ei ainakaan joulupukilla uhkailla tai lupailla hyvässä eikä pahassa.
Muutoin meillä vitsaillaan kaikenlaista, mutta jos ollaan ihan höpöhöpö-linjalla on tapana todeta, että " äippä juksaa" tai että " se on vaan sellainen sanonta" .
En viitsi uhkailla millään höpöillä, kun on ihan totinen työ pysyä näissä tosiperäisissä uhkauksissa ja lupauksissakin ;)
Meillä ei taija toimia uhkailuna tontut tai pukit...Oli nimittäin vanhin poika tuumannu kummitätillensä että " Ei ne tontut mitään ikkunoista kurki,vaan ne hakee ihmisten kirjotusjuttuja..." (Kirjotettiin pukille kirje ja " tonttu haki sen eteisestä"
Ajattelin vaan kommentoida tuota kiristys, uhkailu ja lahjonta juttua tuolla aikaisemmin, että insinööriäiti anteeks vaan ku suuni avasin!!
Ja nuo mitä itse toteutatte, esim jos ei pue vaatteita, nii ei mene ulos. Joku voi tulkita ne kiristykseksi! Tosin sääntöjähän ne ovat ja rajoja, ettei vallan hypitä silmille...
Ja joulupukkihan ei tuo lahjoja jos ei ole ollut kiltti;) (koskee luonnollisesti myös aikuisia...)
Eli meillä on opetettu, että joulupukki on satuhahmo ja kiva leikki, jota leikitään jouluna. En ole itsekään uskonut koskaan joulupukkiin enkä muihin satuhahmoihin ja olen arvostanut sitä, että olen aina voinut luottaa siihen , että vanhempani ovat kaikissa asioissa puhuneet mulle totta pienestä asti. Siis että eivät ole huijanneet esim. joulupukkiasiassa tai muissa vastaavissa. Luja luottamus on vieläkin heihin, jos eivät halua jostain asiasta puhua niin sanovat sitten suoraan etteivät halua puhua.
Mulle myös uskonto on tärkeä asia, joten haluan että lapsia ei huijata joulupukilla, ajattelevat pian sitten että jos joulupukki on huijausta niin on myös Jumala, kun sitähän ei voi edes nähdä...
Mutta meillä ei siis joulupukilla pelotella.
No itse en ainakaan aio tuota kasvatusmenetelmää käyttää että " uhkailen" satuolennoilla tai muuten pelottavilla asioilla.
" Kärpäset tulee..." ja " kissa vie kielen..." ahdistaa jo valmiiksi lapsesi puolesta (vaikkei hän ahdistusta käsitteenä ymmärräkään). Mutta teillä toimii tuo tapa ja meillä ei edes katota toimisko :)
-HN-