Annatteko lapsenne kiipeillä?
Meillä asustaa yksivuotias taapero. Tyttö lähti aikaisin liikkeelle ja oppi kävelemään ennen kahdeksan kuukauden ikää.
Nyt meillä on ongelmana kiipeily. Olohuoneen kalusteemme ovat melko matalia ja tyttö pääsee helposti kiipeämään sohvalle, pöydälle ja tv-tasolle. Sohvalle olemme hänen antaneet vapaasti kiivetä (osaa tulla myös alas), mutta muut ovat olleet kiellettyjä. Monet tuttavani kuitenkin antavat lapsiensa vapaasti kiipeillä, kunhan ovat siis itse vieressä vahtimassa.
Mieheni kysyi minulta eilen, että missä vaiheessa/annammeko me jossain vaiheessa tytön kiivetä vapaasti muuallekin? Kenties siinä vaiheessa, kun hän varmasti osaa tulla itse alaskin? Minulle ei ollut aiemmin tullut tämä vaihtoehto mieleenkään. Olin ajatellut vain, että kiipeily muille huonekaluille kuin sohvalle on kiellettyä. (En tosin missään nimessä paheksu niitäkään, jotka antavat lapsensa vapaati kiipeillä) Jäi kuitenkin sitten mietityttämään, että onko tuo kiipeilykin jonkinlainen kehitysvaihe, jolloin ´lapsen pitäisi antaa vahditusti toteuttaa itseään? Vai pitääkö lapselle alusta alkaen opettaa, että tietyt huonekalut eivät ole istumista/kiipeilyä varten?
Mitäs mieltä olette, tai miten teillä toimitaan?
Kommentit (6)
Eiköhän se kuulu ihan käytöstapoihin, ettei sohvapöydille, tv-tasoille tai muillekaan pöydille tms. kiipeillä? En ole moista edes sen enempää ajatellut, mutta meillä lapset ovat kiipeilleet normaalisti sohville, nojatuoleille, ruokapöydän tuoleille jne. sekä tietysti yläkertaan vieviä rappusia.
Kyllä tuota kiipeilytaipumusta voi toteuttaa muuallakin, kuten esim. leikkipuistoissa tai lähimetsässä...
On aivan normaalia ja jopa toivottavaakin, että lapselle jo tuossa vaiheessa asettaa järkeviä rajoja, kuten että sohvalle saa kiivetä mutta pöydälle ei. Jos kotona saa kiipeillä ihan mihin sattuu niin milläs selität 1-vuotiaalle Kyllikki-tädillä kyläillessä että täällä muuten lasipöydälle/antiikkikaapille kiipeäminen ei olekaan sallittua...
Se on suht matala ja tukeva ja lapset saavat siitä hyppiä lattialle (ts. matolle). Sohville saa kiivetä, mutta niillä ei saa seistä, kävellä tai juosta. Toinen sohva on seinää vasten, mutta toinen ei ja siihen toiseen sohvaan (suht matalalla selkänojalla) saa kiivetä myös selkänojan puolelta eli on vähän sellainen kiipeilyteline meillä. Keittiöntuoleille saa kiivetä ja niitä saa ottaa olohuoneeseen temppurataan. Sekä meidän vanhempien parisänkyyn että lasten kerrossänkyyn saa kiivetä. Keittiönpöydälle ei saa kiivetä, eikä tiskipöydälle tai keittiön muille tasoille, eikä kirjahyllyihin saa kiivetä, vaikka onkin pultattu seiniin kiinni. Meillä saa myös juosta sisällä, mutta aina vaan rajoitetun ajan (samoin esim. tuon sohvapöydältä alas hyppimisen kanssa), ettei mene riehumiseksi. Ulkoilemme yleensä kaksi kertaa päivässä, yhteensä 2-4 h/vrk, mutta siitä huolimatta lapsilla riittää energiaa sisällä, jota saavat purkaa välillä kiipeilemällä, juoksemalla ja hyppimällä.
Koskaan kylässä ei ole ollut ongelmia asian kanssa, koska jostain syystä lapsemme ovat pienestä asti tajunneet, että kotona on kodin säännöt ja kylässä kylän. Eikä myöskään meillä muiden lapset saa hyppiä meidän sängyssä, vaikka omat lapsemme saavatkin sitä tehdä (eivät tietenkään silloin, kun meillä on vieraita). Sama juttu monen muun asian kanssa. Meillä lapset saavat itse ottaa CD-telineestä CD:n ja laittaa lastenhuoneen CD-soittimeen, mutta eivät silti kylässä mene ottamaan CD:itä.
Meillä on aika tiukka kuri monessa muussa asiassa, mutta koti on myös lasten ja haluan, että he saavat elää siellä ns. lasten tavalla. Mutta varmaan, jos lapsemme olisivat todella rauhallisia, eivätkä koskaan kiipeilisi, en varmaan heitä ehdoin tahdoin kannustaisi kiipeilemään sohvilla yms. koska heille ehkä riittäisi kiipeily ulkona. Meidän lapset saavat kuitenkin purkaa energiaansa myös kotona.
Meillä saa kiipeillä, mutta ei esim. pöydillä eikä hyllyillä. Esikoinen oppi kipuamaan mm. parven portaat ennen konttaamaan oppimista, joten yritettiin samalla opettaa, miten tullaan jalat edellä alas...
Kiitos näistä vastauksista! On mukava kuulla miten muilla tämä kiipeilyasia on ratkaistu.
Meillä oli tänään neuvola ja kysyin siellä vielä terveydenhoitajan mielipidettä. Hänen mielestään on hyvä asettaa tosiaan kiipeilylle rajat jo nyt. Vaikeampaa se on sitten selittää isommalle lapselle, että miksi pöydälle kiipeily on yhtäkkiä kiellettyä vaikka sitä ennen sai tehdä ihan rauhassa. Ratkaisun tekevät luonnollisesti vanhemmat, että mitkä ovat niitä sallittuja kiipeilypaikkoja ja mitkä eivät.
Alkuperäinen ajatukseni siitä, että lapsi saa kiivetä niihin paikkoihin, joihin aikuisetkin "kiipeävät" (sohva, tuolit, sänky) vahvistui näiden kommenttien myötä.
Kiitos kommentoijille ja mukavaa joulun aikaa kaikille!
Ei muiden huonekalujen päälle, koska ne voivat kaatua. Saa sitä kiipeilyharjoitusta sitten leikkipuistossa kiipeämällä kiipeilytelineisiin, liukumäkiin, keinuihin ym.
En ole nähnyt mitään järkeä rajoittaa kiipeämistä, koska ensinnäkin se olisi ihan loppumaton työsarka (molemmat aloittaneet kiipeilyn alle 1v.) ja toiseksikin se kehittää todella tehokkaasti kehonhallintaa.
On meilläkin tietenkin perussääntöjä, kuten ruokapöydälle ei kiivetä. Tai turvallisuuteen liittyviä sääntöjä, kuten kirjahyllyyn ei kiivetä (voi kaatua päälle) tai yksin ei saa mennä portaita yläkertaan (ennenkuin on tarpeeksi taitava ja järkevä). Mutta sohville ja tuoleille saa kiivetä. Portaissa saa harjoitella ja sängyille saa kiivetä. Kiipeilyynkin tulee järkeä mukaan sitten, kun ikää tulee lisää. Ei meidän kolmevuotias enää tee uhkarohkeita kiipeilyjä (juurikaan) sisällä ja on hyvin ketterä ja taitava liikkuja kaikinpuolin.
Kaikki taaperot ei ole yhtä kiinnostuneita kiipeilystäkään. Meillä on nämä molemmat olleet ihan luonnostaan rämäpäitä, varovaisuudelle ei hukata ajatuksia. Meillä on kyllä tieten tahtoen tehty sisustuksessa ratkaisuja, jotka helpottaa taaperovaihetta, esim. telkkaritaso on yli 1m korkea, eikä meidän pieneen olohuoneeseen mahdu erillistä sohvapöytää, on vain korkeahko sivupöytä.
Ainoa haittapuoli on se, ehkä kaikille tuttu, että sillä sohvalla haluaisi tuo isompi seisoa, hyppiä, pomppia, juosta. En tiedä, onko tuo sitten sen kiipeilyn syytä.