Millaisia rangaistuksia/palkintoja 4-vuotiaalle

Itseasiassa samasta aiheesta olin tulossa omaa aloitusta tekemään kun tänään taas harvinaisen kurja päivä...



Eli meillä myös erittäin voimakastahtoinen 4v tyttö joka palkinnoista viis veisaa vaikka mitä olisi luvassa ja jäähyssä ihan sama ongelma kuin teillä, eli voisi vaikka sitkeällä toistamisella ja väkisin penkissä pitämisellä tehotakin mutta vauvan takia ei ole mahdollista (olen vielä olosuhteiden pakosta suurimman osan ajasta lasten kanssa yksin joten isästäkään ei ole apua). Ja meidän neiti tosiaan on niin sitkeä että ei muutamassa minuutissa tokene vaan ennen vauvaa kun oli mahdollisuus tahkota näitä asioita ei tunninkaan taisto ollut mitenkään erikoinen. Ja juuri tuo siivous se suurin jatkuva ongelma ja ihan samalla kaavalla mennään kuin teillä..... Sitten kaikkea muuta vaihtelevaa siihen päälle vielä, milloin illalla väsyksissä ei suostu iltapissalle tai pukeminen aiheuttaa tiltin. Eikä auta vaikka tarjoutuisin pukemaan kun tappelee vastaa kuitenkin.



Nuo rastitaulut erilaisin versioina ovat toimineet aina jonkin aikaa mutta kun "uutuudenviehätys" häipyy ei niistäkään ole ollut enää apua. Kuitenkin aina täytän uhkaukseni ja olen ainakin omasta mielestäni johdonmukainen joten ei siitäkään pitäisi olla kiinni ettei mikään tehoa. Tosin joskus on pakko lipsua kun vauvalla on nälkä tms ja tiedän etukäteen ettei ole muutamassa minuutissa tilanne ohitse ja toinen jo itkee nälkää tai väsyä.



Jotenkin tuntuu että etukäteen kun rauhallisessa tilanteessa asioista puhutaan ja "rangaistuksia suunnitellaan" niin tyttö kyllä ymmärtää mistä on kyse ja samoin kun tilannetta jälkeenpäin käydään läpi mutta siinä kiukun hetkellä ei vaan millään pysty hillitsemään itseään. Ja ennakointikaan ei auta, se kiukku kun on tulossa niin sitä ei enää pysäytetä vaikka suklaata neidin suuhun tunkisin! Joten olen kyllä joskus ajatellut että ovatko juuri nuo muutaman päivän telkkarikiellon tyyliset rangaistukset kuitenkin liian kovia? Esimerkiksi jäähyssähän se seuraamus tulee heti ja on sillä kärsitty.



Meillä telkkarikiellon lisäksi käytössä herkkukieltoa ja yleensä juuri kolme varoitusta. paitsi lyömisestä rangaistus tulee heti. Ja mm uimahalli on ollut palkkiona (joskus myös rangaistuksena uimareissulta pois jääminen) sekä joskus saanut ostaa jonkun lehden tms.



Ja tottakai sitä välillä itseltäänkin hermot pettää ja sitten onkin morkkis kun tulee sanottua mitä sattuu... Mutta kun vauvan kanssa yöt on risaisia ja väsyttää ihan sikana ja tytön tiltit aivan järjettömiä. Siis todellakin kirkuu ja kirkuu kurkku suorana eikä mikään mene perille ja välillä tuntuu että hulluksi tässä tulee. Välillä olen jopa ajatellut että pitäisikö kuitenkin vaan lähteä tukkapöllylinjalle - vaan tuskinpa siitäkään apua olisi, onneksi on jäänyt ajatukseksi.



Kuitenkin suurin huolen ja pahan mielen aihe minulla on tuo meidän 8kk vauva joka pelkää tytön huutoa kamalasti... Lähinnä että miten tuollaiseen pikkuiseen vaikuttaa kuunnella tätä meteliä päivästä toiseen? Ja kun äitikin välillä sen äänensä korottaa vaikka kuinka juuri tuon pienemmän takia koitakin hillitä...



Eli tästä nyt ei paljonkaan apua mutta ehkä toivottavasti jotain vertaistukilohtua kuitenkin... Kaikki vinkit myös tervetulleita!

Me ei olla koskaan edetty rangaistus/palkinto-vaiheeseen niin sanotusti. Meillä on aika tiukka linja ja se on mennyt perille. Jos pitää jotain tehdä, kehoitan. Jos ei tule toimintaa, lasken kolmeen ja sitten "vien toimintaan". Yleensä ennen kuin ehdin kolmeen on homma alkanut luistaa. Esim. iltapesulle meno, sänkyyn meno, heitetyn tavaran nostaminen on esimerkkejä, joihin olen käyttänyt. Lapsi siis tietää, että äiti tarkoittaa mitä sanoo, luottaa niihin rajoihin, joita lapsihan siis tarvii. Lapselle on turvallinen olo, kun rajat pitävät tilanteessa kuin tilanteessa eikä uhmaustarvetta ole niin paljon. Jos rajat eivät pidä, vaihtuvat, muuttuvat niin lapsella on enempi tarvetta kokeilla niitä, on turvattomampi olo. Jotenkin tuntuu, että jos 4-vuotiaan kohdalla pitää miettiä noin monimutkaista rangaistus/palkintokäytäntöä niin vanhemmilla ei ole enää se valta vaan lapset pyörittää jo aika lailla taloutta. Mitä tulee huutoon ja möykkäämiseen niin minä olen lapselle sanonut, että jos on vihainen tai surullinen, saa huutaa ja kiljua, saa näyttää tunteita. Tunteiden näyttäminen on hyvä asia eikä sitä pidä tukahduttaa. Mutta muiden ei tarvitse ihan mitä tahansa kuunnella, minä olen nostanut lapsen toiseen huoneeseen ja pannut oven kiinni. Saa kiljua siellä sydämensä kyllyydestä ja tulla pois, kun on rauhoittunut. Todellakin ulos tulee rauhoittunut lapsi eikä kenenkään tarvitse "pelätä". Tukkapöllyä älkää edes harkitko! Lapsi oppii vaan sen mallin, että suuttuneena saa tehdä fyysistä väkivaltaa.

Mutta tsemppiä! Meillä kaksi aika voimakaistahtoista lasta ja niiden kanssa on kyllä välillä hermot tiukalla.

Eli juuri niinkuin päivänsäde sanoi on tarkoitus meilläkin toimia. Asiat tehdään niinkuin on sanottu, tietyt säännöt on vakiot, uhmaamalla ei ole saanut mitään periksi ja vanhemmat tasan sanelee säännöt. Mutta kun ei auta! Tosin joskus olen joutunut lopettamaan esimerkiksi iltapissataistelun kesken tunnin jälkeen kun vauva on pakko saada nukkumaan. Myös meillä kehoitetaan ja lasketaan kolmeen, mutta se vaan ei auta. Sitten tehdään yhdessä kädestä pitäen vaikka väkisin ne mitä voi vaan väkisin tehdä, mutta sehän tietysti menee järjettömäksi raivoamiseksi ja vastustamiseksi. Jos vien omaan huoneeseen huutamaan ja rauhoittumaan (myös meilläs aa olla vihainen ja huutaakin mutta ei muiden korvaan) niin tulee sieltä pois. Tietysti palautan takaisin huoneeseen mutta pelkäävä vauva kainalossa rimpuilevan rääkyvän neljävuotiaan raahaaminen on aika hankalaa varsinkaan kun viidelläkymmenennellä kerrallakaan ei ole tehoa... Ja toistamistakin siis yritetty useaan kertaan. Ja huutaa vaikka tunnin oven takana jos pidän ovea kiinni ettei pääse ulos. Rauhoittuu kuitenkin jossain vaiheessa kun ei enää jaksa huutaa, mutta kiva olisi vähemmällä päästä...

Tosin myös tämän oven pitelyn olen joskus joutunut lopettamaan kesken kun ei ole vaan ollut mahdollista jatkaa enää. Eli mielestäni meillä ei ole kyse siitä että lapsi olisi päässyt hyppimään silmille tai kasvatus ei olisi johdonmukaista, neiti vaan on järjettömän sinnikäs ja itsepäinen (myös hyvässä).

Tuli vielä mieleen, tuosta "vauva kainalossa" osiosta, että kyse ei nyt ehkä olekaan muusta kuin hiljattain syntyneen pikkusisaruksen aiheuttama mustasukkaisuudesta? Siihen ei oikeastaan tepsi kuin aika ja rakkaus. Anna paljon positiivista huomiota, pidä sylissä, helli, paijaa, sano, että rakastat, menkää kaksin jonnekin, ota vauvan hoitoon mukaan. Lukekaa mustasukkaisuudesta hyvin kertovia kerjoja esim. äiti rakastaa aina. Mutta jos kyse on tuosta niin se on on taatusti ohimenevää eikä kyse ole silloin kasvatuksesta. Mustasukkaisuus tulee jokaiselle tavalla tai toisella.

Mutta sillä ei ole merkitystä, mustasukkaisuus voi iskeä rajuna uudelleen juuri kun vauva alkaa esim. liikkumaan. Lisäksi älä anna pienemmänkään manipuloida. Vauvakin osaa olla mustasukkainen. meillä ainakin huomasi selvästi, kun isompi oli hetkenkin sylissä niin vauva alkoi itkeä ja yritti saada taas huomiota enempi itselleen. Eli mitä se vauvan "pelkääminen" on? Keino pysyä äidin sylissä?

Kiitos kaikille vastauksista. Niin, miksi näin monimutkainen järjestelmä? Itse asiassa sen vuoksi meille jää aikaa noille kotihommille, ei tarvitse jokaisesta asiasta käydä vääntöä vaan muistutus merkistä riittää. Itsekin olen johdonmukainen ja tartun asiaan heti, vien lapsen käsien pesulle tai laitan vaatteet päälle jos ei itse toimi. Tyttö on kuitenkin niin voimakas, että jos rimpuilee ja huutaa ja raivoaa samalla kun laitan hänellevaikka pukua päälle, niin minulta hänen pukeminen ei kyllä onnistu. Ja sitten sisar katsoo vieressä ja alkaa myös huutamaan koska pelkää tilannetta. Ja rakkautta ja huomiota annan hänelle yksin ja yhdessä ja erikseen ja antaisin paljon enemmän jos hän salliisi. Tyttö on myös herkkä kaikelle kosketukselle, ei tykkää juuri olla sylissä, ei saa koskeakaan paljon, itse pitäisin ja hellisin vaikka kuinka. Ja on siis ollut aina sellainen, ei ssisaruksen syntymän jälkeen. Eli aisti yliherkkä.





Ja tosiaan tuo oma väsymys tekee paljon, meillä nuorempi on todella huono uninen, herättelee vähän väliä ja mun unet on katkonaisia ja olen todella väsynyt vaikka välillä saa nukkuakin kun mies valvoo.

Mutta lisää hyviä ideoita saa laittaa!

Tuli mieleen tuosta aistiyliherkkyydestä, että onko sitä tutkittu mitenkään. Onko siihen saatu apua? Monilla haastavilla lapsilla onkin jotain oikeasti (pientä) häikkää ja vaativat enemmän vanhemmiltaan. Tähän kannattaa pyytää oikeasti apua. Tiedän monta perhettä, jossa ed. mainitun takia käy esim. neuvolan perhetyöntekijä auttamassa. Haastavat lapset ovat ihania, mutta vaativat vanhemmiltaan kyllä enemmän! Siis tarvitsevat keinojakin enemmän. Voimia!

TV2:lla supernanny Jo Frost on käyttänyt samaa taulu-keinoa juuri tämän ikäisille lapsille. Kyllä minäkin uskon, että se on hyvä systeemi. Jo Frostin menetelmässä taisi olla silleen, että saa tauluun tähden hyvästä käytöksestä ja huonosta käytöksestä tähti otetaan pois. Sitten kun on saanut tietyn määrän tähtiä kasaan, niin sutten tulee joku palkinto. Mutta hyvin lähelle sama juttu siis kuin teilläkin.



Meillä on samaan tyyliin hyvin voimakastahtoinen poika 4v ja pikkusiskokin löytyy, 1v4kk :) Mustasukkaisuus sai meillä tosi pahat ongelmat aikaan, kun pikkusisko alkoi liikkumaan. Sitten välillä rauhoittui, ja nyt on taas tosi pahat mustikset,eli aalloissa menee ja vain aika & rakkaus siihen kai sitten auttaa. Mustasukkaisuuden takia sitten tappelee monia asioita vastaan. Tarrataulu on ollut meillä hyvä kannustus, mutta ei enää toimi. Nyt oli suunnitelmissa kokeilla josko tuo erilainen systeemi auttasi..



Mutta tuosta päivänsäteen kommentista pitää sanoa, että sellaisen on helppo saarnata kurista ja panna lapsen tottelemattomuus puhtaasti vanhemman lepsuilun piikkiin, jos ei ole itsellä oikeasti tosi voimakastahtoinen ja vaativa lapsi. Meillä on kans selkeä kuri ja säännöt, vanhemmat päättää eikä lapsi jne. Mutta ei auta! Varmasti moni helpon lapsen vanhempi katsoo, että onpas meillä kuriton tenava... Mutta ei ole siitä kiinni etteikö olisi kuria pidetty ja kaikkemme yritetty, että lapsi olisi "tottelevaisempi" ja rauhallisempi. Mutta nämä on sellaisia temperamentti-eroja, joita ei vaan voi kasvatuksella poistaa. Pakko vaan yrittää löytää ne keinot, joilla saisi arjen sujumaan ja lapsellekin edes jotain käyttäytymissääntöjä opetettua...

Minusta on jotenkin hassua se, että jos yrittää auttaa niin sitten heti sanotaan, että on saarnaamassa. Itse en koe saarnaavani. Minulla on kaksi erittäin tempperamenttista lasta kuten toin viestissänikin ilmi eli tiedän mistä puhun. tempperamenttisen lapsen kohdalla minusta rajat ja tiukkuus ovat nimenomaan vielä tärkeämpiä kuin muilla.Niin se vain on, muuten ollaan suossa. Ja tosiaan meillä nuorempi (vasta 2v) saa tarhastakin kirjallista palautetta tyyliin: tempperamenttinen tahtolapsi, saa itkukohtauksia helposti. Eli ei todellakaan olla helpolla päästy, mutta kun ei ole taikakeinoa, että lapsen voisi muuttaa. Enkä oikeasti haluakaan. On rakastettava häntä sellaisenaan ja pidettävä ne rajat, joita koetellaan rajummin.

tämän hullunmyllymme kanssa... :) Sehän tässä tietysti aina on hankalaa kun netin kautta tilanteita vertailee ettei voi tietää millainen se kenenkin temperamenttinen tapaus oikeasti on ja varmasti se vanhemmankin temperamentti vaikuttaa. Ihan varmasti meilläkin välillä olisi helpompaa jos en itse pinnan alla kiehuisi niin täysillä (ja toki välillä kiehuu ylikin), varmasti se jollain tasolla vaikuttaa siihen miten tilanteen hoitaa vaikka näennäinen tyyneys säilyisikin, vaistoaahan se lapsi varmasti sen.



Ja toisaalta, joskus niiltä kellä tilanne seesteisempi saattaa saada ihan hyviäkin vinkkejä, oma pää kun ei aina akuutissa tilanteessa ihan tuppaa toimimaan. Vaikkain kyllä ärsyttääkin ihan kympilla jos itsestäänselvyyksiä neuvotaan ja sitten vielä syytetään vanhemman omaksi viaksi kun ei tarrataulut toimi (toki voihan sitäkin omaakin vikaa olla mutta yritystä ainakin löytyy enemmän kun silloin oletetaan).



Kiitos siis tuosta mustasukkaisuudesta muistutuksesta - sitähän tämä varmaan paljolti on, ja juuri niinkin että nyt vauvan liikkeellelähdön mukana taas kärjistynyt. Ja juuri tuo että mustasukkaisuus voi välillä helpottaa ja tulla taas uudestaan on hyvä huomio. Tosin, eipä poista sitä seikkaa että oli syy mikä tahansa niin tietyt säännöt on oltava...



Mutta jos taas näiden parin taistelun täyteisien päivän jälkeen tulisi muutama helpompi hetki niin ehtisi taas kerätä voimia tuleviin taistoihin... Miten sitä joku jaksaakin vääntää aamusta iltaan ja joka hemmetin asiasta???? Kai tämä joskus helpottaa............

Päivänsäde mainitsi, että heillä raivoava lapsi kannetaan toiseen huoneeseen rauhoittumaan, jotta ei häiritsisi muita. Loistava keino, lapsi saa rauhassa huutaa ja kiukuta, mutta ei kuitenkaan häiritse muita meuhkaamisellaan. Minunkin mielestä lapsen pitää antaa huutaa, ei negatiivisia tunteita saa tukahduttaa kunhan ei satuta muita tai ole itselle vaaraksi.



Meillä on koitettu lapsen kanssa samaa keinoa, mutta se ei toimi! Miten lapsen saa pysymään huoneessa? Meillä toimii ainoastaan jäähypenkki, mutta turhasta kiukusta en haluaisi sinnekään viedä. Jäähy toimii rangaistuksena, jos on tehnyt jotain väärin. Kuitenkin valtaosa raivareista on saanut alkunsa jostain muusta kuin väärästä teosta, esim. vain kieltämisestä tai jos lapsi ei saa jotain mitä haluaa. Jäähypenkki on vieläpä sellaisessa paikassa (meillä ahdas asunto), että siihen on näköyhteys ja on lähellä oleskelutiloja. Jos on vieraita ja pitää viedä rauhoittumaan sinne, on aika kurjaa kun lapsi karjuu vieraiden vieressä pahimmillaan puoli tuntia. Oma huone tai joku huone olisi loistava, kun voisi sulkea oven ja lapsi voisi siellä rauhoittua ja tulla pois kun on rauhallinen. Onko siis vinkkejä, miten lapsen saa pidettyä huoneessa? Lapsi karjuu suoraa huutoa, että haluaa pois ja jos laittaa oven kiinni, niin lapsi ahdistuu entisestään.

Meidän nyt 5-vuotiaalla huoneeseen sulkeminen ei ole vaihtoehto, vaikka joillakin lapsilla se toimii hyvin rauhoittamiseen. Tyttö hätääntyy, joutuu suorastaan paniikkiin. Pienempänä häntä ei myöskään voinut pitää sylissä raivokohtauksen aikana. Vasta kun pahin raivo meni ohi, tyttö itse hakeutui syliin itkemään. Tyttö on pienempänä saattanut hakata päätään seinään tai lattiaan. Ei siis tulisi mieleenkään jättää häntä yksin, kun hän ei selvästikään pärjää kiukkunsa kanssa ja osaa rauhoittua yksin. Raivo voi olla lapselle todella pelottava tunne, ja jotkut lapset tarvitsevat apua sen käsittelyssä. Tällöin se, että vanhempi kääntää selkänsä, saattaa näyttäytyä lapselle hylkäämisenä. Että negatiiviset tunteet ovat niin pelottavia, ettei aikuinenkaan niitä kestä.

Ja korostan vielä, että näin ei ole kaikilla lapsilla. Osalla huoneeseen kantamiset ja jäähypenkit toimivat hyvin.

Onko siis vinkkejä, miten lapsen saa pidettyä huoneessa? Lapsi karjuu suoraa huutoa, että haluaa pois ja jos laittaa oven kiinni, niin lapsi ahdistuu entisestään.