Kissa ja vauva
Odottelen ensimmäistä vauvaa ja tammikuussa olisi laskettuaika. Nyt on alkanut mietityttään, että miten meidän kaksi kissa suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Kissat on leikattu tyttö ja poika ja ikää neljä vuotta ja ihan sisäkissoja ovat. Vauvavieraisiin ne on suhtautuneet aika välinpitämättömästi. Käyneet haistelemassa ja sen jälkeen siirtyneet omiin puuhiin. Vauvan itkusta ovat vähän korvat höröllä olleet, mut ei muuta...
Meillä on aika pieni asunto ja kissat saavat siksi tulla makuuhuoneeseen ja nukkuvat joskus myös meidän kaa samassa sängyssä. Pinnasänkyyn olis tarkoitus jotain suojaa aluksi keksiä....verkko tai puukehikko-verkko-sarana systeemi. Vauvaa ei ole tarkoitus missään vaiheessa pitää meidän sängyssä nukkumassa.
Nyt haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä joilla on ollut kissoja vauvan tullessa? Miten on sujunut ja miten on suojattu pinnasänkyä jne.
Minulle kissat ovat kamalan tärkeitä ja niistä luopuminen ei ole vaihtoehto kuin vasta ihan hätätapauksessa. Eli tietenkin jos vauva olisi allerginen tai kissat eivät tulisi toimeen vauvan kanssa tai ressaantuisivat kovin vauvasta, niin sittenhän kissoista olisi pakko luopua, mutta se olisi ihan kamalaa ja siksi yritän ensin kaikkeni, että kissojen ja vauvan yhteiselo alkaisi sujumaan.
Amelie ja maha-asukas rv 29+3
Kommentit (8)
Meillä tuo kissaherra oli juuri täyttänyt 3 vuotta, kun vauva syntyi. Isompiin lapsiin kissa oli ehtinyt jo siis tottua, meillä on myös 5- ja 8-vuotiaat vauvan lisäksi. Annoimme kissan rauhassa nuuhkia uutta tulokasta. Kissa kyllä aluksi pelkäsi vauvaa ja sähähteli, jos vauva äänteli kissan ollessa vieressä. Koskaan ei ole edes yrittänyt raapia tms.
Muutama viikko meni kissalla tottumiseen ja nyt kun vauva on 4,5kk, yhteiselo on täysin mutkatonta. Meillä vauva nukkuu perhepedissä ja kissakin nukkuu samassa läjässä :-D Vauvaa osaa kuitenkin varoa eikä mene päälle. Pinnasängyn suojaamista ei ole tarvinnut miettiä senkään takia, koska tuolla meidän kissalla on toinen takajalka out of order. Siinä on synnynnäinen epämuodostuma ja kissa kulkee kolmella jalalla. Hyppäämistä rajoittaa aika paljon, esim. juuri pinnasänkyyn ei pystyisi hyppäämään, mutta sängylle,tuolille ja sohvalle pomppii vaivatta.
Kannattaa harkita Feliway-haihdutinta alkuun kissoille stressin lievittämiseksi. Ja tietysti halia ja syliä oikein ekstrapaljon, ettei tule mustiksia :-)
Meillä yksi "karvainen lapsi" ennestään, siis kissamme 9v. Itsepäinen ja "herramainen" tapaus; jos päättää ettei häntä esimerkiksi saa silittää, näyttää sen kyllä. Nukkuu meidän vieressä, tai lähinnä mun kainalossa.
Lapsista ei oikein välitä, yleensä menee piiloon tai karkuun jos on tullut lapsia kylään.
Vauvamme syntyi viime helmikuussa, ja paremmin ei kissa olisi vauvaa voinut vastaanottaa! Aluksi pelkäsin, että mitä siitä tulee, kun kissamme on vähän itsepäinen tapaus. Ennen vauvan syntymää kissa yllätettiin pari kertaa nukkumasta pinnasängystä (meillä ei siis ole mitään suojaa sängyn päällä), mutta kun vauva tuli sairaalasta kotiin, niin kissa ei edes yrittänyt mennä pinnasänkyyn, vaan tulee yhä mun kainaloon nukkumaan. Eikä kissa vieläkään lapsen sänkyyn ole mennyt. (Tätä on kaikki sukulaiset ja tuttavatkin ihmetelleet, kun hekin tietävät kuinka omapäinen kissamme on, että kuinka hienosti kissamme on vauvan vastaanottanut)
Välillä huomaa, että kissa kaipaa myös hellyyttä, ja osoittaa sen selkeästi tulemalla syliin tai viereen. Yhden kerran jopa hyppäs syliini kun imetin vauvaa (tai imetystyynyn päälle tuli).
Nyt kun vauvamme jo konttaa, niin kissa onneks tajuu mennä karkuun tarpeen mukaan. On kyllä ottanut vauvan hienosti vastaan. Välillä tyttö kyllä pääsee vähän liian lähelle, ja karvoihin kiinni. Mutta nyt siis yritetään opettaa myös vauvalle jo vähän "käytöstapoja", että kissaa ei sais hännästä repiä! =D
Vanhempieni luona on myös kissoja, ja ne taas pelkäävät vauvaa, kovin lähelle eivät edes mene. Haistelemassa voivat just ja just käydä, jos vauva nukkuu jossain.
Kaveripiirissä on useampi perhe jossa on myös kissoja ja vauvoja tullut taloon. Muutamat ovat kissoista luopuneet (ovat olleet ns. lapsen korvikkeena, ja luopuneet vaikka mitään ei ole tapahtunut), mutta useammat ovat myös lemmikit pitäneet. Itse uskon vahvasti, että lapset ja lemmikit samaan perheeseen sopii!
Ja uskon myös, ettei meidänkään lapsi voi tulevaisuudessa raapaleilta välttyä, ennenkuin oikeasti oppii että kissaa ei hännästä vedetä, mutta toivottavasti oppii sen heti ensimmäisestä tassunhuitaisusta!
jonttu ja rintsessa lähes 9kk
Meillä 3- ja 6-vuotiaat kissat ja 6kk vauva. Kissat ovat osittain myös ulkokissja, joten siksi meillä ihan puhtaudenkin takia alkoi "tiukahko" linja jo ennen vauvan tuloa, mistä tuskin haittaa kenellekään kissojen omistajalle. Olivat tottuneet nukkumaan meidän sängyssä ihan pennusta asti, mutta pikku hiljaa raskausaikana "vierotettiin" :) Muutenkin on pidetty linja, että vauva ja kissa ei ole minuuttiakaan samassa huoneessa ilman valvontaa. Pinnasänky tuotiin jo viikkoja ennen vauvaa ja kissojen annettiin rauhassa haistella sitä. Aina kun löydettiin kissa pinniksestä, se poistettiin sieltä lempeästi mutta varmasti. Linjaa tiukennettiin vauvan tulon lähestyessä. Nykyään eivät ole enää pitkiin aikoihin pinnasängystä välittäneet ja nopeasti kyllä oppivat.
Itse vauvan tuloon kissat eivät reagoineet mitenkään, vaikka siihen saakka paljon olivat huomiota saaneet. Toinen ei oikein vieläkään huomaa vauvaa ja toinenkin on parin viime kukauden ajan vasta haistellut/katsellut. Vauva on "silitellyt" nyt ihan viimeaikoina kissoja ja päässyt pari kertaa sylissä ollessaan viiksistäkin vetämään ja kissa on vaan "kärsinyt" kiltisti paikallaan. Toinen meidän kissoista on vieraille ihmisille jopa vihainen, joten vaikea on ollut tuttavien uskoa, että on vauvalle kiltti. Mutta tosiaan mitään ongelmia ei ole ollut; ei pissaamista tai raapimista tms.
Minun mielestä on kyllä hyvä ottaa tiukka linja, vaikka kissat olisivat kuinka tärkeitä. Siitä on vain hyöty kaikille! Ja kyllä itselläkin vauvan synnyttyä unohtui aika lailla kissojen paapominen eivätkä olleet siitä moksiskaan. Pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta muistaa, etä eläimet ovat eläimiä ja vauvat ihmisiä.
Meillä oli kaksi vanhaapoikaa, kun esikoinen syntyi. Suhtautuivat kunnioitten, uteliaasti ja pelokkaasti. Lähinnä olivat peloissaan.
Kissat nukkuivat samassa sängyssä meidän kanssa, vauva oli myös mukana.
Olen aalerginen kissoille, joten kissat eivät enää pääse koko yläkertaan, jossa on makkarit. Portti on rappujen yläpäässä.
Onnea tulevasta tammivauvasta! Meille syntyi vauva tammikuussa 2008. Kissat eivät juuri piittaa vauvasta. Toinen antaa, jopa silittää ja raastaa turkista. Terveet eläimet tajuavat, että vauva on vauva.
Suosittelen kissaporttia makkarin oveen. Vauva sattaakin siistyä teidän väliin, vauvoilla on sellainen taipumus :).
Eli mitään ongelmaa kissojen kanssa ei ole ollut. Lähinnä pelkäsin, että kissat suuttuvat ja muuttavat pois, kun esikoinen syntyi. Kissat ovat jo 12v. vanhoja.
Ametisti
on vauva 3kk ja kaksi sisäkissaa, 8v ja 4v. Molemmat ovat kovasti minun perääni ja nuorempi kuvittelee edelleen, että olen sen emo. Vanhempi kissa on tosi omapäinen ja tietyllä tapaa ärhäkkä luonteeltaan, ei kuitenkaan varsinaisesti aggressiivinen.
Odotin ennen vauvan syntymää, että juuri vanhempi kissa saattaisi suuttua ja alkaa merkkailla paikkoja tms. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole ollut. Kun tulimme sairaalasta, vanhempi kissa raivosi hetken (juoksi ja mourusi), ja kun siitä rauhoittui, on ollut niin kuin ennenkin. Muutimme ennen vauvan syntymää uuteen asuntoon ja suljimme vauvan huoneen oven. Näin siitä ei koskaan tullut kissojen reviiriä eikä niitä jouduttu vieroittamaan vanhoista tottumuksistaan. Vauva nukkuu omassa huoneessaan suljetun oven takana. Toinen kissoista huutaa välillä öisin ovella ja se onkin suurin haitta, mitä kissoista on aiheutunut. Vauvaan kissat suhtautuvat melko välinpitämättömästi, välillä tulevat vähän haistelemaan.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luopuvat lemmikistään varmuuden vuoksi lapsen tullessa taloon. Meille kissat ovat yhtä rakkaita kuin ennenkin ja niiden rapsutteluun ja hoivaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota uudessa tilanteessa, etteivät ne tuntisi itseään syrjäytetyiksi. Silläkin voi kenties hieman ehkäistä mustasukkaisuusongelmia. Koen myös olevani vastuussa eläimistä, jotka olen itse ottanut. Ei niitä voi noin vain heittää menemään, jos tilanne hieman muuttuu. Vakava allergia on tietysti asia erikseen.
Meillä on kaksi n. 4v. kissaa ja vauva 4kk. Odotusaikana kissat nukkuivat paljoin pinnasängyssä ja öisin meidän kanssa samassa sängyssä. Vauvan synnyttyä alettiin laittamaan makkaron ovi kiinni yöksi. Suurin riesa kissoista on ollut tähän mennessä se että toisinaan maukuvat sitten yöllä makkarin oven takana. Vauva oli tarkoitus opettaa heti alusta alkaen pinnasänkyyn, mutta toistaiseksi vauva on nukkunut meidän vieressä. Päiväunia vauva nukkuu myöskin meidän sängyssä usein, vaikka pinnis on siinä vieressä. Ja kissat siis nukkuvat edelleen pinnasängyssä. Joskus olen laittanut vauvan pinnasänkyyn ja unohtanut makkarin oven auki niin olen sitten löytänyt kissat ja vauvan nukkumasta kylkikyljessä. Suurin riski mielestäni on että jos kissat vahingossa hyppaavät pinnikseen esim- vauvan naaman päälle, kun eiväthän ne näe sieltä alhaalta että sänky on jo varattu.
Kissat tosiaan jonkin verran pelkäävät vauvaa. Joskus käyvät nuuhkimassa varovasti. Toinen kissoista tosin on sellainen sylikissa että välillä yrittää tulla mun syliin vaikka vauva on siinä. Joskus olen pitänyt sitten yhtä aikaa sekä vauvaa että kissaa sylissä, mutta kissa ei ole siinä yleensä kovin kauaa viihtynyt vaan on lähtenyt karkuun kun vauva on esim. heilauttanut kättään.
Itse en voi ymmärtää sellaista että annetaan kissat pois vauvan vuoksi. Siis jos mitään ongelmia ei ole tullut, jos kissat eivät hyväksy vauvaa tai vauva allergisoituu se on tietenkin eri asia, mutta vauvallehan vain tekee hyvää olla pienestä asti eläinten kanssa, allergioitakin tulee vähemmän kun saa "siedätyshoidon" jo vauvana.
Meidän kissa oli 9-vuotias, kun vanhempi lapsemme tuli taloon. Kissa on aivan sisäkissana ja ulkona oleskelee vain terassilla. Ennen lasten tuloa se sai nukkua meidän vieressä yöllä, mutta raskausaikana opetettiin siihen, ettei saa enää tulla meidän makuuhuoneeseen, ei päivisinkään. Tämä sen vuoksi, että pelkäsin kissan menevän siellä helposti pinnasänkyyn ja vieläpä vauvan kasvoja vasten nukkumaan. Muutamana ensimmäisenä yönä kissarukka naukui oven takana ja raapi ovea päästäkseen nukkumaan viereen :,( mutta on sen jälkeen hyväksynyt reviirinsä kaventumisen. Meillä on kyllä kotona muutenkin riittävästi liikkumatilaa. Vauvoja kissa on käynyt vain haistelemassa, muuten pysyttelee loitolla. Vauvan nukkuessa se voi tulla likelle; kerran pienikokoinen kissamme tuli jopa nukkumaan vauvan jalkojen päälle, kun vauva oli nukahtanut syliini :)
ja kaksi lasta. Esikoisen syntyessä kissat olivat 4 vuotiaita. Kissat eivät ole koskaan nukkuneet meidän kanssa samassa huoneessa. Vauvan sängyssä ei ole ollut mitään verkkovirityksia tms. Vauvan ollessa nukkumassa kissat eivät ole samassa huoneessa. Ei sillä että ne ikinä olisivat edes yrittäneet mennä vauvan sänkyyn kun vauva siellä on ollut, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin.
Kun esikoinen syntyi olivat kissat aika "pihalla" ensimmäisen kuukauden. Pysyttelivät hyvin kaukana tulokkaasta ja katselivat hieman epäluuloisena nurkan takaa kun vauva itki. Toinen kissa murjotti ja toinen pissaili mm. lehtikoriin mielenosoituksena. Väkivaltaisa eivät ole olleet missään vaiheessa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen mirrit sitten ilmeisesti hyväksyivat vauvelin osaksi perhettä ja niiden käytös normalisoitui. Toisen lapsen syntymä ei sitten enää hetkauttanut mitenkään.
Älä huoli, kyllä ne lapset ja lemmikit samaan perheeseen sopivat:-)