Pcolaisten onnistumistarinoita

mulla todettiin pco keväällä 2002.



clomeilla ja lugesteronilla saatiin ensin 3 keskenmennyttä raskautta, ja neljäs onnitsui, poika syntyi 08/04.



toista alettiin toivoa heti kun kierto palautui synnytyksen jälkeen, eli loka marraskuussa 2004.



ensin pelleiltiin clomeilla, ensin tikutin ovista, ei vastetta 6kk, ei kyllä ovistakaan..

sitten oli kesän 2kk tauko, ja clomeilla jatkettiin vielä pari kiertoa 3 tabletin annoksella, ja hyppäsin ultrassa.. ei vipinää niin minkäänlaista clomeilla munasarjoissa..



eli tauon jälkeen syksyllä 2005 hoitoa jatkettiin clomifen+menopur+pregnyl+lugesteron hormoneilla, tarkoituksena inseminaatio. niihin aikoihin aloitin myös metforem-lääkityksen.

tuolla coctaililla mentiin 5 kiertoa, joista kaikkiin ultran mukaan munasolu kasvoi, inssejä tehtiin 3, kaksi ovista sattui sitten tietty viikonloppuun tai venyi jonkun hiihtoloman päälle. negaa kaikista.



mentiinkin jo kevättä 2006, ja jatkettiin suoraan IVF:ään lyhyen kaavan mukaan. metforem jatkui edelleen, hormooneina oli menopur, orgalutran, pregnyl, lugesteron. punktiossa saatiin 7 munasolua, joista 5 hyvää alkiota.



kaksi siirrettiin tuoresiirrossa, ja siitä heltisi vajaan viikon kestänyt haalea +.



siihen heti alkaneeseen kiertoon tehtiin PAS, kaikki loput kolme sulatettiin, ja kaksi sulatuksessa kärsinyttä alkiota siirrettiin.

tiputtelu alkoi pp6 (eli 6 päivää siirron jälkeen), ja loppui vasta rv 10, kun tukilääkitys, lugesteron ja evorel lopetettiin. ilmeisesti oli limalalvot jo niin tohjona siitä jatkuvasta lugesteronin käytöstä, ja annostuskin oli niin suuri kuin 600mg/vrk, niin kuin alkionsiirrossa kai yleensä on..



pakkanen on tyhjä alkioista, mutta..

no, nyt kyydissä on yksi myllääjä.. =)



ehkä vielä joskus jatkamme hoitoja, mutta ei ainakaan kahteen vuoteen. kyllä mulla pata käy sitä kuumempana, mitä rankemmat/kalliimmat hoidot on menossa, kun kaikki aikataulut ja raha-asiat, ja tietysti se tuloksen epävarmauus kehittää mulle aina ihan hirveät kierrokset.

.. ja mä olen sen kärttyisempi muutenkin, mitä enemmän hormoonia pistetään nahkaan.. (voi mies-parka, kun vaimo kiukkuaa..)



mutta, nyt asiat tällä hetkellä vaikuttaisivat olevan hienosti! =)



-ennis- ja sintti rv 38+0 .. ja 10 yötä sektioon jäljellä! =)

...näiden epäilyjen jälkeen kuitenkin tulin clomeilla raskaaksi, josta syntyi tyttö. (Ensimmäinen raskaus alkoi v-98, jolloin söin clomeja lähes puoli vuotta tuloksetta ja ekasta clomittomasta kierrosta tulin raskaaksi. Tämän raskauden yhteydessä ei siis pcosta ollut vielä tietoa.)



Sitten aloimme suunnittelemaan kolmatta yritystä v. -04 lopulla. Seuraavan puolen vuoden aikana söin clomeja(+teroja) eri määriä (enimmillään 3/pv) tuloksetta, yhden kerran tuona aikana saatiin yksi toivoa antava rakkula, mutta eipä siitäkään mitään tullut. Alussa muutamassa clomikierrossa ei ollut ultraseurantaa, joten silloin ei tiedetty oliko annostus oikea.



Puolen vuoden jälkeen pidettiin 3kk:n clomitauko, jonka jälkeen jälleen 3 clomikiertoa tuloksetta, jonka jälkeen lääkäri antoi lähetteen julkiselle puolelle (kaikki em. hoidot yksityisellä). Sain ajan julkiselle, mutta sielläpä ilmoitettiin heti aluksi, että julkisen puolen hoitoja emme voi saada, koska meillä on kaksi yhteistä lasta. Pco epäilyt vain varmistuivat näissä tutkimuksissa. Jäimme kesän yli miettimään haluammeko jatkaa muita hoitoja yksityisellä vai luovutammeko koko jutun. Sekä yksityisellä että julkisella meille oli hyvin suoraan todettu, että raskautuminen tulee olemaan vaikeata ja ilman hoitoja se ei tule onnistumaan. Mutta kuinka kävikään heinäkuussa raskaustesti positiivinen (luomu) ja nyt huhtikuussa laskettu aika, viimeinen raskauskolmannes menossa ja hyvin on kaikki sujunut tähän saakka. Eli ei saa luovuttaa, ihmeitä tapahtuu...