Onko nälkärangaistus sopiva rangaistus lapselle?
Meillä on 6v erittäin hankala tyttö. On ollut koko elämänsä ajan erittäin vaativa ja hankala. Olen itse nyt kotiaitinä ja hoidan myös vuoden vanhaa lasta.
Odotin kuin kuuta nousevaa sitä, kun tytöllä alkaisi esikoulu, hän saisi siellä kevereita ja tekemistä. Nyt kun se on ollut kotona, se on ollut tosi tylsistynyt, kiukutteleva jne.
No parisen viikkoa ollaan nyt käyty eskarissa, mutta ongelmaksi on nyt muodostunut aamut. Tyttö ei suostu pukemaan päälleen, eikä syömään aamuisin, sillä olis tunti aina aikaa suorittaa nämä kaksi asiaa. Joka aamu olen saanut tapella sen kanssa näistä samoista asioista, pue, syö, syö, pue! Rasittavaa. Monesti on jo käynyt niin, että tunnissa tyttö ei ole saanut muuta kuin vaatteet päällee, syöminen on ollut pakko jättää, kun ei ole enää kerennyt syömään, kun pukemisessa on mennyt se tunti. LAitan aina joka aamu tytölle valmiiksi lattialle vaatteet jotaka hänen on laitettava päälleen. Hän monesti vain hypistelee niitä ja sitten menee touhuamaan ihan jotain muuta.
Tänään tyttö ei saanut puettua eikä syötyä tuntiin, joten hermostuin ja sanoin että nyt tyttö on koko päivän arestissa. Lisäksi laitoin päivävaatteet pois ja sanoin että saa olla koko päivän myös yövaatteissa ja hiukset harjaamatta. Ja ilman aamupalaa. Mutta mieleeni tuli heti pelko; mitä jos tyttö oppii tästä, ettei esikouluun (ja myöhemmin kouluun) tarttekkaan mennä jos ei huvita? Voi jäädä vain kotiin? No, ilman että mainitsin tästä pelosta lapselleni, hän sanoi minulle vähän aikaa sitten että -en halua mennä huomennakaan eskariin, mua ei huvita!
SIIIS MITÄ? Olin taas kerran neuvoton, mitä tehdä!! Mutta taas äkkipikaistuksissani keksin, ja sanoin lapselle että - "et saa koko päivänä ruokaa, kuin vasta illalla. Koska et mennyt eskariin. Siellä olisit saanut päivällisen. Aina kun et mene eskariin, et saa kotona aamupalaa, etkä päivällistä, vasta illalla myöhään saat ruokaa. "
TEinkö oikein? Ja mitä ylipäätään mun pitäsisi tehdä kun lapsi ei tottele mitään, ei syö eikä pue kun käsketään, aina tyttöö pitää odotella ja käskeä kaikessa. Olen aivan neuvoton. Olen myös miettinyt että laitan lapsen sijoitusperheeseen, koska en itse osaa häntä kasvattaa, en ole ikinä noin vaativaa lasta osannut kohdata kunnolla ihmisenä. Olen aina vain ollut erittäin hämmentynyt lapseni käytöksestä, ihan vauva-iästä saakka. Mitä tehdä?
Kommentit (16)
(olen siis avausviestin kirjoittaja). Soitin siis perhetyöntekijät meille, koska tilanne meillä on ollu kaaottista jo monta viikkoa, en saa tyttöä hallintaan, yhä uusia ongelmia ilmaantuu. MUTTA kannattaako sos.työntekijöille kertoa mitään näistä arveluttavista keinoista joita olen lapseen käyttänyt? Itse ehkä kertoisin siksi, että he saisivat täydellisen kuvan meidän perheen lukkiutuneesta ja vakavasta tilasta. Olen lisäksi tukistanut lasta muutamia kertoja ja lyönyt. Tiedän että niin ei olisi saanut tehdä, mutta mulla sumeni ja menetin hermot kun MIKÄÄN ei tehoa.. Kannattaako mistään noista mainita? Vievätkö he multa sitten lapsen? Pitäisikö siloitella kuvaa?
Ei keneltäkään lasta ihan noin vain viedä. Lyöminen ja nälässä pitäminen ovat todella äärimmäisiä keinoja ja väkivaltaa lasta kohtaan, ja jos olet tilanteessa jossa et näe mitään muuta keinoa toimia, olet todellakin avun tarpeessa. Sekin on jo ensimmäinen askel että kirjoitat tänne ja haluat pohtia, onko teillä jokin pielessä kun eskarilaisen kanssa on niin ahdistavaa. Olet siis itse ymmärtänyt tarvitsevasi apua, ja nyt ei ole mitään järkeä siloitella kuvaa tai yrittää peitellä ongelmia, vaan kannattaa ottaa vastaan kaikki apu mitä on saatavilla. SInulla mitä ilmeisimmin on hyvä tahto muuttaa tilannetta ja se on jo enemmän kuin monissa muissa ongelmaperheissä, usko pois.
Toivon todella että sinä ja lapsesi saatte apua joko sosiaalityöntekijältä tai neuvolasta.
Katsotte yhdessä vaatteet illalla valmiiksi. Aamulla toteat että vaatteet ovat siinä valmiina, ne vaihdettuasi tulet syömään ja klo xx lähdetään eskariin. Lähdet joka tapauksessa viemään hänet eskariin oli vaatteet vaihdettu, syöty tai ei. Hän voi laittaa yöpaidan päälle ulkovaatteet mutta eskariin lähdetään ajoissa. Otat tietenkin päivävaatteet mukaan, hän halunnee eskarissa vaihtaa ne esim. vessassa kenenkään huomaamatta. Mutta tästä et tingi, eskariin on mentävä kuten myöhemmin kouluun yms. Kuusivuotian kestää ilman aamiaista lounaaseen, siitä en olisi huolissani.
Voisit etukäteen puhua eskarissa hankalasta tilanteestasi ja kysyä heiltäkin neuvoa. Varoita joka tapauksessa etukäteen että joku aamu tyttösi saattaa tulla yöpuvussa, jotta he voivat tukea sinua tilanteessa. Veikkaisin että kerta riittää, sen jälkeen tyttösi uskoo jo että eskariin on mentävä.
Meillä pelkkä uhkaus on tepsinyt. Kun poikani näkee että tarkoitan sitä mitä sanon, vaatteet menevät päälle hyvinkin nopeasti ja ajoissa lähtö onnistuu kyllä. Hän ei ole kylläkään yhtä hankala tapaus kuin miltä tyttösi kuulostaa.
Se, että tyttösi saa jäädä kotiin, voi kostautua. Myöhemmin hän joutuu joka tapauksessa menemään kouluun joka päivä. Ja omat hermosi ovat varmasti koetuksella, jos olette koko päivän sisällä kiukuttelevan 6v kanssa.
Suosittelen kokeilemaan! JAksamista!
Ruoka on kuitenkin lapsen perustarve, en ottaisi sitä rangaistuksen välineeksi. Lisäksi, koko päivän kestävä rangaistus voi olla myös vaikea lapsen hahmottaa. OMalta kannaltasi katsottuna rangaistuksesta kärsit itse helposti eniten, ainakin lyhyellä aikavälillä. Nälkäinen lapsi on usein todella kiukkuista seuraa..
Hei,
ja voimahalaus, minullakin on ERITTÄIN vaativa esikoinen.
Minä en antaisi lapsen päättää mennäänkö esikouluun vai ei, enkä rankaisisi ruoalla. Rangaistukset, jos sellaista sanaa haluaa käyttää, olisi hyvä olla jotenkin asiaan liittyviä eikä niin kaukana tehdystä teosta. Beccan antoi tosi oivallisia neuvoja, noin juuri minäkin tekisin.
Onko hänellä 6-vuotisuhma?
Aika samoilla linjoilla. Lapsi voi itse valita vaatteensa vaikka illalla valmiiksi tai miksei aamullakin. Lähtisin kyllä siitä, että vaatteet puetaan. Joko pukee itse, sitten lasket kolmeen ja puet itse hänet. Eli lapselle viesti, että asiat tehdään niin kuin sinä haluat tavalla tai toisella. Syömään ei voi ketään pakottaa, mutta näin ainakin syömiseen jää aikaa. Meillä lapset tosi vähäsyömäisiä aamulla, mutta saavat valita mitä syövät. Esim. toinen syö pelkän banaanin ehkä, toinen muroja. Näin kuitenkin sekä pukemis- että syömiskuviot hoituvat kivuttomasti ja äidin päätäntävallassa. Ruokaa en käyttäisi rangaistuksena! Lapsen pitää syödä, se on perusturvaa. Esikouluun lähtisin aina samana aikana ja lapsi ei sitä tosiaan päätä. Sinne mennään ja sillä selvä ja lapsen on hyvä oppia, että puetaan ja syödään sitä ennen. Jatkossa näin koulunkin kohdalla. Kyllä se siitä. Rajoja ja selkeitä pelisääntöjä. Meilläkin yksi tosi tempperamenttinen lapsi ja toinen uhmassa. Jämäkkyydellä ollaan menty hyvin eteenpäin. Lapset tarvitsee rajoja, siitä saa turvallisuutta. Lapsi voi valita asioista, mikä usein auttaa tempperamenttistakin ja uhmaista toimimaan, mutta äiti tekee kaikki päätökset ja määrittää rajat ja ehdot toiminnalle. Tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!
tossa pukemisjutussa on se vaara taas, että sitten kun lapsi huomaa että kun ei itse pue, niin äiti pukee hänet aamuisin. Meidän tyttö meinaan on mulle sanonutkin ja myös siksi pukee niin hitaasti, kun hän haluaisi että minä puen hänet. Sittenpä saisin pukea esikoululaisen joka aamu ja siihen en enää halua ryhtyä (ennen toisen lapsen syntymää kävin töissä ja aamuisin oli vielä enemmän kiire kuin nyt, joten vaatteet oli pantava päälle heti. Lapseltamme joka oli silloin 4-5v ei se luonnistunut joten puin hänet joka aamu). Ja nyt kun ei ole enää niin kiire aamuisin koska olen vielä päivät kotona, niin olen ollut kovana, että nyt on jo pakko opetella itse pukemaan, koska mä puin sen niin vanhaksi, 5 vuotiaaksi saakka joka aamu..
Sitten tuo yöpaidassa (+ulkovaatteet) eskariin lähteminen.. Hmm, kuulosti ensin lupaavalta vaihtoehdolta, mutta sitten hoksasin, että tyttöhän ainakin palelisi koko matkan ja tulisi ehkä kipeäksi matkalla ja toinen juttu on se että hän ehkä kieltäytyisi kokonaan menemästä ollankaan eteenpäin rappusilta. Meidän kun on mentävä eskariin kävellen tai pyörällä. Kävellen menee 20min, pyörällä 10min. Eli matka tyssäisi kotiovelle, mitä sitten voisi keksiä siihen tilanteeseen?
Eli mitkään nämä vaihtoehdot ei tyttöömme tepsi, (joo, on se tosi hankala tapaus ja mun pitää joka päivä olla sitä ovelampi, ja se on rasittavaa). Keksiikö joku muu lisää keinoja?
Näetköhän sä ongelmia ihan turhaan sellaisissa asioissa, jotka ei oikeasti ongelmia ole? Musta päivänsäteen idea napakasta pukeutumisesta oli hyvä. Itse käytän paljolti tuota kolmeen laskemista ja sitten avitetaan. Oikeasti loistava ja toimiva keino! Eri asia sitten, jos lapsi siis tosiaan haluaa, että puet hänet. Hän ehkä janoaa sinun huomiota silloin? Haluaa olla pieni? Huomiotko muuten liikaa nuorempaa koko ajan? Mikset pukisi häntä? Ei hän kauaa apua ota vastaan? Toki hän osaa pukea, tuskin siitä on kyse. Ehkä haluaa vaan hellyyshetken? Miksi et soisi sitä? Eikös se ongelma ollut kiire, joka tulee, kun vetkuttelee? Näin ei kiirettä tule, kun puet ja lapsi saa hellyyden. Ei musta ole hankala tapaus mitenkään.
Minun mielestäni aikusen tulee perheessä hallita, oli lapsi millainen tahansa. Eli aikuisen vastuulla on oiketa pukeutuminen , riittävä ravinto ja lepo sekä sopivat virikkeet lapselle. Näitä asioita pitää kyetä hallita vielä sittenkin, kun lapsi on 17-vuotias!
Jos vanhemmat eivät kykene käsittelemään lastaan, niin eihän se lapsen vika ole. Lapsen luontainen tehtävä on yrittää hallita ympärillään olevaa maailmaa. Aikuiset päättävät, kuinka paljon valtaa lapselleen antavat. Lapset kyllä ottavat sitä juuri niin paljon, kuin ikinä voivat saada.
Pukeutuminen, syöminen ja nukkuminen ovat niitä taistelukenttiä, joita lapset useimmiten käyttävät vanhempiaan vastaan. Näillä kentillä he pärjäävät parhaiten saaden aikuiset raivostumaan.
Minä korjaan astiat pöydästä ruoka-aikojen jälkeen pois. Jos joku ei ole syönyt, niin odottakoot pari tuntia seuraavaan ateriaan. Muutamassa tunnissa kukaan ei kuole, mutta toivottavasti nälkä opettaa. Jos joku ei halua pukea, niin lähtekööt vaikka alasti. Ei se hetken viima vammauta, mutta vilu valistaa kummasti.
Pääasia on, ettei ala taistelemaan lapsen kanssa. Harkittu hallitseminen on muuta kuin huutoa ja riitelyä. Lapsille on monesti hyvä oppia asioita ns. kantapään kautta, kunhan tilanteet on aikuisen hallinnassa ja harkittuja.
Mikä on se suurin saavutus, minkä laps voi omilla teoillaan saavutta? Se on se, kun saa aikuisen ihmisen suuttumaan ja suunniltaan! Silloin se pieni ihminen oivaltaa, kuinka suuret voimat sillä oikeasti on.
Mä olen sit vaan ehkä jästipäisempi kuin meidän ipana... Jos tyttö ei suostu aamupalaa syömään (tai ei "ehdi" syödä) niin on sitten nälissään. Jos ei suostu pukemaan, niin lähtee sitten ilman vaatteita. Kylmästä nyt ei itsessään kukaan kipeäksi tule. Kyllä ne on ne virukset ja bakteerit, jotka ihmisen sairastuttaa. Talvipakkasillakin sisällä piposta ja hanskoista kieltäytynyt ipana muuttaa aika äkkiä mielensä kun alkaa sormia ja korvia paleltaa..
Ja meidän ipanat tietää, että mä oikeesti pistän lähtemään yövaatteissa, jos ei muuten homma toimi. Korkeintaan kiskon sit haalarin päälle vaikka väkisin ja sit menoks. Tietty mun on vähän pakkokin, jos meinaan töihin mennä...
Jos muksu pistää jarrut päälle ulko-ovella, niin 5-vuotias jääkööt sitten siihen. Se moro ja morjens! Ei se ihan hirveitä aikoja siinä viitti yksinään töllistellä ja tuolle meidän likalle tulee kyllä jossain vaiheessa hätäkin, kun katoan näköpiiristä ja pistelen vaan menemään... 2-vuotias poika nyt on vielä niin pieni, ettei sitä uskalla jättää silmistään kovin kauaksi aikaa, mutta poika nyt helppo kopata vaan kainaloon.
Meillä tosin vasta 3-vuotias poika, mutta hänen kanssaan saa joskus käyttää mielikuvitusta, ettei menisi ihan jahkaamiseksi. Olisiko hyvä idea antaa lapselle jokin pieni palkinto hyvin sujuneesta aamusta? Esim. tarra (meillä toimii vielä äidin piirtämä kuva, jonka poika saa valita) johonkin listaan, jonka täyttyessä saa "isomman" palkinnon.
Tuli vaan mieleen.
Meillä ainkain 4,5v tyttö kiukuttelee nimenomaan nälissään. Heti kun huomaan että alkaa kiukku nousta niin kiireesti jotain tytön suuhun niin tilanne helpottaa.
Aamulla jos pukeminen alkaa huonosti niin syötän nopeasti jugurtin, viilin tms hänelle ja sitten alkaa elämä hymyillä. Sen jälkeen kun jotain saa masuunsa niin ihan eri tyttö. Nälässä pitäminen olis mielestäni väkivaltaa lasta kohtaan. Vanhempien vastuu on lapsen perustarpeita huolehtiminen ja siihen kuuluu ravinnon antaminen. Johan ne hoitopaikastakin raportoi eteenpäin jos lapsi kertoo ettei saa kotona ruokaa koko päivänä ja sitä käytetään kotona rangaistuksena...
Eri asia sitten, jos lapsi siis tosiaan haluaa, että puet hänet. Hän ehkä janoaa sinun huomiota silloin? Haluaa olla pieni? Huomiotko muuten liikaa nuorempaa koko ajan? Mikset pukisi häntä? Ei hän kauaa apua ota vastaan? Toki hän osaa pukea, tuskin siitä on kyse. Ehkä haluaa vaan hellyyshetken? Miksi et soisi sitä? Eikös se ongelma ollut kiire, joka tulee, kun vetkuttelee? Näin ei kiirettä tule, kun puet ja lapsi saa hellyyden.
Meillä esikoinen on aloittanut pari viikkoa sitten varhaiskasvatuskerhon, joka kokoontuu kolmesti viikossa. Olen huomannut, että kerhopäivinä hän ei halua pukea itse, vaikka hyvin osaa. Hän haluaa tämän hellyyshetken, joten miksi en sitä hänelle soisi? Lapsi syliin ja vaatteet ylle, ei mene kauan aikaa. Eikä tarvitse uhkailla tai olla äkäinen. On tuo aamun tunnelma välillä niin hauras muutenkin ;)
Minun mielestäni tärkeintä on, ettei tule liian kiire, sillä silloin menee äidiltä hermot ja jää huono mieli koko päiväksi. Aamuisin on mielestäni ihan sallittua tehdä asioita siten, miten pääsee helpoimmin, se on illan ohella sellaista "poikkeusaikaa", kun kaikki ovat vähän väsyneitä. Kaikista asioista ei tarvitse tehdä valtataistelua, kun niistä "oikeista" asioistakin riittää vääntöä päivän mittaan ihan riittämiin.
Tsemppiä!
:x
minustakin voisi kuulostaa, että esikoinen on vähän mustasukkainen pikkusisaruksen saamasta huomiosta ja haluaa kovasti sinun huomiotasi. Meillä oli ihan samanlaista vuosi sitten! Se oli TOSI väsyttävää, mutta meillä auttoi, kun isä otti iltaisin vauvan ja sain vaikkapa lähteä esikon kanssa kahdestaan ruokakauppaan tai leikkipuistoon toviksi. Tai että esikko sai käydä isän kanssa pihahommissa tms. Huomionkipeyteen ja mustasukkaisuuteen mielestäni ei auta kurin tiukentaminen vaan se, että yrittää järjestää esikoisellekin mahdollisuuden päästä "esille". Vaikeaa, mutta mahdollista.
Edelleenkin, tsemppiä... Vaikein vaihe ei yleensä kestä kuin kuukauden-pari, näin olen ymmärtänyt.
mä varmaan kanssa ensin lisäisin kahdenkeskistä aikaa tytyön kanssa, eli varmistuisin siitä että hellittelykiintiö myös isompaan täyttyy. Kuusvuotiaat on on jo niin fiksuja, että jos haluavat, osaavat peitota mustasukkaisuuden .
siinä vaiheessa kun olisin varma siitä, että isompi saa tarpeeksi huomiota ja haleja, niin siirtyisin seuraavan vaiheeseen, eli jonkun sortin kovisteluun, mutta myös ehkä palkintotaulukkoon tai muuhun kannustimeen.
onko muuten tuo syömättömyys aamuisin ihan vaan jotain valtapeliä, vai onko oikeasti niin että tytölle ei kertakaikkiaan ehdi tulla nälkä tuon ekan tunnin aikana? meidän kohta 3-vuotias nimittäin aloittaa aamunsa kysymällä onko päiväkotipäivä, ja jos sanon joo, hän innostuu asiasta, mutta myös ilmoittaa samantein ettei syö aamupalaa. onneksi nykyään herää jo 1,5 h ennen päiväkotiin lähtöä, joten ensin saa leikkiä omassa huoneessaan yöpuvussa, ja aamupissan jälkeen (jopa 20 min heräämisen jälkeen) puetaan yhdessävalitut vaatteet (parista vaihtoehdosta). Siitä alakertaan, uudet leikit alulle, ja vasta noin tunti heräämisen jälkeen aamupalaa, joskus vaan puolikas leipä, joskus koko lautasellinen puuroa. pakottamalla ei meidän neiti jästipää syö...
mutta joo, paljon tsemppiö ja pitkaa pinnaa vitkuttelijan kanssa, ja vaikka sitten kertaalleen yökkärissä eskariin, niin ehkä se siitä ;-)
Mitä luulet, voisitko kysästä neuvolasta myös jotain vinkkejä, miten ihan käytännössä vois toimia "vaativan" lapsen kanssa. Itse olen sieltäpäin saanut ihan hyviä niksejä uhmaikäsen kanssa toimimiseen. Meillä ensimmäinen lapsi on ollu ns. helppo ja ennen toisen lapsen syntymää olisin antanut vielä näitä kannustus-, hellittely- ja palkintoneuvoja, mutta nyt kun olemme saaneet vähän vaativamman tapauksen kasvatettavaksemme, ymmärrän että ne samat neuvot ei kyllä päde kaikkiin lapisiin. Uskon kyllä että on hyvä kokeilla kannustusta ja palkintoja ja ehdottomasti yrittää antaa aikaa myös esikolle, mutta se ei kyllä kaikissa vaativissa tapauksissa aina riitä.
Teidän tapauksessa kyllä tekisin niin, että yrittäisin järjestää lisäaikaa yhdessä esikoisen kanssa, mutta myös ottaisin näissä pukemisasioissa tiukan linjan. Ja niin että sinne esikouluun on pakko lähteä. Musta toi yöpuvulla lähtö on ihan hyvä vinkki. Kyllä ton ikästä jo nolottaa mennä yöpuvulla eskariin. Seuraavalla kerralla sitten ehkä riittää pelkkä uhkaus. Syömisen kanssa olen myös sillä linjoilla, että ehkä ilmankin pärjää tai sitten ihan vaan jollain hedelmä ja juomalinjalla.
Meillä olen huomannut, että se on myös paljon auttanut, että lapsi itse tosiaan saa valita vaatteet ja olla vaikka tekemässä itse sitä aamupalaa. Silloin yleensä maistuu kaikki paremmin.