Ekat kaverisynttärit 5-vuotiaalle

Hei!



Varmasti hoidossa puhutaan siitä, ketä on kutsuttu ja ketä ei, joten ei paljon eroa laitatteko kutsut kavereiden lokeroihin vai suoraan kotiin. Mutta jos raja on selvästi asetettu 1 vieras per ikävuosi, ei siinä pitäisi sen kummempia ongelmia tulla. Onko lapsen helppo valita juuri tuo määrä hoitokavereista? Meidän lapset ovat itse saaneet valita vieraansa. Aika usein joku ei sitten ole päässytkään, joten jos "parhaita" kavereita on 6, kutsuisin kaikki ne.



Omista kokemuksistani olen oppinut seuraavaa:

- ilmoita kutsussa selvästi alkamis- ja päättymisaika sekä teidän yhteystietonne (pari tuntia on yleensä sopiva kesto)

- ilmoita koskeeko kutsu vain lasta vai myös vanhempia (aika kiva on sekin, jos kutsuu myös vanhemmat mukaan, jolloin voi itse kahvitella aikuisten kanssa ja nämä samalla vähän vahtivat omaa jälkikasvuaan)

- ilmoita myös selvästi, mihin mennessä kutsuun on vastattava, jottette sitten aamulla ihmettele, ovatko kaikki nyt tulossa vai eivät

- anna lapsen itse valita ohjelmaa ja ehdottaa tarjoiluja

- suolaista tarjottavaa on hyvä olla: nakkipiiloja, sipsejä yms.

- kaikki lapset eivät tykkää limsasta, joten mehua ja maitoa hyvä olla varalla

- kakkua menee aina vähemmän kuin kuvittelee



Ohjelmanumeroita

- alku on hyvä olla ohjattu: esimerkiksi päivänsankaria voidaan kantaa kultatuolissa tai heittää ilmaan tms. ja sitten kaikki vaikka laulavat paljon onnea vaan

- lahjat on kiva ojentaa jotenkin ohjatusti, esimerkiksi lapsi istuu piirin keskelle ja vieraat ojentavat lahjansa yksi kerrallaan ja ne avataan ja ihastellaan kaikki järjestyksessä

- esimerkiksi aarteenmetsästys on perinteinen ja suosittu ohjelmanumero, joka sopii joko lahjojen jaon jälkeen juhlien alkuun tai sitten ihan loppuun

- viisivuotiaat tykkäävät myös vaikka onginnasta ym. perinteisistä

- vapaalle leikille on hyvä jättää aikaa

- aikuisen on hyvä olla ohjailemassa touhuja koko ajan



Hauskoja juhlia!

Lahjojen anto voi tapahtua niin, että lapset istuvat piirissä, ja pulloa pyörittämällä katsotaan, kuka saa ojentaa lahjan.

Tai sitten vieraat saavat piilottaa lahjat tiettyyn huoneeseen, ja päivänsankari saa etsiä.



Vieraille annetaan lopuksi joku pikku lahja tai karkkipussi kotiin viemisiksi. Nämä lahjat on tietysti mukava saada onginnassa. Toinen vaihtoehto on, että porukalla askarrellaan jotain kivaa, jonka saa mukaan. Meillä on joskus leivottu pipareitakin, tai olen leiponut etukäteen isot sydänpiparit, jotka lapset ovat saaneet koristella hienosti kuorrutteella ja koristeilla! Mutta tuo leipomisjuttu sopii paremmin tytöille ehkä...

4-5 v-synttäreillä "valokuvasuunnistuksena" pihalla.



Kuasin pihalla tunnistettavista kohteista kuten aidan, mattotelineen, penkin jne. Kuvien vaikeusaste ikävuosien mukaan (eli esim penkistä kuvataan osa päädystä jne). Näihin kuvattuihin paikkoihin piilotetin seuraavan kuvan ja lopuksi löytyi aarre, jossa oli jotain pikkukivaa kaikille. Jaoin porukan kahtia ja molemmat ryhmät löysivät kaikille tarroja, välipalapatukat, yhtenä vuonna merirosvovarusteet (halpahallista á 2 €)



6 v. synttäreillä piirsin taloyhtiön asemapiiroksen mukaan kartan pihasta ja piilottelin kartat ja aarteet rastien taakse. Kartan reunassa saattoi olla vihje "istulepäämään, katso selkäsi taakse" (uusi kartta penkin selkänojassa) jne.

Meillä päiväkodissa on sääntö että kutsut pitää antaa hoitajille jotka jakavat ne lasten vanhemmille. Näin on vältetty suurempi dramatiikka kutsujen suhteen. Tietty jos on kaikkien osoitteet niin mikäs siinä on lähettää ne kotiinkin. Meillä lapset on saaneet itse sanoa ketä haluavat kutsua ja sitten jos listasta on tullut liian pitkä, on yhdessä mietitty miten rajataan. En laittaisi tuollaista vieras / ikävuosi -rajausta, koska parempi on kutsua ns. luonnollinen kaveriporukka johon sitten voi kuulua vaikka neljä tai kuusi lasta.