Kuinka kestätte pettymykset, stressin ja tän kaiken tunteilun?
Välistä vaan tuntuu että tekis mieli unohtaa koko toisesta haaveilu, ja yritys, ensimmäisen yrittämiseen meni reilu 2,5vuotta ja nyt pelottaa että on sama pettymysten sarja taas edessä.
Millä te kestätte sen kaiken stressin ja ne pettymykset kun menkat taas alkaa? Välistä tuntuu että usko loppuu niin pahasti ja suoraan sanottuna pelottaa niin paljon että olisi jo valmis lopettamaan koko homman ettei tarviis enää pettyä.
Meilläkin on toisen yritys vasta aluillaan mutta heti nää karmasevat pelot valtas mielen ja on alkanut tuntumaan että pitäisköhän unohtaa koko touhu. Oli se vaan niin rankkaa kun sitä lasta ei kuulunut.
Kommentit (2)
En tahdo kestää.
Tuntuu että raskaustestit ovat kirottuja. Kp on 27, ennen testasin innoissani jo kp 27 päivänä pettyäkseni vain saman päivän iltana tai sitten seuraavana päivänä. No pari kertaa odotin peräti kp 30 viikolle, sain haamun ja iloitsin siitä ja surin saman päivän illalla kun menkat alkoivat.
Tällä kierrolla odotin kp 35 asti ennenkuin testasin, plussaa tuli ja kuusi tuntia olin seitsemännessä taivaassa. Ja sitten alkoi se jumalaton särky ja kipu ja piina, jonka tuloksen tiesin.
En jaksaisi pettymyksia, enkä niitä "no koskas teille seuraava tulee" uteluja tai yleensäkään aviomieheni suvun vaimoja jotka kuulemma vaan tulee raskaaksi silleen oho-meiningillä. Olen katkera ja vihaan täydestä sydämestäni sukutapahtumia, joihin aviomieheni ei enää minua edes pyydä lähtemään.
On vähän liian henkilökohtainen ja kipeä asia puhuttavaksi.
Yritystä siis jo kolme vuotta, esikoinen tuli 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen ja täytti juuri neljä vuotta.
Olen saanut kaksi varhaista km, joista viimeinen alkoi viikko sitten. Siitä eteenpäin on ollut aika tavalla vaikeaa ja mieli maassa. Tämän toisen km jälkeen on vielä vaikeampi saada elämäniloaan takaisin. En muista oikeastan mitään, miten vietin viime viikon ke-pe, illat taisin vain maata kotona sängyssä ja itkeä. Kävin gynellä, mutta kaiken pitäisi olla kunnossa ja mulla on kuulemma ollut "vain huonoa tuuria, jatkakaa yrittämistä niin kyllä se sieltä tulee, tulet ainakin helposti raskaaksi". Just. Onneksi mulla on ihana ja rakastava mies, mahtavia ystäviä, työ josta pidän todella paljon jne.
Välillä vain ihmetyttää kovasti, miten kukaan voi edes tulla vahoingossa raskaaksi, miksi lapsen saaminen on niin kovin vaikeaa kun sitä odotetaan ja toivotaan ja voiko kaikella muka ihan _oikeasti_ olla jokin tarkoitus.
Kai tämä tästä, vaikka välillä usko meinaakin loppua, niin täytyy yrittää pitää mielessä positiivisia ajatuksia, josko te testikin muuttuisi sitten sellaiseksi :)