Punavuoren idioottipyöräilijät, hermo menee!

Kävelen töihin aamuin illoin, joskus käyn ostamassa sapuskaa ruokatunnilla. Tulee tutuksi tuo Telakkakatu poikkikatuineen. Ja te punavuorelaishyypiöt, jotka Jopo kirskuen ajatte väkisellä jalkakäytävillä rööki yhdessä ja puhelin toisessa kädessä.

Vaikka jalkakäytävällä kävelisi toistakymmentä ihmistä sikin sokin, niin ette väistä, ei. Sekaan vaan ja sitten onkin kiva pyöritellä sitä ohjaustankoa ja ihmetellä, mistä mahtuis läpi ja kenen päälle vähän niinku vahingossa ajais.

Täytyy olla vitunmoinen määrä jalankulkijoita, että punavuorelaismunapää laskeutuu ratsultaan ja alentuu taluttamaan pyöräänsä. Ja heti kun latu on vähänkään auki, ei kun satulaan ja tötöilemään ja vaivaisesti väistelemään kävelijöitä.

Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on tajuta liikennevaloja tai sitä, mistä suunnasta on etuajo-oikeus. Pätkällä Bulevardi-Telakkakatu-Mallaskatu-Punavuorenkatu- Merimiehenkatu on muutenkin ihan vitullisen vaikeaa päästä kävellen etenemään kun autoa tulee kuin pipoa ja päälle nämä oman elämänsä tennarisankarit, jotka joka päivä yllättyvät yhä uudelleen siitä, että kah, jos ajan punaisia päin, niin sieltä saattaapi tulla päälle auto, joka ihan sääntöjen mukaan ajaa.

On varmaan joo tosi kova kiire töihin ja minäminäminä.

Tulis äkkiä talvi niin hyytyis teiltäkin ajohalut. Sitten teitä voi väistellä ihan kävellen, kun teillä on se puhelin toisessa ja rööki toisessa kädessä ja kävelette keskellä väylää, hönkien inhottavaa tupakkasavua joka paikkaan. Ja kävelette niin hitaasti, että olette käytännöllisesti katsoen aina jaloissa.

Jaksaisko vielä avautua teidän jalkineista. Kesät talvet samat vitun Converset, sillä erotuksella, että talvivarustukseen kuuluu luomulangasta neulotut kammottavan väriset villasukat, jotka kivasti tursuaa sieltä tennarista pillifarkun lahkeen päälle.

Joo en tykkää teistä.