Lue keskustelun säännöt.
Kuinka voi rakastua johonkin toiseen enää?
05.08.2015 |
Olen eronnut miehen kanssa 4 vuoden suhteesta joitakin kuukausia sitten. Erosimme ihan sovinnossa, halusimme eri asioita (esim. mies lapsia) ja hyväksyimme tämän. Rakastimme toisiamme mutta ei meistä olisi tullut onnellisia yhdessä. Minulla on suhteesta ihan hyvät muistot, kaipaan totta kai toisinaan niitä hyviä hetkiä ja miestäkin, mutta olen ihan sujut sen kanssa, että koska se ei olisi toiminut, niin ero oli järkevin vaihtoehto, jolloin molemmat olemme vapaita tavoittelemaan niitä muita juttuja. En haluaisi enää palata yhteen, vaikka mies ei enää haluaisikaan lapsia tms.
Silti ajatus, että jossain tuolla olisi vielä joku, josta kiinnostuisin sillä tasolla mitä tästä exästäni, tuntuu ihan utopistiselta! Ei surulliselta ainakaan vielä, koska en selvästi ole valmis parisuhteeseen tällä hetkellä, mutta sellaiselta naurettavan mahdottomalta ajatukselta. Oletteko muut tunteneet näin?
Siis on minulla ollut pari pidempää suhdetta ennen tätä viimeistäkin ja olen niidenkin jälkeen onnistunut ihastumaan, enkä parisuhteeseen lähdekään kuin vahvasti ihastuneena, en mitenkään yksin olemisen pelossa. Mutta ensimmäistä kertaa jotenkin tuntuu, että olisi vastoin kaikkia maailmanlakeja, jos VIELÄ löytäisin jonkun, kenen kanssa haluaisin, tai suorastaan edes jaksaisin lähteä tutustumaan enempään, opetella kaikki ne tavat ja jutut, sukulaiset ja tuttavat joita sen ihmisen mukana tulee.
Mulla on ihan ok yksinkin, ehkä siksi ajatus ei tunnu mitenkään pelottavalta, mutta silti jotenkin "varmalta".
Kommentit (3)
Olen tuntenut noin suhteen loppuessa. Tapasin elämäni miehen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana vastaus, kiitos ja onnea sulle onnesi kanssa! =)
AP
Se onkin käsittämätön ajatus, että tuolla jossain on joku, jota et vielä tunne ja tämä joku on eräänä päivänä totta...
Ei sinun tarvitse etukäteen uskoa, että joku päivä vielä rakastut.
Itse en enää uskonut mihinkään rakkauteen, kun nelikymppisenä uusiosinkkuna lähdin kierrokselle. Kunhan etsin miestä jonka kanssa voisi leikkiä seurustelua, seksiä oli ikävä. Ja sitten elämään tuli mies, joka ensitreffeillä jo vei jalat alta - oikeasti kaaduttiin vuoteeseen vasta muutaman viikon tunnustelun jälkeen.
Ei me kumpikaan tämmöistä etsitty. Pää oli sekaisin monta kuukautta, en muista edes että teini-ihastukseni olisivat olleet yhtä voimakkaita! Ja mikä parasta, ei tarvinnut enää pelata tai esittää mitään. Arpoa toisen tarkoitusperiä tai analysoida toisen sanomisia.
Hyvä, että viihdyt itsesi kanssa. Se on loistava pohja loppuelämälle. Kuului siihen sitten miestä tai ei. Ja sitä Oikeaa odotellessa on lupa pitää hauskaa Väärien (tai Herra Sinnepäin) kanssa.