Lue keskustelun säännöt.
Piditkö lapsellesi ristiäisiä?
24.08.2015 |
Ihan vapaamuotoisia, tai uskonnollisia?
Olemme aina pitäneet tapaa hoopona, varsinkin koska emme ole uskovaisia, joten meillä ei pidetty lainkaan. Lapsen nimen olimme päättäneet jo ennen syntymää, joten "ristiäiset" tapahtuivat sillä sekunnilla kun lapsi sairaalassa syntyi. Kummeja emme tietenkään myös ottaneet.
Kommentit (22)
Emme pitäneet. Asiaa ihmeteltiin miehen puolen suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole uskovaisia tai kuulu kirkkoon, pidimme nimiäiset.
Emme pitäneet. Miehen suvussa yksi 18-v neitokainen ihan tosissaan ihmetteli, että miten se lapsi sitten saa nimen :D
Ei pidetty, eikä nimiäisiä. Ei huvittanut siinä vaiheessa mitään kekkereitä järjestää. Lapsi oli kuukauden ikäinen nimen saadessaan. Luulen että ristiäisten järjestäminen on monelle aika pakkopullaa, sitä on niin väsynyt siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, pidimme kaikille kolmelle. Kuulumme kirkkoon, joten se kuului mielestäni asiaan, vaikkemme mitään uskovia erityisesti ollakaan. Ollaan tavallisia tapauskovaisia, eli ristiäiset, rippijuhlat, häät ja hautajaiset vietetään kirkon traditioiden mukaisesti. En näe sille mitään estettäkään, kauniita tilaisuuksia.
Emme pitäneet. Olemme introvertteja ja vähän huonoja juhlimaan. Kahdet tupaantulijaisetkin ovat jääneet pitämättä - vai onko nuo enempi nuorten kotkotuksia, pitääkö aikuiset yleensä sellaisia? Häitäkään ei pidetty eikä rippikoulua juhlittu mitenkään.
Mutta pyhästi vannon, että ylioppilasjuhlat kyllä pidetään ja hyvitetään nämä kaikki aiemmat laiminlyönnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kutsuttiin kaikki meitä onnitelleet kakkukaffelle kun paperiasiat oli selvillä ja lapsella rekisteröity nimi ja isän sukunumi. Sitä ne kuitenkin kaikki kysyi... minkä niminen siitä ny tuli. Keskosvauva, joten osa ei ollut edes nähnyt vauvaa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, kolme lasta, ja kahdet ristiäiset pitänyt järjestää yli 14 vuotta väliä. Olihan sitä itse väsynyt siinä vaiheessa, mutta kyllä siitä selvisi, varsinkin toisella kerralla keskosena syntyneiden kaksosten kohdalla, oli läheiset apuna.
Jos kirkkoon kuuluu, niin mun mielestä kuuluu jonkinlaiset ristiäisetkin järjestää, jos ei kuulu kirkkoon, niin sittenhän se on ihan sama pitääkö jotain juhlia lapsen nimeämisen/syntymän kunniaksi.
4x pidettiin, 2:lle viimeiselle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimiäiset aiomme pitää, emme kuulu kirkkoon (enää, tapakristittyjä olimme).
Nimenanto ja ristiäiset ovat aivan eri asia. Me ilmoitettiin maistraattiin nimi ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 15:10"]
Nimenanto ja ristiäiset ovat aivan eri asia. Me ilmoitettiin maistraattiin nimi ja sillä siisti.
[/quote] Voi ne olla samakin asia.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 15:10"]
Nimenanto ja ristiäiset ovat aivan eri asia. Me ilmoitettiin maistraattiin nimi ja sillä siisti.
[/quote] Voi ne olla samakin asia.
[/quote]
Oikeastaan vähän niinkuin kuin auton rekisteröinti. Mekään emme ole kirkon jäseniä, joten teimme rekisteröinti-ilmoituksen maistraattiin.
Emme pitäneet, ihan siitä syystä etten jaksanut järjestää :D kyllähän nuo voivat kirkkoon liittyä aikanaan itse jos haluavat. Mieskin on aikeissa erota kirkosta. Minä en, vaikka en nyt sinänsä ole uskovainen, mutta en myöskään ateisti.
Kukaan ei päivitellyt asiaa ainakaan ääneen, paitsi miehen äiti, joka kertoi sitten että "rukoilen joka ilta lastenne puolesta, toivottavasti se riittää Herralle".
Komppaan kasia, lapsilukumääräkin täsmää.
Rakastan juhlien järjestämistä ja ristiäiset meillä on järjestetty molemmille lapsille. Veljeni on pappi, joten oli luonnollista että hän kastoi lapsemme. Mieheni on saanut kasteen ja käynyt rippikoulun vasta aikuisiällä, niitäkin "kastajais-rippijuhlia" meillä juhlittiin näyttävästi. Mottoni on, että jos on pienintäkin syytä juhlaan, silloin juhlitaan.
Kyllä, lapseni ovat liitetty luterilaisen kirkon jäsenyyteen ja heidät on kastettu. Ja pappi/seurakunnan virasto hoiti paperiasiat maistraattiin, ihan käytännöllinen tapa minusta. Nimenannon kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Papin puhe alkoi sanoilla TE VANHEMMAT olette antaneet lapsellenne nimeksi "Jaska"... Ja jatko oli että "Otamme "Jaskan" seurakunnan jäsenyyteen ja kastamme hänet..."
Eli, me vanhemmat annoimme nimet lapsillemme ja olemme heitä kutsuneet omalla nimellään alusta pitäen. Ja ristiäisissä heidät liitettiin seurakunnan jäseniksi.
Kyllä minä uskon henkilökohtaisesti Jumalaan, vaikka seurakunnan jäsenenä taidan olla ennemminkin tavan vuoksi. Lasten liittäminen seurakunnan jäsenyyteen oli luonnollinen asia, ja kyllä, saavat elää ihan oman uskonpolkunsa ja myöskin erota kirkosta sitten aikanaan jos niin haluavat. Ja saavat olla uskomatta Jumalaan ja saavat olla pitämättä omaa kastettaan merkityksettömänä asiana.
Meillä oli nimiäiset.