Olen menettänyt bestikseni

Aihe on minulle tosi herkkä, mutta päätin rohkaistua ja tulla avautumaan tänne.

Minulla on Veeran kanssa noin 10 pitkää ihanaa vuotta takana parhaista parhaimpina ystävyksinä, kun kaikki tuli jaettua keskenämme iloista suruihin, arjesta juhlaan, nähtiin aina joka päivä jos mahdollista.. muita kavereita ei montaa ollut, eikä edes muita tarvittukaan. Oltiin tosi onnellisia, vannottiin aina pysyvämme bestiksinä.

Tapahtui kuitenkin jotain. Vuosi sitten Veera muutti Helsinkiin töiden perässä ja hän ikäänkuin "katosi" elämästäni. Ei jaksanut enää laitella viestejä kuin ennen, vaikka minä yritinkin hänelle jutella usein, kysellä kuulumisia yms. Kirjoitin pitkään ja tunteellisen kirjeenkin hänelle, jossa kerroin ikävästäni.
Aika kului. Olin työtön ja yksinäinen. Pieneltä paikkakunnaltani oli vaikea löytää uusia tuttavuuksia, ja ne vähäiset kaveritkin muuttivat muualle. Helsinkiin on niin pitkä matka, ettei vähäiset varani riittäisi moneen bussilippuun. Pyynnöistä huolimatta Veera kävi harvoin kylässä.
Ystäväni löysi pian uusia bilekavereita, joiden kanssa (fb:n mukaan) on joka viikonloppu jossain päin Helsinkiä ryyppäämässä ja bailaamassa.

Ennenkaikkea inhottavinta oli se, kuinka bestikseni käytös muuttui itsekeskeiseksi some"huoraajaksi" (toki hän harrastaa paljon myös tosielämässäkin nykyään irtosuhteita), ns. massalissuksi. Hänen sometilinsä ovat täynnä herutuskuvia ja perus "häshtäg ihqdaa" otsikoita. Puhetyyli muuttui sössötykseksi, vaatteet muotihärpäkkeiksi. Hänen pitää ikäänkuin esittää olevansa parempi kuin muut.
Kaipaan niin kovasti sitä herkkää, ihanaa ja iloista ihmistä jonka joskus tunsin. Nyt tunnen itseni vain pettyneeksi ja yksinäiseksi, yhteydenpitolupauksista yms. huolimatta.

Onko teillä muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Olisiko minun mielestänne aika jatkaa eteenpäin, vai yrittää puhua ystävälleni järkeä? Mitä tässä enää voisi edes tehdä?

Turhat provokommentit voi jättää muualle. Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.