Lue keskustelun säännöt.
Miten kehittää itsetunto aikuisiällä?
02.08.2015 |
Haluaisin aloittaa tämän vähän vakavamman keskustelun, jos jollain olisi ideoita mitä voisin tehdä
Minulla ei ole koskaan ollut itsetuntoa, minua ei koskaan kasvatettu niin, että olisi se itsetunto. Sanotaanko näin, etten koskaan ole tuntenut että olisin ollut hyvä missään.
Miten minä saisin kehitettyä sen itsetunnon? ei se itsensä kehuminen kun tekee jotain ole auttanut. Tuntuu että en pääse elämässäni eteenpäin, kun annan aina periksi. Enhän mä koskaan ole ollut hyvä. kyllä, olen ottanut niskasta kiinni ja päättänyt, että nyt muutun. Nyt en enää ajattele näin, mutta kun ei tunne itseään kykeneväksi mihinkään, niin mitä voisin tehdä? Vuodet vierii vaan eteepäin ja mä jotenkin oon antanut jo periksi.
Kommentit (4)
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä itsensäkehumksen tietä itštuntoon. Mulla on hitaampi, mutta varmemmin toimiva keino:
Eensin sun on opeteltava tuntemaan itsesi. Itsetunto vaatii, että tunnet itsesi, tiedät, kuka ja mitä olet. Yritä ajatella itseäsi monelta eri näkökulmalta, sekä muiden ihmisten että itsesi näkökulmasta.
Sitten hyväksyt sen. Ei niin, että toteaisit sen olevan mitään erityisen hyvää tai muita parempaa, vaan vain, että tämmöinen minä nyt olen, on se sitten hyvää tai ei. Ja että itseasiassa tälläkin kyllä pärjää. Pärjääminen on ihan ok, päivästä toiseen selviäminen. Sen enempää ei keneltäkään voi vaatia, siksi sen voi hyväksyä paitsi tosiasiana, myös "tarpeeksi hyvänä".
Kolmanneksi alat miettiä sitä, mitä ja millainen haluaisit olla. Missä haluaisit olla parempi. Sitten alat kehittää itsessäsi niitä ominaisuuksia. Vähän kerrallaan, vähitellen. Ja katso: vähän kerrallaan, joka päivä susta tulee parempi kuin tarpeeksi hyvä.
huomaa, tässä järkeilyproessissa vertailukohta eivät missään vaiheessa ole muut ihmiset. Vertailukohtia ovat se, mitä ihmiseltä jokapäiväisessä elämässä vaaditaan ja se, mitä itse itseltäsi haluat. Muihin vertailu ei johda hyvään itsetuntoon, vaan ylimielisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samoja fiiliksiä. Olen yrittänyt ja tehnyt vaikka mitä, aloittanut useita uusia harrastuksia ja kokeillut kaikkea uutta, jotta löytäisin jonkun "oman jutun". Ongelma on siinä, että olen todella hidas oppija. Olen monesti juuri se viimeinen tyyppi ja mua nolottaa, kun muut oppivat niin nopeasti. Olen niin usein pettynyt itseeni; ei minusta ollut tuohonkaan. Se on vienyt innostusta kokeilla uutta. Huomaan jo ajattelevani, ettei se onnistu kuitenkaan eikä se ole hyvä juttu. Mulla ei siis ole kertakaikkiaan mitään asiaa, missä kokisin olevani hyvä. Mukavahan se olisi saada niitä onnistumisen kokemuksia, ettei tarvitsisi tuntea itseään aivan turhaksi.
En kyllä osaa antaa mitään helppoa ohjetta. Olen itsekin kärsinyt samasta ongelmasta ja yhä siitä on vaivaa, mutta parhaan avun olen saanut pitkästä yksilöterapiasta. Olen käynyt terapeuttieni pakeilla ennenkin, mutta nyt on tehty tiivistä ja tavoitteellista työtä liki kaksi vuotta. Oikein tosissaan pakerrettu ja olen itkenyt ja työstänyt persoonaani.
Vasta nyt huomaan, että osaan pitää jo usein kiinni ihmisarvostani, vaikka kuulisinkin jotakin negatiivista. Tai että osaan sanoa todellisen tahtoni vaikka miehelle, olla terveellä tavalla itsekäs. Jättää taakseni tuttavia tai ns. ystäviä, jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä. Ratkaista asioita itsenäisesti. Viihtyä yksin kaikkien ajatusteni kanssa. Olen saanut koottua yhteen persoonani osia, jotka ovat jakautuneet.
En todella tiedä siihen muuta tietä kuin toisten, ammatti-ihmisten apu ja ohjaus.