Kolmikymppisenä yliopistoon?
Onko tällainen kolmikymppinen ihan outo näky yliopistossa?? Mietin tässä kannattaako vielä hakea yliopistoon, kun nyt vasta "vanhana" alkanut opiskelu todenteolla kiinnostaa ja vihdoin sen oman alan varsinaisesti keksinyt. Lukion jälkeen kymmenen vuotta on hurahtanut tehden töitä kaupassa, äitiyslomalla ja yksi amkki tutkinto on tuossa ajassa kerennyt tulla plakkariin. Ala tosin oli ihan väärä, mutta kävin kuitenkin loppuun. Mutta kertokaas, onko sitä jo niin käpy ettei kannata lähtä opiskelemaan uutta ammattia? Kokemuksia saa kertoa vanhemmalla iällä yliopistoon lähteneet.
Kommentit (6)
Itse ole 45 ja lähdössä taas opiskelemaan syksyllä. Päättele siitä. Työllistymisen kannalta kouluttautuminen on välttämätöntä, sinulle varsinkin, jos aiempi tutkintosi on "väärältä" alalta.
Et todellakaan ole vanha. Yliopistossa on paljon vanhempiakin.
Kerron yhden esimerkin: olin keväällä yhdellä luentokurssilla avoimessa yliopistossa. Luennoitsija kannusti luentojen päättyessä kiinnostuneita jatkamaan alan opintoja. Hän kertoi esimerkin eräästä keski-ikäisestä opiskelijasta, joka noin kymmenen vuotta sitten oli ollut hänen luennoillaan ja oli osallistunut innokkaaasti keskusteluun. Tämä opiskelija oli jatkanut opintoja ja väitteli tohtoriksi tänä vuonna.
Olen 37-vuotias ja valmistun maisteriksi vuoden päästä. Minulla oli alla soveltuva AMK tutkinto, joten maisteriohjelmassa menee noin 2 vuotta. Kyllähän sitä tuntee välistä itsensä ulkopuoliseksi kun suurin osa muista osallistujista on parikymppisiä miehiä (tekniikan ala). Ajattelen vain, että jos tämän teen minulla on vielä reilu 20 vuotta työuraa ja on aina parempi opiskella kuin istua kotona olla yrittämättä mitään.
On haastavampaa opiskella perheellisenä vanhalla iällä, mutta se onnistuu, jos on motivaatio kohdallaan. Haasteina ovat ajankäyttö (opiskelut vaativat lukemista myös iltaisin) ja rahoitus (perheellisten on hankalampi elää kaurapuurolla soluasunnossa).
Noh ei ole järkeä ellei ole varmaa ammattia tiedossa sen jälkeen.