Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhutte rumasti lapsillenne :(
16.07.2015 |
Hitto mun mies esim. olis ottanu eron jo aikapäiviä sitten tai äitini laittanut välit poikki jos olisin puhunut hänelle kuten muutamat vanhemmat tänään puistossa ja kaupassa:
"Tule nyt! TULE NYT MENNÄÄN KOTIIN IHAN USKOMATTOMAN TOTTELEMATON OLET NICO-JANNICA!! NYT!!" (lapsi haluaa hetken ihastella leikkipaikalla vilistävää oravaa, isällä kiire kotiin kun kännykän akku loppui)
" Et tee noin enää koskaan, ONKO SELVÄ?!" (lapsi otti vieraan lapsen jättämän lapion käteensä)
"Mä en jaksa kun sä oot aina tommonen! Kohta äitiltä räjähtää pää!" (Lapsi kiukuttelee kaupassa)
Kommentit (12)
Oen ihmetellyt samaa.. muita ihmisiä pitäisi kunnioittaa, ja niin kunnioitammekin kaikkia muita paitsi omia lapsiamme! Vanhempani eivät koskaan huutaneet minulle ja olen kuitenkin kurissa kasvanut kuntokansalainen nyt. Miten kehtaattte, vanhemmat? Ette huuda ystävillenne, naapureillenne saati töissä vaikka harmittaisi/väsyttäisi/turhauttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä oman isäni vakiofraasit:
Saatanan kakara!
Painu helvettiin!
Tyhmä ku vasemman jalan saapas
Haista sinä lehmä pa*ka!
Nyt tulee turpiin!
*kaikki maailman kirosanat yhdessä lauseessa*
... En ikinä, IKINÄ, puhuisi noin omalle lapselleni. Enkä löisi.
Ristiriitaista joo. Lapsi huutaa karkkihyllyllä ja isä huutaa kahta kauheammin päälle että NYT EI OLE KARKKIPÄIVÄ USKO JO!!!!!
:D vanhemmuus on vaikeaa
Ei noi ole edes kovin pahoja minusta. Joo, meillä puhutaan välillä samalla tavalla. Jos sanon lapselle oikeasti rumasti ja pahoitan tämän mielen, pyydän anteeksi.
Mun lapsuuden kodissa oli kauhean tärkeää olla näyttämättä tunteita yhtään mihinkään suuntaan ja se oli jokseenkin stressaavaa temperamenttiselle lapselle. Nyt aikuisen pyrin toki noudattamaan hyvä tapoja jne. mutta tunteita en osaa - enkä halua - edelleenkään piilottaa. Lapsille suon tämän ihan saman. Siihen kokonaisuuteen kuuluvat myös tuiskahtelut silloin tällöin. Toisena puolena on positiivisten tunteiden näyttämisen runsaus.
Häh? Mitä rumaa noissa nyt oli? Kuulosti ihan normaalilta. Esim toi lapio juttu. Minusta on sika ärsyttävää, jos leikkipuistossa joku lapsi ottaa omien lasteni leikeistä lapion, sankon tmv, ja sen lapsen vanhempi lässyttää "otitko sinä toisten leikeistä, oi voi, annetaan se takaisin eiköstä niin? ", ja lapsi katsoo silmät pyöreänä ja kieltäytyy antamasta takaisin, jolloin äiti kipittää kauempaa toisen lapion ja antaa sen meidän lapsille. Hyvä sekin, mutta noin ei se lapsi kyllä opi.
Kaupassakin saa ja pitää lasta komentaa jos menee yli. Ja kyllähän lapsi jäisi katsomaan vaikka ja mitä jos antaa katsoa, kotiin pääsee vasta monen tunnin kuluttua.
Karjuminen ja kiroaminen lapselle, sekä lapsen nimittely taas on väärin, mutta ap:n kertomuksen perusteella en ymmärrä mitä ilkeää noissa nyt oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä huutasin mun ukolle jos se sadasta kehoituksesta huolimatta edelleen heittäis hiekkaa pikkuveljensä päälle ja tämä vääntäisi itkua :D
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:02"]
Tässä oman isäni vakiofraasit: Saatanan kakara! Painu helvettiin! Tyhmä ku vasemman jalan saapas Haista sinä lehmä pa*ka! Nyt tulee turpiin! *kaikki maailman kirosanat yhdessä lauseessa* ... En ikinä, IKINÄ, puhuisi noin omalle lapselleni. Enkä löisi.
[/quote]
:( Sinua on nimitelty ja haukuttu, se ei ole oikein.
Noissa ap:n esimerkeissä oli enemmänkin komentamisesta kyse - vaikka tokihan nuokin voisi nätimmin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:05"]
Ristiriitaista joo. Lapsi huutaa karkkihyllyllä ja isä huutaa kahta kauheammin päälle että NYT EI OLE KARKKIPÄIVÄ USKO JO!!!!! :D vanhemmuus on vaikeaa
[/quote]
Ei tuo nyt vielä kovin pahalta kuulosta. Mitä vähemmän huutaa sitä parempi tietysti, mutta Joskus on pakko huutaa jo siksikin, etti puheääni kanna lapsen huudon ylitse.
Eri asia oli tuo yllä kuvattu solvaava ja lapselleen kiroileva isä. Se on yksinkertaisesti hirveää käytöstä.
Musta komentaminen ei ole synonyymi huutamiselle!
Komennan kyllä lapsiani, kaupassakin, mutta en huuda vaan käytän tiukkaa äänensävyä. Huutaminen on vain oikeisiin vaaratilanteisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:11"]Kyllä mä huutasin mun ukolle jos se sadasta kehoituksesta huolimatta edelleen heittäis hiekkaa pikkuveljensä päälle ja tämä vääntäisi itkua :D
[/quote]
Anteeks mut mikä mielikuva tästä nous
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:11"]
Häh? Mitä rumaa noissa nyt oli? Kuulosti ihan normaalilta. Esim toi lapio juttu. Minusta on sika ärsyttävää, jos leikkipuistossa joku lapsi ottaa omien lasteni leikeistä lapion, sankon tmv, ja sen lapsen vanhempi lässyttää "otitko sinä toisten leikeistä, oi voi, annetaan se takaisin eiköstä niin? ", ja lapsi katsoo silmät pyöreänä ja kieltäytyy antamasta takaisin, jolloin äiti kipittää kauempaa toisen lapion ja antaa sen meidän lapsille. Hyvä sekin, mutta noin ei se lapsi kyllä opi. Kaupassakin saa ja pitää lasta komentaa jos menee yli. Ja kyllähän lapsi jäisi katsomaan vaikka ja mitä jos antaa katsoa, kotiin pääsee vasta monen tunnin kuluttua. Karjuminen ja kiroaminen lapselle, sekä lapsen nimittely taas on väärin, mutta ap:n kertomuksen perusteella en ymmärrä mitä ilkeää noissa nyt oli.
[/quote]
Ja sinusta siis mitään välimuotoako ei ole? Joko rähjätään lapselle ikävästi kuuppa punaisena TAI palkitaan hänet antamalla toinen lapio tilalle?
No ei kyllä.
Totta kai lapselle sanotaan tiukastii tarvittaessa, mutta sillä EI LÄHDETÄ LIIKKEELLE. Ensin sanotaan nätimmin. Että ei saa ottaa kenenkään lapiota, ole kiltti ja anna se takaisin. Jos se ei tuota tulosta, otetaan lasta kädestä ja mennään yhdessä antamaan lapio takaisin:"katsos, nyt annetaan lapio näin takaisin: anteeksi että otin luvatta..."
Ja lapsi todellakin pakotetaan antamaan lapio takaisin, ihan fyysisesti tarvittaessa. Ja siedetään se huutomyrsky. Hetken kuluttua voidaan johdattaa lapsen mielenkiinto toisaalle, ei kuitenkaanhan heti, koska lapsen on hyvä kokea se pettymys, mikä toisen lapion poisantamisesta seuraa.
Lapselle voi puhua ikävästi myös ilman, että kiroilee. Huutaminen ja käskyttäminen ja uhkailu on tarpeetonta.
En nyt sano, etten olisi itse koskaan huonona hetkenä sellaisiin sortunut, mutta kas, kun joidenkin mielestä sellainen äkseeraus on ok ja vallitseva puhetapa. Itsekin tunnen naapurissa ihmisen, jonka mielestä on "kivaa ja huumoripitoista" ivata ja nolata lapsiaan muiden kuullen ja kivahdella koko ajan. Itse tulisin moisen vanhemman kanssa todella vihaiseksi jo muutamassa tunnissa - lapsiparat.
Minusta lapselleKIN voi puhua asiallisesti, ja huomioida se, että pienen lapsen huomiokyky eroaa meidän aikuisten kyvystä ja että siirtymiin on aina asiallista varata aikaa. Jos aikuinen lähtee liikkelle myöhässä, on ihan turha karjua lapselle, kun lapsen lähtö ottaa pikkuisen enemmän aikaa!
Vastaavaa olen päästänyt suustani. Miksikö? Siksi että olen ihminen jolla on rajalliset voimavarat ja joskus vain erityisen loppu. Mutta älä ole niin huolissasi. Heilläkin varmasti kuten meillä, tuollainen räjähdys on satunnaista ja enimmäkseen lapsille puhutaan nätisti, kutsutaan rakkaaksi, nukuttaa unille hellästi silitellen ja katsotaan rakastavasti ja lämpimästi. Räjähdys käydään todennäköisesti läpi, lapsi tajuaa että vanhemmalla meni hermot ja sanoi liian rumasti. Että joskus jokainen tekee virheitä. Ja silti ne vanhemmat rakastaa hirvittävän paljon, virheineenkin.