rankka lapsuus

On paremmin. Olen irtautunut vl:sta ja mulla on oma ihana pieni perhe. Porukoihin on kohtalaiset välit.

On ollut. Jäi, mutta hyvin olen selvinnyt. Äitini oli kylmä, keskittyi uraansa. Isäni oli ilkeä, väkivaltainen,  vallanhaluinen haukkuja. Vanhempien suhde oli huono. Olen halunnut tulla erilaiseksi vanhemmaksi ja onnistunut. Se on suurin onnistumiseni, vaikka minulla on monenlaista yleensä arvostettua menestystä esimerkiksi opiskeluista ja työstä. 

Vanhempien ero, paljon muuttoja, loukkasin jalkani.

Kerran en saanut sitä pleikkapeliä mitä toivoin. Vittu et pistin ne katumaan.

Yh-äiti keskittyi lähinnä siihen, mistä saisi täytettä pilluunsa. Niin ja psykopaattiseen raivoamiseen.

Xboxilla jouduin pelaamaan, vaikka muilla oli pleikat.
Terapiassa käyn kerran viikossa, yksityisellä.

3 jatkaa. Kun olen aikuisena yrittänyt perheen kanssa puhua menneisyydesta niin minua syyllistetään omaan pesään kusemisesta. Vika on minussa, kun olen ottanut niin raskaasti nuo lapsuudenkokemukset. Muut sisarukset sanoi, että saatiinhan sitä selkään ja jatkuvasti sai pelätä, mutta he ei jaksa niitä ajatella ja ruotia. Yksi on jo pienenä päättänyt, että ei itke kun isä lyö vyöllä eikä itke ikinä enää. On se nyt aikuisena taas oppinut itkemäänkin, mutta vain yksin. Menneisyys on vaiettu kuoliaaksi.

jäi

huono itsetunto, psykoosi, sosiaalisten tilanteiden pelko, arpinen vartalo..

Jäi. Väkivaltaisessa vl-suurperheessä pikkuäitinä oleminen jätti jälkensä ja niitä on saanut aikuisena käsitellä. Luulin reilu 20-vuotiaaksi asti, että kaikissa vl-kodeissa pahoinpidellään lapsia, koska niitä on liikaa ja kun vanhempien huomio ei riitä kaikille, niin lapset tekevät kolttosia huomion kerjäämiseksi ja vanhemmat pieksää. Olin aidosti yllättynyt, kun yksi kaverini sanoi ettei sitä ole koskaan kotona lyöty. No, se oli katraan nuorimmasta päästä ja minä vanhimmasta. Meidän perheessä ainoastaan nuorimmainen on tainnut säästyä väkivallalta. Kaikkia muita 13:a on piesty. Toisia enempi ja toisia vähempi. Siihen vielä se helvetillä pelottelu ja oman nuoruuden menetys pikkusisarusten ja kotitöiden hoitamiseen... Että vl-äidit, miettikää oikeesti. Ajarelkaa lapsianne. Ei riitä, että juuri ja juuri selviätte, pitäisi olla aikaa jokaiselle lapselle erikseen. Me oltiin vaan lauma. Identiteetti on pitänyt löytää aikuisena.

Jaksamisia sulle! Kuullostaa rankalle ja sitä varmasti oli! Onneksi nyt asia paremmin? -ap