Rakastaako puolisonne teitä sellaisena kuin olette?

Mitäs muutakaan hän minussa rakastaisi? Potentiaalista muuta ihmistä joka minussa pilee muttei ole takeita että minusta sellainen joskus kuoriutuisi?

Vihaa, siksi on minun kanssa? Öö..

Omituisin kysymys pitkään aikaan.

Rakastaa. Pyyteettömästi. Jos sen jotenkin voisi kuvailla niin samalla tavalla kuten äiti lastaan. No matter what, rakkaus on ja pysyy :)

Isäni oli ainoa maailmassa, joka rakasti minua kaikkine hyvine- ja huonoinepuolineni.

Ei mieskään minua yritä muuttaa, mutta kyllä hän joihinkin ominaisuuksiini joskus hermostuu. Lapset taas... no, teineille tulee puuskia kun vihaavat koko maailmaa ja silloin minuakin :-D

Ei todella.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:07"].
[/quote
pitäisihän.vai luuletko että työskennellen olevani joku muu.

Sanoo usein, että rakastaa juuri sellaisena kuin olen. Ei ole koskaan puuttunut pukeutumiseeni kuten edellinen kumppani, eikä muistutellut lenkille menosta tms. Eli ilmeisesti ei todellakaan toivo ja suunnittele, että olisin toisenlainen vaan tykkää musta tällaisenaan. Pukeudun normaalisti ja olen hoikka, mutta silti entinen mies tapasi esittää pukeutumistoiveita tai kritiikkiä, ja "kannusti" lenkille ja salille - joissa kyllä käynkin, mutta en päivittäin.

Rakastan tätä nykyistä ja olen oppinut häneltä paljon.

Kait kun ei ole eroakaan vielä ottanut.

Ikävä kyllä ei. Tulin jätetyksi sen vuoksi mikä olen.

Kyllä. Ja mua hävettää kun olen välillä niin kakaramainen ja ärsyyntynyt jne. Rakastan siis miestäkin juuri sellaisena kuin hän on, mutta välillä jotkut piirteet ärsyttää. Mies taas on kuin viilipytty-jeesus (se se vasta ärsyttävää onkin!).

Ei sitä kukaan tiedä.

No ei todellakaan rakasta, enkä minäkään rakasta häntä.

No mitenkä sitten? En oikein edes ymmärtänyt kysymystä. Mitä muita vaihtoehtoja sitten olisi? Tämmöinen olen ja mies sanoo rakastavansa. Yhdessä oltu 8 vuotta ja eikä aina ole niin ruusuilla tanssimista mutta suhde on edelleen hyvä.

Yksi exä rakasti idealististaan kuvaa minusta. Kun harvemmin vastasin kuvaa läheskään täysin kovasta yrittämisestäni huolimatta, tuli jatkuvasti konflikteja, koska hän oli niin pertynyt minuun. Sairas ja narsistinen suhde näin jälkikäteen ajatellen.

Mies rakasti minua hieman pulleana, laihana ja nyt normaalipainoisena. Mieheni rakasti minua mielenterveysongelmistani huolimatta. Mieheni rakasti minua nuorempana, ja nyt kun olen vähän vanhempi.
Kyllä mieheni rakastaa minua ja minä rakastan miestäni, hyvien ja huonojen puolien kanssa :)

Suhteemme ei perustu rakkaudelle vaan kumppanuudelle. Hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme, ja olemme päättäneet elää yhdessä niin kauan kuin henki pihisee tai ainakin niin kauan kuin molemmissa riittää terveyttä. Jos toinen päätyy neliraajahalvaantuneena palvelutaloon, toisella on sopimuksemme mukaan oikeus hankkia uusi kumppani ja kasvattaja lapsellemme. Suhteemme on hyvä ja lämmin.

Suhteemme on kestänyt 18 vuotta ja siinä matkassa on ollut todella paljon karikoita. Viimeisin paha karikko oli huhtikuussa. Olemme taistelleet monesta asiasta, menneet täysin henkilökohtaisuuksiin ja tietoisesti iskeneet vyön alle, mutta olemme aina myös yhdessä nousseet ja auttaneet toisenkin pystyyn. Taisteluita on varmasti vielä edessäkin, mutta uskon jo, että mies rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.

Ei, puolisoni rakastaa minua sellaisena kuin en ole, itseni vastakohtaa ja juuri siksi hän on kanssani. Loogista, eikö?

En voisi olla tosissani ihmisen kanssa joka ei minusta välitä juuri sellaisena kuin olen. En uskoisi, että silloin kumpikaan voi olla oikeasti onnellinen.