Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö vaan unohtaa?
20.05.2015 |
Aloitin kolme vuotta sitten uudessa työpaikassa. Heti ensi tapaamisesta lähtien yrityksen erään toisen työntekijän (johtavassa asemassa, ei kuitenaan suora esimieheni) kanssa oli selvää sähköä ilmassa. Mies oli ulkoisesti aivan kaikki mitä halusin ja koska oma avioliittoni veteli viimeisiään ja oli aivan suoranainen kotihelvetti, ihastuin tietysti päätäpahkaa tähän oman alkkismieheni vastakohtaan. Olimme molemmat tahoillamme naimisissa, ja erään tapahtuman päätteeksi päädyimme pussailemaan. Olin kuullut kautta rantain tästä miehestä, että hän oli erittäin kunnollinen, eikä koskaan käyttänyt alkoholia tms liikaa. Tuona yhtenä iltana kuitenkin olimme molemmat humalassa ja pussailimme ja melkein päädyimme sänkyyn mutta järki vei voiton.
Illan jälkeen vaihdoimme muutamia sähköposteja mutta juttu kuivui kasaan. Minulle tuli samana syksynä avioero, jätin mieheni lopullisesti väkivallan vuoksi. Lisäksi selvisi että miehelläni oli ollut suhde toiseen naiseen melkein 9 kk. (Ei liity tähän, mutta kerronpa kuitenkin jos joku päättää moralisoida minua).
Muutama viikko sitten sain viestin tältä työkaveriltani, että hänelle on myös tullut ero. Ero on tullut hänen vaimonsa aloitteesta, mies ei ilm. olisi halunnut erota. Mies ei lähettänyt viestiä suoraan mulle vaan sähköpostiin jota hoitaa lisäkseni toinen ihminen, ilmoituksen muuttuneesta tilanteestaan.
En vaan pääse yli ajatuksesta että mitä jos.. Mies on pysynyt mielessäni kaikki nämä vuodet ja välillämme on edelleen sähköä, vaikkakaan mitään ei ole tapahtunut enää sen yhden illan ja muutaman flirttiviestin jälkeen.
Olisiko hyvä vaan unohtaa koko mies? Hän on edennyt muutamassa vuodessa erittäin johtavaan asemaan, koko yrityksen varatoimitusjohtajaksi. Tiedän että sekin asettaisi varmaan omat haasteensa jutulle. Hän on 40-vuotias, minä olen 32-v.
Kommentit (11)
En osaa sanoa, kun mulla ei kuitenkaan olisi itsetuntoa tehdä mitään asioille. Vitun rakkaus. Mutta siis kyllä mua ainakin kiinnostais jos oisin sä. Tietty tuo asemansa firmassa vois olla vähän ongelma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksei? Mikä estäisi sinua kokeilemasta, tarttuuko hän syöttiin. Jos kiinnostaa, niin siitä sitten vaan. Jos ei kiinnosta, niin sitten se on selvä peli.
En oikein ymmärtänyt miksi kaksi eronnutta, joilla on mahdollisesti kemiaa keskenään ei voisi aloittaa suhdetta? Työpaikka tällöin on toissijainen asia. Jo suhde etenee, niin ainoa mitä pitää mielessä on se, ettei vahingossakaan etene miehen ansiosta. Ei muuten, mutta siitä alkaa kaunan kantaminen ja paskan jauhaminen.
Sori, mut aika vähillä eväillä nyt jo suunnittelet yhteistä tulevaisuutta ja mietit sen mahdollista haastavuutta. Ehkä teidän pitäis ensin hiukkasen tutustua?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 09:14"]
En osaa sanoa, kun mulla ei kuitenkaan olisi itsetuntoa tehdä mitään asioille. Vitun rakkaus. Mutta siis kyllä mua ainakin kiinnostais jos oisin sä. Tietty tuo asemansa firmassa vois olla vähän ongelma...
[/quote]
No sepä just, että ei mulla ole niin suuri itsetunto että tekisin asialle mitään. Ja epäilen että ei tämä toinenkaan osapuoli voi edes asemansa vuoksi tehdä mitään.
Tapaamme töissä viikoittain, hän on hämmästyttävän ujo seurassani, tai sitten vaan vaivautunut :D En tiedä.
Ehkä pitää vaan uskoa että jos tästä olisi jotain tullakseen niin siitä tulee, ilman että asiasta pitää stressata. Niimpä, vitun rakkaus :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 09:14"]
En osaa sanoa, kun mulla ei kuitenkaan olisi itsetuntoa tehdä mitään asioille. Vitun rakkaus. Mutta siis kyllä mua ainakin kiinnostais jos oisin sä. Tietty tuo asemansa firmassa vois olla vähän ongelma...
[/quote]
No sepä just, että ei mulla ole niin suuri itsetunto että tekisin asialle mitään. Ja epäilen että ei tämä toinenkaan osapuoli voi edes asemansa vuoksi tehdä mitään.
Tapaamme töissä viikoittain, hän on hämmästyttävän ujo seurassani, tai sitten vaan vaivautunut :D En tiedä.
Ehkä pitää vaan uskoa että jos tästä olisi jotain tullakseen niin siitä tulee, ilman että asiasta pitää stressata. Niimpä, vitun rakkaus :)
Ap
[/quote]
Tykkäätkö todella miehestä (sen mitä tunnet), vai onko hän entistä houkuttelevampi, koska on menestynyt? Eihän menestymisestä tykkäämisessä pahaa ole, mutta jos tykkääminen pohjautuu ulkoisiin seikkoihin niin stressin määrä turhaan kasvaa, kun muuten tosiaan sinulla olisi malttia antaa asioiden edetä omalla painollaan. Tätä mieltä olen, saattaa olla, ettei sovi suhun ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei veikkaa, ei voita. Minä uskalsin kun sattumalta kuulin että vuosien takainen ihastus oli eronnut pari vuotta ja otin yhteyttä. En tiennyt että tällaista onnea on olemassa.
Tartu härkää sarvista, mene hänen luokseen, pahoittele eroaan ja kerro että aika auttaa koska tiedät sen kokemuksesta niin ymmärtää että sinäkin olet eronnut (ellei tiedä sitä siis jo), sanot vaikka että jos haluat jutella niin olen käytettävissä, voidaan käydä kahvilla tms. Tsemppiä!! Mies miettii taatusti että hän ei voi tehdä aloitetta kun on esimiesasemassa, sinä sen sijaan sen voit tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan kannata täältä kysyä :D tee mitrn teet, mieti mitä häviät vai häviätkö mitään ja anna mennä.
Käytte kahvilla ja päivität kiinnostuksen tasosi koska ihminen voi helposti nostaa saavuttamattoman jalustalle ja kielletty kiehtoo ja aika kultaa muistot. Voihan asia olla niinkin että nyt kun olette molemmat vapaita tapailemaan niin toinen ei enää kiinnostakaan. Mutta ehdottomasti tapaatte kun olet mennyt vielä rakastumaan muistoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran olette samassa työpaikassa ja näette väkisinkin, edes välillä - niin jos jotain on tapahtuakseen, se tapahtuu. Hymyile sille ja katso mitä tapahtuu.
EIHH, työkavereihin ei sekaannuta.
Kuormasta ei syödä.
PISTE.