Lue keskustelun säännöt.
Vahva elämäntunne
19.05.2015 |
On kevät ja olen parantunut vaikeasta sairaudesta. On ollut kaikenlaista koettelemusta, mutta olen elossa! Koettelemusten takia elämä on edelleen vähän vaikeaa, mutta koen eläväni vahvasti. On välillä vaikeaa sopeutua olemaan muiden kanssa. Tuntuu, että muut ovat erilaisia, antavat elämän lipua ohi. Eikä siinäkään mitään, mutta on vaikeaa toteuttaa omaa elämänhaluaan ilman samanhenkistä seuraa.
En tunne olevani kovin erilainen enkä ainakaan kokemusteni takia. Olen ollut aina tällainen, nyt ehkä vähän enemmän. Haluaisin vain jakaa väkevän elämäntunteen jonkun kanssa, en puhua töistä, säästä ym. triviaalista PELKÄSTÄÄN. Vaan että olsii joku muukin, joka tuntee tosissaan vahvasti, miettii samoja asioita ja haluaa jakaa ne.
On välillä vaikea ilmaista itseään, usein pitää vain olla niin kuin ei mitään. Mutta jos muilla on sama? Oikeanlaisessa seurassa voisi kai elää enemmän, syvemmin ja paremmin. Minulla on kyllä ystäviä, lapsi ja miesystäväkin. Ystävien kanssa on hyvä, lapsi tuntuu ymmärtävän minua parhaiten (ollaan samalla tasolla?) ja miehen kanssakin on hyvä, vaikka paljoa ei jaeta, kun ei ole paljoa aikaa olla yhdessä ja avautua. Yhteiset tekemiset yhdistävät kyllä, vaikka enemmän on muuta. Aikaa vain ei tunnu olevan siihen, mikä on tärkeintä.
Halusin vaan puhua tästä nyt enkä mistään muusta ja toivon keskustelua!
Kommentit (9)
Ja P.S. ei ole maniaa, että asiat tuntee ja tuntuu! Noinko ihmiset ajattelee?
Kuka kuuntelee satakieliä, haistelee valkovuokkoja ja haluaa kaataa nelikymppisen ukkonsa lehtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, kiva on jutella mistä vaan ja kevät on hienoa aikaa. Hymyä huuleen! T. Jonna
Hymyä huuleen, mutta myös jonkinlainen ahdistus tulee, jos ei osaa toteuttaa elämänhaluaan / ole tilaisuutta. En tahdo vaan todeta, että kiva kun on kevät, vaan elää ja tuntea sen. Teen lapselle kukkaseppeleitä ja muillekin, mut haluaisin kaikki kierimään lehdon kukkiin ja kuuntelemaan pörriäisiä ja ihmettelemään perhosia ja kaikkea! Kun kaikki tuoksuu, häikäisee ja visertää.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 20:57"]Hymyä huuleen, mutta myös jonkinlainen ahdistus tulee, jos ei osaa toteuttaa elämänhaluaan / ole tilaisuutta. En tahdo vaan todeta, että kiva kun on kevät, vaan elää ja tuntea sen. Teen lapselle kukkaseppeleitä ja muillekin, mut haluaisin kaikki kierimään lehdon kukkiin ja kuuntelemaan pörriäisiä ja ihmettelemään perhosia ja kaikkea! Kun kaikki tuoksuu, häikäisee ja visertää.
[/quote]
Senkun menette. T. Jonna
Mennään ja ollaan oltukin. Ei ole muita näkynyt. Mieskin lähtee luontopolulle ihan oma-aloitteisesti ja pyytää mut mukaan, mutta ei ymmärrä paljoa pysähtyä. Mä voisin jäädä sinne sen kanssakin vähän pitemmäks aikaa ja muutvois pysyä vähän kauempana sen aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 21:04"]Mennään ja ollaan oltukin. Ei ole muita näkynyt. Mieskin lähtee luontopolulle ihan oma-aloitteisesti ja pyytää mut mukaan, mutta ei ymmärrä paljoa pysähtyä. Mä voisin jäädä sinne sen kanssakin vähän pitemmäks aikaa ja muutvois pysyä vähän kauempana sen aikaa...
[/quote]
No johan on kurjaa.. Pyydä kaveri mukaan. T. Jonna
Onko sulla mania? Kuulostaa vähän siltä...hetken menee lujaa ja sitten koittaa masennus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole kurjaa. Kavereilla ei ole juuri aikaa ja miehelläkin harvoin. Onneksi on lapsi! Lapset elää hetkessä ja huomaa kaiken. Jotenkin haluaisin vaan (osata) jakaa sen saman muidenkin kanssa, koska mulle vaikka kevöt on ihan pakahduttava ja ihmeellinen, ei kurjaa, mutta kovin yksinäistä välillä.
Ei mulla ole maniaa, kaukana siitä, mutta miksei vois tietenkin ollakin. Tää on iha tuttua ja pysyvää, ennemminkin masentaa, kun en tiedä miten olisin niin, että tuntuu hyvältä, parhaiten. Siks tulin vähän tännekin. Haluan etsiä elämästä positiiviset asiat ja keskittyä niihin, koska niitä on ja niillä jaksaa. Vaikka aina ei tunnu siltä. Siks tämä.