Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehen älytön uskontokielteisyys...

Vierailija
04.06.2009 |

Emme kuulu kirkkoon emmekä ole uskonnollisia. Minä olen ehkä enemmän agnostikko, mies ateisti. Mies ei oikein siedä mitään kristinuskoon viittaavaakaan.



Eilen 6v alkoi jutella jumalajuttuja miehelle johon mies karjaisi, että "tommosia et täällä puhu!" Johon lapsi: "Minä ainakin uskon jumalaan", jolloin mies käski lapsen "muualle höpöttömään". Tällöin puutuin puheeseen ja sanoin että "Matti" saa tietysti uskoa jumalaan jos kerran uskoo.



Minä olen puhunut lapselle erilaisista uskoista ja siitä, että jotkut uskoo jumalan olevan olemassa ja jotkut eivät.



Ihmetyttää miehen reaktio. Minusta se oli kohtuuton. Miksi lapsi ei saisi mainita jumalaa jos se kerran mielessä on? Ja jos se lohduttaa? Ei se minulle ainakaan ole yhtään sen vakavampaa kuin vaikkapa joulupukkiin uskominen...

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehesi on melkoinen juntti! :) Osaako hän keskustella muistakin asioista yhtä hienosti ja luontevasti vai murahtelee ja töksäyttelee mitä sattuu suusta tulemaan?

Vierailija
2/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika onkin erimieltä kuin isä. Jos isä yrittäis nyt vaan ymmärtää poikaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kun lapseni on nähnyt kaikkea kummallista ja kodissa tapahtunut outoja niin ei enää ole niin vahvasti sitä mieltä ettei ole kuin tämä todellisuus. Jästipää on silti!

Vierailija
4/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja on välillä kauhean vihainen aivan pienistä jutuista... ei siis mitenkään fyysisesti väkivaltainen tai mitään, mutta ei tunnu sietävän oikein mitään nykyisin. Hohhoijaa...



ap

Vierailija
5/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ne on satuja, vähän niin kuin Röllipeikko tai Nalle Puh. Aluksi me pidettiin ohjenuorana, että lapsille puhutaan uskonnosta aina neutraalisti, mutta koska lapsi saa muilta ihmisiltä sen verran kovaa propagandaa Jumalan puolesta, olemme katsoneet tarpeelliseksi kertoa myös oman mielipiteemme peittelemättä.



Mielellämme olisimme sallineet lapselle jonkunlaisen viattomuuden tilan tässä asiassa mahdollisimman pitkään, mutta jos suvun vanhimmat kertovat lapselle juttuja siitä, miten Jeesus on oikea ihminen ja Jumalan poika, niin meidän on omantuntomme mukaan valistettava lasta toisistakin ajatussuunnista. Minä olen ottanut sen strategian, että kerron KAIKISTA uskonnoista jotakin, mies taas kertoo kaikkien uskontojen olevan ihmisten keksimiä höpöjuttuja. Saa nähdä, millainen lasten maailmankuva sitten loppujen lopuksi tulee olemaan. :)

Vierailija
6/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos lapsenakaan ei saa enää uskoa Jumalaan. Lapsen usko on niin puhdasta, aitoa ja viatonta. Ihminen on luonnostaan homo religiosus, uskonnollinen ihminen, jolle on tyypillistä pohtia maailmankatsomuksellisia kysymyksiä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä saa. Pidän siitä huolen.

Vierailija
8/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joille ei puhuta mitään Jumalasta eivät itse mitään jumalolentoja kehitä.

Meidän koko perhe on tästä elävä esimerkki: minulle ja miehelle ei vanhemmat eikä sukulaiset ole puhuneet mitään uskonnoista (mun vanhemmat kuuluu kirkkoon, miehen eivät) ja molemmat muistamme jo lapsena, alle kouluikäisenä ihmetelleemme mitä ihmeen Jumala-SATUJA nuo muutamat tyypit horisee. Omalle lapselle ei myöskään olla puhuttu uskonnoista mitään (ei myöskään sukulaisemme), eikä lapsi 5 v ole mitään jumalajuttuja myöskään kysellyt eikä esim. tarhan jouluevankeliumia pidä minään muuna kuin tavallisena satuna.

jos lapsenakaan ei saa enää uskoa Jumalaan. Lapsen usko on niin puhdasta, aitoa ja viatonta. Ihminen on luonnostaan homo religiosus, uskonnollinen ihminen, jolle on tyypillistä pohtia maailmankatsomuksellisia kysymyksiä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nauroi aina noille "uskovaisten touhuille" ja toi usein esille sen, että raamattu on satukirja.



Itse uskon, mutten käy kirkossa kuin juhlapyhinä, enkä lue raamattua. Minua exän puheet loukkasivat, varsinkin kun kommentoi kaikkeen uskontoon nauramalla.



Emme eronneet uskonnon takia, mutta kyllä se vaikutti suhteen etenemiseen. En ikinä olisi kuvitellut, että uskonto voisi niin sekoittaa suhdettani -varsinkin kun en ole himouskovainen.

Vierailija
10/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi, joka kasvoi ateistisessa perheessä, alkoi uskoa Jumalaan. Varmaan jostakin oli kuullut, mutta siis vastusti pienestä asti voimakkaasti ateistisia vanhempiaan ja edelleen aikuisen harras kristitty... Moneen lähtöön kokemuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ateisti ja minä olen agnostikko. valitettavasti muu suku onkin sitten uskovaisia ja yrittävät tuputtaa lapsille jotain jeesusjuttuja.

Vierailija
12/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

molemmat kristittyjä, ei tarvitse lasten kotona kuunnella ateismipropagandaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

molemmat kristittyjä, ei tarvitse lasten kotona kuunnella ateismipropagandaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä viisi