Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö kotiäidin kyetä kaikkeen mahdolliseen?
03.06.2009 |
Täytyy sanoa, että tänään minulla tuli mitta täyteen ja itkin puoli tuntia. 3 alle kouluikäistä lasta, pienin 5 kk ikäinen vauva. 150 neliöinen omakotitalo, tietysti puulämmitteinen ja mieletön piha miehen toiveesta.
Aamulla heräisimme, syötin vauvan ja söimme isompien kanssa aamupalan. Heti kun vauva osoitti väsymyksen merkkejä, eikun vaunuun, lykkien nukkumaan, isommat leikkimään ulos ja itse puutöihin. Ja siinä kun yritin raivata miehen sotkuja edestä, että saisin puut sisälle, jokin repesi...
Joka päivä on samanlaista raatamista, enkä ole lastenhoidosta esimerkiksi ehtinyt koskaan nauttia. Ei ole aikaa kylästellä, ei ole aikaa muuten vaan leikkiä ja puuhastella yhdessä. On aina vain hommia ja hommia. Lapset ovat aina olleet jotenkin sivussa ja jaloissa, kun minun on pitänyt hyvänä "äitinä", vaimona, miniänä hoitaa velvollisuuksia ja tehdä aamusta iltaan niitä töitä, jotta olen tuntenut olevani muiden silmissä hyvä ja niin perkeleen tehokas ja itsellinen ihminen.
Enkä enää jaksa tätä. Haluan vain tehdä sitä mitä muutkin kotiäiskät, jotka nauttii kotona olosta. Puuhailla "naisten" hommien parissa ja hoidella lapsia. Leivoskella ja leikkiä, joskus kylästelläkin. Mikä idea oli jäädä kotiin ja siirtyä samalla orjaksi, jonka on pakko hoitaa kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. En enää edes muista koska on ollut mukava aamulla rauhallisesti heräillä, lojua yöpaidassa ja miettiä että onpa ihana päivä, kun ei ole paljon mitään tekemistä.
Millä saa elämän nautinnon takaisin ja ennen kaikkea lapsille sen lapsuuden, että kotona oleminen on nautintoa eikä mitään hampaat irvessä raatamista...
Kommentit (11)
Nyt piiiiiiiitkä keskustelu miehen kanssa. Kerro miltä sinusta tuntuu ja yritä olla syyttelemättä miestä, niin kuuntelee paremmin. Sano, ettet jaksa näin ja on pakko keksiä ratkaisuja. Haluat esim. puolet viikosta rauhallista oleilua (jota oikeasti kotiäitiys ei ole koskaan ainakaan meillä). Siis ostat vaikka valmisruokaa ja OLET lasten kanssa. Tai meette seurakunnan kerhoon tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ilmotin pari viikkoa sitten miehelleni, että vaikka olenkin kotiäiti (2v ja 4v tytöt ja kolmas syntyy 3viikon päästä) mä en missään nimessä enkä missään vaiheessa ole ilmottautunut kotiorjaksi.
vaikka mies käykin töissä on tämä meidän yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteiset sotkut ja yhdessä tietyistä asioista on huolehdittava. Tietysti mä teen päivällä niin paljon kun ehdin/jaksan, mutta jotkut jutut jätän suosiolla miehelle.
Tämmösiä on esimerkiksi remppahommat, nurmikon leikkuu, verhojen vaihdot, pyykkien viikkaus tms pikkuhommat, jotka multa helposti jää tekemättä.
onneksi mies ymmärsi mun pointin ja kriisiltä vältyttiin :D. Ei kotiäidin tarvi kaikkea todellakaan jaksaa!!
ilmoitat miehellesi että nyt jaetaan kotityöt. jätät puutyöt ym. "miesten hommat" miehen tehtäväksi, tai jos hän ei MILLÄÄN ehdi, niin hän voi sitten järjestää/palkata jonkun muun (sukulaisensa tms.) hoitamaan raskaimmat hommat.
Ei mitään järkeä ajatella että olisi muiden silmissä hyvä äiti, vaimo ja miniä kun raataa niska limassa aamusta iltaan nauttimatta siitä yhtään.
Pitää olla terveellä tavalla itsekäs ja olla omanlaisensa äiti ja vaimo. Varmasti pääsette miehen kanssa sopuun työnjaosta, ja lapsetkin ovat tyytyväisiä kun äiti on tyytyväinen.
Otat vaikka säännöksi, että teet päivittäin YHDEN jonkun homman. (jos siis sitäkään)
Se voi olla vain vaikka pyykinpesu tai tiskikoneen täyttö/tyhjennys. Olkoon muu huusholli rempallaan.
Sanot vaan miehellesi, että nyt en yksinkertaisesti enää jaksa. Haluat nauttia lapsistakin.
Ja sanot myös miehellesi, että myös hänen kuuluu kantaa vastuuta taloushommista. Ja etenkin OMIEN sotkujensa siivoamisesta.
"En muista,
loistiko siinä kodissa tiskipöytä,
mutta loistivat
lasten silmät."
-Pirkko Linjama, Tänään ei vielä tuule
Melkein kannattais laittaa näkyvälle paikalle :) Mulle mies aina lohduttaa, että ei ne työt mihinkään karkaa ja jos karkaa, ni anna toki mennä, eihän sekään mitään haittaa.
Mutta nyt ison mahan kanssa rv36 ei edes huvita kerätä tavaroita lattioilta, mies aika hyvin tekee, kun sille sanoo, että toivoisin, että voisit tuon tehdä, ku se on mulle jo niin hankalaa. Mutta lähtökohtana kannattaa olla ite itelle armollinen, mulle mm. yks kaveri sano, että se kadehtii sitä, että mä en stressaa sillä, mitä muut mahdollisesti ajattelee minusta. Mä teen kotityöt itseni takia, en ajatellen sitä, mitä yleinen mielipide odottaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka muuten ei lämmitystä tarvitsekaan. Ja puilla sekin hoidetaan. Eikä minua rassaakaan mitkään normi hommat, ruokaa on kiva laittaa, siivoilen ja puuhastelen. Pyykinlaitto ja viikkaus on kivaa. Mutta kun aina pitää hoitaa miehenkin edestä kaikki. Siis jos minulta jää aikaa, mies odottaa että täytän sen ajan sitten juuri tuollaisilla puiden laitolla yms jutuilla. Korjailen kaikkea lasten rikkomaa jne.
Pihaa ei ole suunniteltu. Kun jotain yrittää, mies työntää nenänsä siihen, kaivaa ja huseeraa ja pilaa sitten kaikki. On monttuja, läjiä siellä täällä ja kaikki jää kesken, kun en ehdi lapsilta kaikkia jälkiä korjata. Aivan karseaa. Mies käy työssä ja tekee välillä jotain, keskeyttää, aloittaa uuden jutun ja keskeyttää. Kaikki on kaikkialla kesken. Sitten se välillä aloittaa jonkin harrastuskauden, minkä milloinkin tai sitten vain lepäilee viikonlopun.
Se kai ärsyttää lisää, että minun pitää tehdä taukoamatta, arjet pyhät muutakin kuin tavallisia päivään littyviä askareita. Ei minulla ole vapaahetkiä, paitsi nyt kun lapset on torkuilla. Vauva kylläkään ei nuku, vaan on vierellä. Ja on jotenkin kauheaa, kun vauva nukkuu vaunussa ehkä puoli tuntia kerrallaan. Siinä sitten syöksyn paikasta toiseen minkä ehdin ja tuntuu, että olen niin puhki etten kohta jaksa mitään. Päätä särkee joka päivä, niskat on jumissa. Ei voi lapsilta lähtemään hierojalle, parturissa olen käynyt vuosi sitten. Minun vapaatunnit ovat niitä, kun menen yksin asioille, juoksen kaupassa, juoksen vaatteita hakemassa, juoksen sinne ja tänne kuin päätön kana. Ja illalla olenkin sitten rättiväsynyt, kun saan lapset sänkyyn. ap
"En muista,
loistiko siinä kodissa tiskipöytä,
mutta loistivat
lasten silmät."
-Pirkko Linjama, Tänään ei vielä tuule
Istuta ap miehesi nyt pöydän ääreen ja kerro sille tämä, mitä meille kirjoitit. Älä syyttele, älä huuda. Kerrot vaan, että nyt olet kortesi päässä, ja tilanteen on muututtava.
Älä myöskään vaadi itseltäsi niin paljon. Sinä saat olla väsynyt ja turhautunut. Saat olla lopussa joskus, vaikkei se työ varsinaisesti ikinä lopukaan. Useimmiten kaoottisen elämän muuttaminen toisenlaiseksi on vain järjestelykysymys.
Meillä on reilu parisataa neliöinen talo, iso piha ja kaksi vilkasta uhmaikäistä. Olen pari päivää ollut tosi väsynyt, enkä ole tosiaankaan tehnyt mitään ylimääräistä. Nurmikko rehottaa ja lattioilla lainehtii hiekka. Mutta lapset näyttävät tyytyväisiltä, enkä mä tunne itseäni mitenkään epätoivoiseksi. Ehtii sitä toisenakin päivänä. Ai niin ja me vedetään vaan enemmän päälle, jos ei jaksa lämmittää. Ei talo näin kesällä nyt NIIN kylmene, etteikö villapaidalla ja -sukilla tarkenisi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole mitään työnjakoa perheessä? Miten paljon mies osallistuu kotitöihin ja lasten hoitamiseen? Minusta tuntuu, että teillä on miehen kanssa vakavan keskustelun paikka. Minusta on kohtuullista odottaa, että jos äiti on kotona, hän huolehtii ruoan ja siivouksista sen verran, ettei koti ihan kaaos ole, ehkä pyykinpesun tms. "normaaleja kotitöitä", mutta mikään työkone 24h päivässä kotiäitikään EI ole.
Asiat eivät muutu ellei niitä pane muuttumaan. Esimerkiksi tuo puulämmitys: aivan vihoviimeinen lämmitysmuoto jos se on ainut keino saada talo lämpimäksi + lämmintä vettä. Käsittääkseni sen voisi aika helposti muuttaa esim. pellettilämmitykseksi tai maalämmöksi vaikkapa, jotka ovat huomattavan pitkälle automatisoituja systeemejä molemmat. Rahaa muutostyöt toki kysyvät, mutta eipä sekään halpaa ole jos loppuun palat.
on onneksi mahdollisuus öljylämmitykseen, mutta kesäisin säästetään öljyä lämmittämällä käyttövesi puilla. Neliöitä löytyy saman verran kuin teiltä ja lapsiakin on monta... 2 vanhinta on onneksi jo koululaisia, mutta nuoremmat 3 ikähaitarilla 4kk-4v. Aika samanlainen tilanne kuin teillä siis, meillä tosin on vanha talo, johon tehdään remonttia vähitellen seuraavat... 10 vuotta varmaan. :)
Meillä piha on vähän rempallaan, kun ei olla ehditty miehen kanssa tehdä niitä puuhommia, itse aloitin syksyllä Operaatio kukkapenkin (siirrän kukat neljästä pienestä kahteen isompaan penkkiin), mutta pohjatyöt on tosi pahasti kesken. Sisälläkin olis siivoamista, mutta sen ehtii myöhemminkin. Lasten kanssa kun ei yksinkertaisesti kaikkia ehdi/voi tehdä. Onneksi mun mies ei oleta mun kaikkia hommia tekevän, ja jos olettaa niin oma on asiansa. Ei sitä yksi ihminen joka paikkaan ehdi.
Ootko miehelle ehdottanut, että lämmittäisi sitä vettä töihin lähtiessään? Vai onko teilläkin se ongelma, että niitä puita pitää vähän väliä olla lisäämässä? Ja joku päivä sanot miehelles, että nyt vahtii lapsia, kun itse menet ulos vaikka sitä pihaa laittamaan. Tai sitten menet nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa ja keskeneräiset työt saavat odottaa parempaa aikaa. Sä et nimittäin tuota menoa kovin kauaa jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain vähän mies alussa laittoi ja sitten jäi kesken. Ei ole enää vuosiin "ehtinyt".
Olisi ihanaa kun edes jotain saisimme loppuun tehtyä, mutta ei. Jos menen ulos vaikka nyt niitä kukkia laittamaan päivällisen jälkeen ja mies jää lasten kanssa sisälle tai mitä nyt tekevätkin. Hetken saan tehdä, sitten mies tulee siihen jotain husomaan vaikka sanon ettei saa. Sitten muutama minsa, se on kaivanut uuden kukkapenkkipaikan, jättänyt minut lasten kanssa touhuamaan ja sitten onkin aika lähteä sisälle siivoamaan ruokasotkut ja laittamaan lapset unille. Tätä rataa menee aina homma kuin homma...
Nythän on kesä.
Eikä tuo ole iso talo edes... Ja pihanhoidon vaativuus on ihan suunnittelusta kiinni. Jos tekee perusteet oikein, hoito on helppoa.