Lue keskustelun säännöt.
Ylimielisyyttä vai mitä lie?
02.06.2009 |
Kaveripiirini koostuu pääosin melko nuoresta porukasta (n.20-30-vuotiaista). Tästä syystä moni vielä opiskelee (tai ei ole vakituisessa työpaikassa) ja asuupa moni vielä vuokrallakin. Harvalla on myöskään vielä lapsia.
Eräs ystävistäni (lapseton) sai nyt syksyllä vakituisen työpaikan ja otti asuntolainan. Ja nyt kevään mittaan on näkyvissä selvää muutosta käytöksessä. Jos soitan (tai joku muu ystävistämme soittaa) hänelle saattaa hän tiuskaista esim. "nyt ei ehdi jauhaa paskaa kun pitää tehdä töitä!". Jos pyydämme häntä vaikkapa kahden viikon päästä tapahtuvaan illanistujaiseen tiuskii hän siihenkin "ettei työssäkäyvä jaksa ryypiskellä!". Minua on alkanut ärsyttää tämä ylimielisyys (vai mistä on kyse?). Eli aivan kuin hänen elämänsä olisi sata kertaa raskaampaa ja vastuullisempaa kuin meidän muiden. Itse esim. olen kahden lapsen äiti, teen opinnoissani lopputyötä ja näiden lisäkksi teen keikkatyötä. Joten kyllä minä luulen, että minä olen meistä kahdesta kuitenkin se jolla on raskaampaa. Ja hei, onhan meilläkin asuntolaina.. Eli siis tämä ystävä kuvittelee ilmeisesti tosissaan olevansa meitä muita ylempänä koska on vakityössä.
Onko muille tullut eteen vastaavaa? Miten menetellä tässä asiassa? Olemme ystäviemme kanssa tälle tyypille asiasta sanoneet ja siihenkin hän vain tiuskii että "helppohan teidän on ja ette te voi mitään ymmärtää"-tyyppisiä kommentteja.
Kommentit (16)
Tiedätkö minkälaiset paineet hänellä on työssään?
Voihan olla että työssä on niin kovat paineet, että purkautuvat tuolla tavalla. Jos olette oikeasti kavereita, niin voit kysyä ihan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika ylimieliseltä ja itsekeskeiseltä paskiaiselta, joka ajattelee vain itseään eikä osaa asettua muiden asemaan.
eli ei kannata jatkossa edes kutsua häntä illanistujaisiin, saisitte vain kuunnella kuinka vaikeaa HÄNELLÄ on ja kuinka HÄN on niin aikuinen työssäkäyvä ihminen ja te muut olette jotain alempaa pohjasakkaa joka ei voi ymmärtää HÄNEN ongelmiaan. Ovathan HÄNEN asiansa paljon tärkeämpiä kuin teidän muiden vähäpätöiset muka-ongelmat.
Burn out uhkaa? Ehkäpä hän tosiaan joutuu, näin laman kynnyksellä, tuoreena työläisenä ja ilmeisesti yksin asuntovelallisena paiskimaan töitä enemmän kuin jaksaisi ja uhraamaan sille koko sosiaalisen elämänsäkin.
Ihminen voi kovan työuupumuksen ja sosiaalisen tyhjiön alla olla vähän "ärhäkkä".
YSTÄVÄNÄ minä kysyisin häneltä suoraan, kuinka hän jaksaa ja miten hän suhtautuu ystävien ajanviettoehdotuksiin. Haluaako hän apua vai olla rauhassa. Sanoisin myös suoraan, että loukkaa tylyltä kuulostavat vastaukset. Kartottaisin, haluaako hän keskusteluseuraa ja missä mennään.
En ihan heti ekana tuomitsisi ylimieliseksi (kuulostaa vähän kateelliselta).
Ja häntä ärsyttää tuo 20-30- vuotiaiden pinnallinen elämä.
Minä muistan, kun odotin esikoistani, niin minuakin pidettiin turhantärkeänä, kun en enää jaksanut kiinnostua mokomasta hölynpölystä.
Hänen työnsä ei todellakaan ole raskasta tai vastuullistakaan.. Itse on sanonut että "vain nappia painaa ja palkaa juoksee". Eli siitä ei tässä ole kyse..
Ja lisättäköön muutenkin vielä ettei muukaan porukkamme mitään "bilejengiä" ole. Ihan asiallisia nuoria aikuisia...
Ja mielestäni olisi aika sama asia jos itse alkaisin tiuskimaan hänelle "et sinä mitään tiedä kun sinulla ei ole lapsia, sitten se vasta elämä rankkaa on". Mielestäni omia valintoja.
Ja tosiaan suoraan on tälle tyypille sanottu, mutta tiuskintaa vain saa takaisin. Jos ei ala touhu tasaantumaan niin jääköön miettimään mikseivät muut enää ota häneen yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa ruveta etsimään mitään syvällisempiä merkityksiä, saati irtisanomaan ystävyyttä.
Ja häntä ärsyttää tuo 20-30- vuotiaiden pinnallinen elämä.
Minä muistan, kun odotin esikoistani, niin minuakin pidettiin turhantärkeänä, kun en enää jaksanut kiinnostua mokomasta hölynpölystä.
Anteeksi mistä mokomasta hölynpölystä? Itse olen kahden lapsen äiti ja käyn ulkona ehkä 2-4 krt/vuodessa. Illanviettomme tarkoittaa sitä että saunomme ja juomme muutaman siiderin hyvän ruuan kera. Jos tämä on liian hölynpölyä tälle "aikuistuneelle" ystävällemme niin olkoot sitten. Aika yksitoikkoiseksi voi elämä käydä pitkällä tähtäimellä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä taas huomaa, että ihminen ei ole aikuinen kuin vasta reippaasti yli kolmekymppisenä. Ihan kuin vähäinen biletys tai menojen vähäisyys olisi merkki jostakin aikuisuudesta. Kyllä se aikuisuus on sitä, että osaa katsoa itsekin peiliin ja tunnistaa, että itsessä sekä muissa on virheitä.
asioita omalta kannaltaan. Ystävälläsi on selvästi stressiä, ehkä jotain muutakin häikkää elämässään?
Oma lapseton ystäväni tiuskaisi mulle taannoin vastaavassa tilanteessa, että "aikuisten maailmassa nyt vaan on vaikea löytää treffeille aikaa". Ei tarkoittanut varsinaisesti loukata, mutta ajatusmaailma tuossa taustalla oli, että ystäväni työssäkäyvänä on aikuisempi kuin minä, joka olen kotiäiti. Mua tuo lähinnä nauratti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä olen töissä, minun on mentävä kymmenen maissa nukkumaan, yleensä viikonloppuisinkin, aamulla herään kyllä reippaana, mutta tarvitsen unta jaksaakseni. Lasten kanssa kotona ollessa jaksan valvoakin.
Joten minulla ainakin säännöllinen työ, vaikka ihan tavallinen aineenopettaja olenkin, eli en mikään aivokirurgi, vaatii säännöllistä iltarytmiä. Olin kyllä lapsenakin aikaisin nukkumaan menevää tyyppiä, joten ehkä jotkut jaksavat iltaisin kukkua vaikka elämässä on muutakin.
Äyskimistä en tiedä, ehkä hän kokee, että ette ymmärrä, tai on stressaantunut.
että elämä ihan oikeasti muuttuu kun aloittaa työelämän...!
Opiskelijana/kautta kotiäitinä voi halutessaan nukkua myöhempään (jos ei tenttiä/neuvolaa tmv. ole) mutta töistä ei voi myöhästyä siksi kun väsyttää. Työ sitoo enemmän, eli tuntee olevansa tavallaan kun kahleissa, ei voi tehdä sitä mitä haluaa van sitä mitä käsketään (vert. vaikkapa opiskelija joka voi itse suunnitella kurssivalintojaan, missä yhadissa valmistuu jne. tai kotiäitiä joka voi päättää leivotaanko tänään vai pestäänkö pyykkiä jne.)
Työsäkäyminen myös lisää stressiä kotitöistä: missä välissä pesee pyykit, onko kaapissa silitettyjä kauluspaitoja, pakko mennä kampaajalle kun hiukset ovat kasvaneet, pakko lakata kynnet kun lakka on lohkeillut jne. JOS on työssä missä em. on merkitystä, eli pitää olla huoliteltu. +Tuohon päälle kaikki normaali siivous ja kokkaus ymv.
Niin, ja suurin osa lienee tekee 8-16 tyyppistä päivää, eli illalla jo aikaisin silmät painuvat kiinni. Vapaa-aikaa on ainakin itselläni PALJON vähemmän mitä opiskelijana (vaikka olin myös töissä koko opiskelu ajan!) Sillä _pakollista_ läsnäoloa ymv. ei ollut. Jos ilta venyi, ei se hiatannut, pääaia että illaksi töihin pääsi. +Monella opiskelijalla on ns. "paskahommaa" mitä tekevät ---> ei niin paljon haittaa vaikka potkut saisikin huonon työpanoksen vuoksi vert. "oikea" työpaikka jossa haluaa luoda uraa tosissaan ja olla paras mahdollinen työntekijä ---> ei halua haukoitella ja haista vanhalle viinalle kokouksessa valvotun viikon lopun jäljiltä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ystäväsi luulee olevansa korvaamaton ja tärkeilijä.
Antakaa olla vaan. Nauttikoon tosiaan tylsästä elämästään
olen nähnyt työssäni niin monta yli kolmekymppistä ja seurannut käytöstä liikaakin ja enpä kovin suuria eroja näe "aikuistumisessa" verrattuna 20-30 vuotiaisiin.. olen niin monta kertaa järkyttynyt että hmmm.. taidat kuulua näihin katkeriin omasta iästään-ihmisiin..
mikset ole vaan ylpeä iästäsi? ei sitä kunniaa saa niitä nuorempia halveksimalla vaan itseluottamuksella.. se on tärkeä ase se;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi stressaantunut tms. Musta tulee ainakin tommonen, kun hommia on liikaa ja tuntuu, ettei ole nytkään aikaa niille ja sitten pitäisi vielä tehdä jotain, joka entisestään vähentää sitä aikaa. Ei hänellä välttämättä oikeasti ole sen vaikeampaa, mutta voi vaan olla asettanut itselleen liikaa vaatimuksia, ja stressaantuu ja ahdistuu kun ei pysty niitä täyttämään.
Hänen täytyisi oppia olemaan rennompi ja organisoimaan asiansa paremmin. Luultavasti on kuitenkin ohimenevää. Voisitko huumorin varjolla esittää hänelle hyviä neuvoja? Ehkä kannattaa vähän aikaa vaan seurailla tilannetta, ehkä se elämä alkaa hänelläkin pikkuhiljaa tasoittumaan.
Jos teidän tapaamiset ovat sellaisia, että eivät työssäkäyvälle sovi?
Itsekin olen nyt vanhempainvapaalla + teen diplomityötä ja kyllä aikatauluttelu on todella helppoa.
Olen myös ollut töissä kokopäiväisesti ja työni on juuri tuollaista "napin painamista". Luulen, että se on enemmänkin kielikuva kaverisi osalta. Muutaman kommentin perusteella et voi tietää, miten raskasta kaverisi työ on. Lisäksi taantuma näkyy työpaikoilla ja ennen leppoisa meininki voi olla kiristynyt.
kyllä se sieltä häntä koipien välissä palaa kun huomaa että on yksinäistä.