6 vuotiaalle kännykkä?

eskariin menee nyt syksyllä. Mitään tarvetta ei ole vielä, kun ei yksin liiku missään. Eskari on päiväkodissa, jonne pk:n sääntöjen mukaan ei saa mennä yksin, eivätkä päästä yksin kotiin.

kännykän. Periaattessa olen sitä mieltä, että hän tarvitsee sen vasta kouluun mennessään. Siis sitten, kun kulkee yksin. Nyt hänen reviirinsä on vielä niin pieni, että hänet löytää vähän kävelemällä tuossa lähistöllä.

Kovin paljon käyttöä ei ole vielä ollut mutta hyvää harjoitusta kun syksyllä alkaa ekaluokka ja silloin tulee tarvitsemaan.

En oikein keksi syytä, ett¨miksi pitäisi olla? Emme asu Suomessa ja koulun jälkeen lapsi menee kerhoon, josta hänet haetaan. Ei ole siis yksin kotona.

Eli keväällä sai, kun meni sitten syksyllä eskariin.

Kun oli puhelin kotona niin aloin jättää lasta yksin kotiin esim kauppareissujen ajaksi, ilman puhelinta en olisi uskaltanut jättää. Ja kouluunlähtöä ajatellen yksinolemista ja puhelimenkäyttöä pitää harjoitella, ettei ole sitten epävarma, kun tilanne tuleekin eteen.

Ei meilläkään lapsi puhelinta juurikaan käytä eikä kuljeta sitä ulkona mukanaan. Käyttöä on siis silloin, kun lapsi on yksin kotona ja haluaa soittaa jollekin aikuiselle.

ole vielä ekaluokalle menevällä kännykkää. En usko että tarvitsee vielä muutamaan vuoteen sellaista.

tietty se kännykkäkin hankitaan. Itse ostin sen numerot tuntevalle 5-vuotiaalle, koska oli viikonloppuja isällään. Lapsi saa itse soittaa minulle omalla puhelimellaan tarvittaessa.

Aiemmin sillä ei olisi ollut mitään käyttöä, koska en ole jättänyt lasta vielä kotiin yksin.

Hän ei tarvitse mielestämme omaa puhelinta vielä ekaluokkalaisenakaan.

keväällä eskarilainen saannut puhelimen. syksyä ajatellen kun menee koluun niin voi jo vähän harjoitella sen käyttöä ja myös kotona yksin oloa harjoittelee pieniä hetkiä...

Just eilen tuli eka kännykkä "lasku", vähän reilu neljä euroa.

puhelin oli kotona, meillä ei silloin enää ollut kotipuhelinta. Sai harjoitella puhelimen käyttöä, eikä sillä kyllä turhaan minnekkään soitellut. Hänestä oli kiva kun mummo ja pappa soittivat hänelle hänen omaan kännykkään. Samoin jos meni yökylään niin oli Oma Puhelin mukana.

Meillä ei lapsilla kännyköitä ole, koululaisia on kolme: 15v, 13v ja 8v. Perheemme osaa jutella ilman kännykkääkin. Tuntuu hurjalta tuo, että pikkueskarille tai ekaluokkalaiselle laitetaan kännykkä reppuun. Koulussahan sitä ei saa käyttää, eikä eskarissakaan, joten sinänsä turha kapine. Tulee vain lapselle turhaa painetta siitä, ettei kännykkä vaan häviä tai mene rikki. Pienellä koululaisella on niitä pohdintoja jo ihan tarpeeksi muutenkin ilman kännykkä huoliakin. Jos lapselle on joku hätä, on maailma puhelimia pullollaan, joten siitä ei tarvitse huolestua.

Meidän perhe sopii aamulla iltapäivän kuviot valmiiksi. Hyvin on toiminut kaikki nämä vuodet.

sen vuoksi meillekin hankittiin se jo eskarilaiselle, osasi sitten ekalla luokalla sitä käyttää ihan täysin. Ja tekstiviestien avulla oppii lukemaan ja kirjoittamaan!

Ilman lukutaitoa kännykkä on melkoisen turha :)

eskarilaiselle olen luvannut kesäkuussa syntymäpäivälahjaksi. Ehtii siis muutaman kuukauden harjoittelemaan sitä käyttöä ennen koulun alkua. Tytön kavereista yhdellä on oma kännykkä (soittelee minulle ja pyytää tytärtäni puhelimeen). Muiden kanssa leikkitreffit ym on vielä hoidettu äitien kesken.

asutaan isolla rivitalo alueella ja voi soittaa pojalle, että missä kohtaa ovat lapsiporukalla.

Aikaista on, mutta ei haittaa, jos häviää, kun vaan tavoitan pojan.

Kuopus sai eskari vuonna.



Vanhempi on jo teini ja käyttää kännykkää lähinnä tekstailemiseen kavereiden kanssa.

Nuorempi on vielä ekalla ja kännykkä kulkee repussa mukana. Kun koulupäivä on ohi, laittaa kännykän päälle ja soittaa mulle kun töihin kun on kotona. Meillä ei ole lankapuhelinta, ei ole ollut vuosiin. Ekaluokkalaisella on prepaid-liittymä ja 20 euroa rittää puoleksi vuodeksi, sen jälkeen on jo pakko ladata lisää että liittymä ei mene vanhaksi.

Minä olen periaatteessa myös sitä mieltä, että elämä on liikaa kännykän varassa. On turhauttavaa, ettei enää osata sopia mitään etukäteen. Mutta maailma muuttuu eskoseni. Ainakin täällä meillä päin se on muuttunut.

Yksi merkki maailman muutoksesta on se, ettei meillä ole kotona lankapuhelinta. En halua jättää lasta kotiin edes 10 minuutiksi yksin, ellei kotona ole yhtäkään puhelinta. On totta, että maailma on puhelimia pullollaan. Mutta naapurit ovat päivisin töissä, enkä todellakaan suosittele lapselleni, että vetää vierasta ihmistä hihasta, että saisiko soittaa.

Ja pitää lisätä, että kännykkä on käyttöesine. Se, että kännykkä häviää tai menee rikki - se on elämää se.

Meillä ei lapsilla kännyköitä ole, koululaisia on kolme: 15v, 13v ja 8v. Perheemme osaa jutella ilman kännykkääkin. Tuntuu hurjalta tuo, että pikkueskarille tai ekaluokkalaiselle laitetaan kännykkä reppuun. Koulussahan sitä ei saa käyttää, eikä eskarissakaan, joten sinänsä turha kapine. Tulee vain lapselle turhaa painetta siitä, ettei kännykkä vaan häviä tai mene rikki. Pienellä koululaisella on niitä pohdintoja jo ihan tarpeeksi muutenkin ilman kännykkä huoliakin. Jos lapselle on joku hätä, on maailma puhelimia pullollaan, joten siitä ei tarvitse huolestua.

Meidän perhe sopii aamulla iltapäivän kuviot valmiiksi. Hyvin on toiminut kaikki nämä vuodet.

Tuota turhaumaa meille ei ole tullut, kun lapsetkin ovat tottuneet pienestä pitäen sopimaan asoista. Suunnitelmista pidetään kiinni, ei niitä tarvitse koko ajan muuttaa. Eikä koko ajan tarvitse olla kysymässä mitä nyt teen, tai ilmoittamassa missä olen. Lapseenkin voi luottaa.

Lapsemme eivät ole vedelleet ketään hihoista puhelimen perään. Ohjeeni olen antanut todellista hätätapausta varten. Kerran poika soitti kirjastosta, kun koulusta tulo bussiaikataulu petti (oli ajatellut ajan väärin). Pääsi sitten kotiin. Kirjastosta luonnollisesti annettiin soittaa.

Asumme aluella, jossa naapureita ei ole ihan seinän takana, mutta asuinpaikkakuntamme on suuri, ruuhkainen voisi sanoa. Onneksi eskot ja ellit saavat vielä nykyäänkintehdä valintoja!

On totta, että vanhin lapsemme kertoi ehkä kolme vuotta sitten (5.lk.lla) että hän on nyt ainoa, jolla ei ole kännykkää. Ei kuitenkaa haluakaan. Muut lapset eivat ole edes maininneet. Tai 13-vuotiaalle olen joskus tyrkyttänyt mykaan, kun on ollut lähdössä kaemmaksi kavereilleen. Ei ole halunnut riesaksi mukaansa.