VAIMO REHVASTELEE SYNNYTYKSELLÄ
Saimme poikavauvan vaimon kanssa helmikuussa. Minua ärsyttää suunnattomasti kun vaimo on nykyisin mielestään kuin joku kansallissankari käytyään läpi 18 tunnin synnytyksen. Aina kun mennään kylään johonkin tai meille tulee vieraita niin eikös vaan ala sama sankaritarina ns. "helvetin tuskista" joita hän nyt sitten joutui synnytyksen aikana kokemaan.
Voin vakuuttaa että oli vähintään yhtä stressaavaa seurata vierestä sitä perkeleen kitinää ja valitusta ja toivoa että hän saisi homman vihdoinkin hoidetuksi.
Tiedän itsekin kivusta yhtä sun toista ja voin kertoa laktoosi-intoleranttina, että kolmen tunnin vessareissu talvisessa ulkohuussissa maitoon keitetyn riisipuuron jälkeen ei ole mikään huviretki sekään. Voisin väittää sen olevan täysin verrattavissa vaimon kokemuksiin. Mutta en minä viitsi siitä silti ääntä pitää. Jos vain voisin niin olisin synnyttänyt itse niin ei tarvitsisi kuunnella moista vikinää viikosta toiseen. Joskus tekisi mieli vähän kommentoida mutta kai se on paras pitää suunsa kiinni kotirauhan säilyttämiseksi.
Kommentit (16)
3 tunnin vessareissu ei TODELLAKAAN ole verrattavisssa synnytykseen!!!!
Tämä oli ihan hyvä.
Totta sen verran, että minua kyllä ihan oikeasti nämä sankariäidit rasittavat. Vielä rasittavampia ovat kuitenkin isät, jotka synnytyksen jälkeen kertovat kaikille vastaantulijoille sekuntti sekunnilta synnytyksen vaiheet. Kuinka oli niin ja niin monta senttiä auki ja työnnettiin rakkuloita ihon alle ym.
Tiedoksi. EN HALUA KUULLA ENÄÄ YHTÄÄN SYNNYTYSTARINAA.
T. neljän lapsen äiskä
jos vaimo synnyttää ensin, sitten mies ja taas vaimo ei perheeseen syntyisikään koskaan kolmea lasta enempää....
Kaksi lasta synnyttäneenä ja myöskin laktoosi-intoleranttina voin sanoa, että pahimmatkaan laktoosivaivat tms. eivät ole verrattavissa synnytykseen. Ja mun synnytykset on kuitenkin menneet suht nopeasti, vaikka kivuliaita ovat olleetkin.
Synnytystä kovempaa kipua olen kokenut vain kerran, se oli sappikivien takia hetkeä ennen kuin taju lähti kivun takia.
Tässä sen taas huomaa, että ei miehet voi mitenkään ymmärtää synnytyskipuja.
Saathan sinä ripulipaskallasi rehvastella minkä kerkiät. Jos kehtaat.
kun olin pakotettu kuuntelemaan insinöörimiehen kertomia
synnytyskokemuksia hänen vaimonsa kolmesta synnytyksestä:
mikä meni pieleen, mitä olisi pitänyt tehdä täysin toisin jne.
Mies oli mielestään synnytyksen asiantuntija. :)
Tv. kolmen lapsen äiti
Totta sen verran, että minua kyllä ihan oikeasti nämä sankariäidit rasittavat. Vielä rasittavampia ovat kuitenkin isät, jotka synnytyksen jälkeen kertovat kaikille vastaantulijoille sekuntti sekunnilta synnytyksen vaiheet. Kuinka oli niin ja niin monta senttiä auki ja työnnettiin rakkuloita ihon alle ym.
Saathan sinä ripulipaskallasi rehvastella minkä kerkiät. Jos kehtaat.
Jos tää ei ole Porvoosta, ap:n täytyy olla mun exä! Uskomaton luuseri laktoosi-intoleransseineen sun muine ongelmineen. Kaikki oikeasti ihan hyvin mutta ei muuta kuin ruikuttaa kuinka hänellä on elämä vaikeaa. Kenellekään muulle ei ikinä tapahtunut mitään Hänen Kurjuuteensa verrattavaa.
ruokaa ja joutuu istumaan paskalla tuntikausia.
Luulisi olevan jotain järkeä päässä ja osaavan kieltäytyä maitotuotteista joissa on laktoosia.
Voin kertoa ettei synnytystä voi verrata missään tapauksessa laktoosipaskaan.
Kivun kestoajassa on eroa ja kivun luonteessa.
Minulla on ollut virtsakiviä ja sekin jäi kauas synnytyskivusta. Hermojuuriahtauman viikkoja kestäneet kivut ohittaa synnytyskivun mennen tullen, siitäkin on kokemusta.
kallistuisin ton laktoosipaskan kannalle. synnytyksyessähän se beibe vaan luiskahtaa sielt fjöntasta ja kunnon kivipaska voi viedä useemman timman
joka vähän aikaa sitten tekeytyi 11-vuotiaaksi tytöksi, joka styylaa 17-vuotiaan pojan kanssa? Ei ole mikään kirjallinen lahjakkuus tämä, ja ideakin on ihan kauhean huono.
puserrat sen sitten hanuristasi, niin se alkaa olla lähempänä totuutta.
Niin tyypillistä mieheltä rutkuttaa pienestä ripulista. Olit kuitenkin tajuissasikin koko ajan.
Vuorotelkaa! Anna vaimon kertoa ensin synntyksestään ja kerro sinä sitten siitä laktoosiripulistasi - kyllä te molemmat saatte yhtä paljon hyvin ansaitsemaanne empatiaa ja sympatiaa seurueessanne...ehkä....varmaan...kai....
Aloitat jutun vaimon jälkeen, että "ei tuo vielä mitään, mutta kun minä talvipakkasella söin kerran maitoon keitettyä riisipuuroa, niin...."
Olen huomannut, että usein heidän kärsimyksiään ei oteta mitenkään huomioon. Esimerkiksi miesten käsivammat ovat yleisiä: nainen puristaa usein törkeää välinpitämättömyyttä ja suorastaan väkivaltaisuutta osoittaen miehensä kättä ja voi aiheuttaa mustelmia ja jännekipuja hänelle. Miehiä pidetään usein synnytyksen aikana hankalissa asennoissa (Esim. kumarassa pitämässä naisen jalkaa oikeassa asennossa) ja he joutuvat kantamaan raskaita taakkoja avustaessaan synnyttäjän kyljenkääntöä tai asennon vaihtoa. Myös henkistä väkivaltaa osoitetaan: naiset puhuvat miehilleen lyhyesti ja tylysti ja pahimmillaan jopa nimittelevät ja syyllistävät.
Naiset, mennään itseemme ja järjestetään miehillemme se tuki, jonka he tarvitsevat!
HUONO yritys!