Johtavassa asemassa olevien miesten vaimot (ov)?

Mies on paljon töissä ja minä kotiäiti. Minä hoidan kodin ja lapset, mies tienaa rahat.

mutta vie lapset töiden jälkeen leikkipuistoon/kirjastoon/jonnekin (paitsi jos on reissussa). hoitaa myös iltapuuhat. jatkaa kyllä usein työntekoa sen jälkeen yötunneille. usein tehdään viikkosiivous yhdessä ja välillä aamulla siivoaa keittiön.

Osallistuu 50 % : sti lasten hoitoon. Kun olin vielä lasten kanssa kotona, hoiti osuutensa heti kun kotiin tuli. Laittoi ruokaa ( jos en ollut kerennyt / jaksanut ), kävi kaupassa, siivosi tarvittaessa ( en ole kertaakaan pessyt meidän ikkunoita, miehen homma ). Leikki paljon lasten kanssa. Usein iltaisin ulkoiltiin yhdessä.



Nyt olen palannut töihin ja meillä on rakennusprojekti meneillään. Olen joutunut totuttelemaan aivan uuteen tilanteeseen, kun mies on illat töiden jälkeen raksalla ja pyöritän arkea aivan yksin.



Minun mies ei tee isoa viikkotuntimäärää. Toiminta hyvin organisoitua, yhdellä ihmisellä ei liikaa hommaa jne. Toki edustustilaisuudet ja asiakkaiden " viihdyttäminen " vie sitten oman aikansa. Ja tietty matkapäivät.

Mieheni on henkeen ja vereen perheen isi ja haluaa olla mukana perheen arjessa.

Iltaisin tulee toista kotiin n. klo 18.15. Sen jalkeen lahtee esikoisen kanssa leikkipuistoon, takapihalle tms. Tekee myos esikoisen iltatoimet ja laittaa nukkumaan.



Pukee aina toisen lapsen. Ei laita ruokaa, mutta lammittaa kylla sen. Itse hoidan kuljetukset preschooliin, harrastuksissa eivat viela kay. Mutta nyt kesalla menee esikoisen kanssa pelaamaan jalkapalloa.



Ei siivoa. Ei laita ruokaa. Ulkoilee lasten kanssa ja seurustelee heidan kanssaan, leikkii, tekee palapeleja yms



Mutta itse vastaan arjesta, ruuanlaitosta ja siivouksesta. Mutta au pair auttaa, joten hyvin parjataan. Haluan kuitenkin, etta mieheni on lasten kanssa, ei kayta aikaansa esim. siivoukseen.

Mies on suuren firman talousjohtaja, en tiedä onko tämä nyt tarkoittamasi asema.



Työtunnit pysyvät kohtuullisina koska hän itse on valinnut niin. Todella harvoin on töissä yli viiteen, lähtee kotoa seitsemän maissa.



Minä teen pääosin ruoat koska olen kätevämpi ja nopeampi, mies korjaa pöydän ja siivoaa keittiön. Siivoamme muuten aika lailla puoliksi, yleensä viikonloppuisin ja pienempää siivousta joka arki-ilta. Lapsia on kaksi.



Kuljettaminen on pääosin minun vastuullani, koska minun työaikani on joustavampi ja teen myös paljon etätöitä.



Minä hoidan yleensä vanhempienvartit yms., mutta en aina - riippuu tilanteesta, kummalla on paremmin aikaa.



Lasten kanssa ulkoiluun ei mene kummaltakaan paljon aikaa koska juoksevat omalla pihalla ja naapurin lasten kanssa melko vapaasti - itse teemme sillä välin pihatöitä yms.



Mies hoitaa lähes aina lasten hammaslääkäri- ym. käynnit. Minä vien harrastuksiin koska alkavat aikaisemmin kuin mies tulee töistä.



Toimii hyvin.

Mieheni on henkeen ja vereen perheen isi ja haluaa olla mukana perheen arjessa.

[/quote]

Ei osallistu millään tavalla perheen arkeen. Ei osoita myöskään mitään kunnioitusta mun tekemiä asioita kohtaan. Ei kotona eikä mun työssä. Lasten jutut mm. harrastukset tms, ei myöskään kiinnosta.



Se on kai sitten vaan itsekäs työnarkomaani :(



ap

Tässäpä vastauksia meidän perheen osalta



lasten pukemiseen? - aamuisin pukee päiväkoti-ikäisen, jos on hänen kuskausvuoronsa

ruuan laittamiseen tai valmiina olevan ruuan lämmittämiseen lapselle? - viikonloppuisin osallistuu, viikolla ei lainkaan

Kuljettamiseen päivähoitoon tai harrastuksiin? - Päivähoitoon vie aamuisin aina silloin, kun ei ole työmatkalla, arviolta 70% aamuista, Harrastuksiin ei kuljeta lainkaan, minä hoidan ne kuljetukset (4krt/vko)

Siivoukseen? - ei lainkaan (minä palkkasin siivoojan)

Lasten kanssa ulkoiluun? - lomilla

Käykö esim. päiväkodin vasu-keskusteluissa tai koulun vanhempain varteissa? - ei todellakaan



Miehen vähäinen osallistuminen edellä mainittuihin ei enää nykyään häiritse minua muuta kuin silloin, kun itselläni on työn puolesta iltameno, onneksi se on harvinaista. Silloin joudun pyytämään miestäni hoitamaan myös hakemisen päiväkodista, ja tiedän, että niinä kertoina lapseni on viimeinen, joka haetaan ja koululainen odottaa turhan pitkään kotona muiden saapumista.

Olen kotiäiti, nuorin lapsi jo 3v, että alkaa onneksi arki olemaan jo helppoa. Meillä ei mies tee ruokaa, ei siivoa, ei pue lapsia, ei ulkoiluta jne. Saattaa pestä illalla yhden lapsen hampaat jos erikseen muistan pyytää.. No positiivisia puolia jos hakee, niin osallistuu matkoihin, lasten kirkko/retki tai muihin tilaisuuksiin. Kunhan vaan muistaa muistuttaa monta kertaa että on silloin poissa töistä..



Isän tehtävä meidän perheessä on peuhata ilta lasten kanssa ja keskittyä miehisiin puuhailuihin. Olen tyytyväinen kuitenkin tähän meidän järjestelyyn.

Matkustamme perheenä paljon ja silloin mies on kyllä tosi paljon lasten kanssa. Muuten kuitenkin äärimmäisen vähän.



Meillä tilanne ei ole ongelmallinen, sillä tästä työnjaosta puhuttiin jo ennen kuin mentiin naimisiin ja ryhdyttiin yrittämään lapsia. Minä olen ollut kotona aina reilun vuoden lasten syntymän jälkeen. Olen itse halunnut takaisin työelämään.

On toimitusjohtaja firmassa, jossa on useita satoja työntekijöitä. Reissaa pari päivää viikossa, välillä ulkomaillakin. Ei ehdi päiväkodin juttuihin tai koulun juttuihin. Ei varmaan edes kiinnosta. Kuulee tärkeimmät asiat multa.



Meillä käy siivooja. Ruoat ja lapset hoidan itse, tosin käydään tosi usein syömässä ulkona. Mies on harvoin mukana.



Mies osallistuu siis lähinnä vain tuomalla (paljon) rahaa, lahjoja minulle ja lapsille sekä tarjoamalla velattoman asunnnon, autoja, kesämokin jne. Ne eivät kuitenkaan korvaa puuttuvaa isää... Isä on lasten kanssa täyspainoisesti noin 1 vrk/kk.

ja tyttäreni on aikuistumassa. Miehellä ei lapsia aiemmasta liitostaan. Mutta mies keskustelee ja tukee tyttöä vähintäin kuin omaansa.

Mitä tulee "kotitöihin", niin mies siivoaa jopa enemmin kuin minä (tosin olemme kumpikin töissä), vie roskat, käy kaupassa, pesee pyykkiä sun muuta sellaista, mutta ei tiskaa eikä valmista ruokaa...