Vitsi lapset on kyllä erilaisia - omatkin. Kaveriasiaa...

Meidän esikoinen on aina ollut tosi arka eikä osaa mennä oikein joukkoon mukaan, kuopus taas päinvastainen (molemmat tyttöjä). Esikoiselle jouduin "etsimään" itse ne kaverit, kun ei itse niitä oikein löytänyt, pyysin kylään useasti jne. Ja kavereita sitten onneksi löytyikin! On vaan ollut jännä seurata, kun nyt kuopus on ekalla luokalla, ja tajusin juuri, että hänelle en ole kertaakaan "järjestänyt" mitään kaverijuttuja, vaan hän on huolehtinut niistä kaverisuhteistaan ihan alusta lähtien itse. Hänelle onkin jo nyt muodostunut melko tiivis kaverijoukko, jonka kanssa pitää yhteyttä, niin tyttöjä kuin poikia!



Esikoinen on nyt viidennellä luokalla, ja kyllä hänellä on niitä kavereita, mutta ei kuitenkaan niin tiivistä kaveripiiriä kuin kuopuksella, ja jotkut pojat olleet alusta lähtien kauhistus... Mietin vaan, että onkohan tuolla merkitystä, että jos itse "hankkii" ne kaverit ilman äidin avustusta, niin niistä kaverisuhteista tulee pysyvämpiä ja läheisempiä kuin näistä äidin avustuksella löydetyistä kavereista? Vai onko ihan vaan luonnekysymys? Miten teillä?