Onko juuresi Karjalassa? Missäpäin Luovutettua Karjalaa?
Isäni äiti syntyi Viipurin maalaiskunnassa ja hänen sukunsa on kotoisin sieltä sekä Antreasta (jos mennään tarpeeksi kaus sukupolveissa) ja isäni isän suku on Jääskestä.
Isäni syntyi evakkoreissulla ja lähti viimeisen kerran Karjalasta 3,5 vuotiaana naskalina. Sinne jäi iso maitotila, paljon maita ja mantuja ja rakas koti. Mamma ei koskaan puhunut Karjalan ajoistaan, oli luultavasti liian kova paikka lähteä kahdesti kodistaan. Pappaani en koskaan tuntenut, hän ampui itsensä kymmenisen vuotta ennen syntymääni. Pappani oli neljän sodan veteraani (hän taisteli myös kansalaissodassa). Pappakaan ei kuulemma koskaan puhunut sodista, ei sanallakaan, mutta sodat olivat isäni mukaan muuttaneet papan luonteen täysin.
Isäni puolestaan ei muistanut Karjalan ajoistaan mitään. Pari hailua muistikuvaa on evakkomatkalta.
Kommentit (38)
tulee Sykiälän kylästä Kanneljärveltä.
Minäkin olen pariin otteeseen käynyt perustuksia etsimässä (oli siis tiedossa, että mökki jä pommin alle sodassa). Viisi vuotta sitten ne löydettiinkin, onneksi koska tätini, joka on myös sieltä kotoisin, menehtyi reilun vuoden päästä.
Lapsen muistan iso-tädin kaiholla muistelleen karjalan hyvää hiekkamaata, jossa kasvoi niin hyviä perunoita ja Terijoen hiekkarantaa.
Heillä oli siellä huonekalukauppa, mutta kaikki jäi evakkokeikan iskettyä...
Luonteeni ole sieltä perinyt :)
Olen todellakin perinyt isäni luonteen kaikkine vikoineen päivineen. Ja murrettakin puhun, en puhdasta ja sekamurretta (täällä Kaakossa puhutaan karjalan-kymin-elimäen-anjalan-ties minkä murteiden sekoista).
ap
äitini oli pikkutyttö ja usein kertoi tulostaan, mm. kuinka mitään ei ollut mukana, nukkuessa suurin piirtein "nyrkki tyynynä ja toinen peittona".
Olen käynyt äitini kanssa Viipurissa hänen lapsuuden kodissaan, Taksi vei meidät sinne ja uudet asukkaat ymmärsivät äidin kyyneleet...sama eteisen kaappi oli vielä jne.
Äitini isää kutsuttiin vaijaksi, hauska kuulla täällä se, koskaan muuten en ole kuullut. Äitini äitiä kutsuttiin vaijamummoksi ja isäni isää papaksi, jolloin isäni äiti oli papanmummo. Muistan sanat - mennään vaijamummolle, oltiin papanmummolla jne.
Muistuu mieleen Nokian vesikriisi, kun kolmikymppiset pullamössöäidit vinkuivat, kun ei tullut puhdasta vettä. Meidän mummot on synnyttäneet ja hoitaneet kakarat evakkoretkellä. Mummot ja papat vain naureskelivat vesijonossa, että on tässä pahempaakin koettu (= sodan kauhut).
Satutteko muuten te muut kuulumaan Suojärvi-seuraan?
Jääski/Nuijamaa meillä mummon puolen suku. En ole koskaan sielläpäin käynyt, mutta olen saanut mummoni historiikin kirjoitettuna versiona. Ja olen saanut mummolta perintönä minulle äärettömän rakkaat evakkoreissullakin kulkeneet peilipiirongin ja hopeisen tarjottimen.
.joka naksahti puoliksi kun raja meni päältä. Isän isä sieltä päin.
ovat kotoisin Viipurin maalaiskunnasta. Mummo Ylä-Sommeelta ja pappa Juustilasta. Hauska sattuma sinänsä, että äitini isänäiti oli myös kotoisin Juustilasta, päätyi kuitenkin naimisiin Hauholta lähtöisin olevan rakuunan (ratsuväen sotilas) kanssa jo ennen sotia. Kun sitten isäni ja äitini tapasivat ja menivät naimisiin, paljastui että minun isomummini nuoruuden koti oli ihan pappani lapsuudenkodin naapurissa...
Meillä myös mummon isää sanottiin vaijaksi ja papan äiti taas oli mamma. Murretta tulee puhuttua mummon ja papan kanssa aina siellä käydessä, on se sen verran tarttuvaa.
äitini vanhemmat. Ja olen ortodoksi.
Wärtsilästä! Kahdesti lähtivät evakkoon ja nykyisin asuu Pohjanmaalla!
Ikinä en ole tavannut, eikä äitinikään muista kun oli niin pieni kun äitinsä kuoli.
ortodoksiukki, meni luterilaisen kanssa naimisiin. Tutuksi on tulleet kummatkin suunnat.
Ukki soti mm. Tali-Ihantalassa.
Mieheni isänisä on kotoisin Soanlahdelta.
Mummo on kertonut evakkomatkasta, pappaa en koskaan tavannut.