Vieläkö oikeasti joku kummi tarjoaa kummilapselle kristillistä kasvatusta?
Se kai kummiuden tarkoitus on ainakin ev.lut kirkossa mutta ainakaan omat kummit ei sitä tehneet, enkä ole kenenkään muunkaan kummien sitä tehneen. Tai tekevän nyt itse kummeina, kaikki ovat olleet enemmän läheisiä aikuisia kummilapselle kuni kristillisiä kasvattajia.
Olen 30 v. ja asun Helsingissä jos sillä on jotain merkitystä.
Kommentit (9)
mutta jos niin kävisi, kieltäisin. olen sukulaisillekin sanonut että jos meidän lapsille alkaa jotain jeesustelua opettamaan, ei ole enää meille tervetullut.
Eipä taida meidän kummit kaikki edes uskossa olla.
Joskus on hankala vastata kysymyksiin: Miltä Jeesus/Jumala näyttää?
lapset on saaneet kummeiltaan joskus lahjana lastenmaa-lehtiä (kristillinen lasten lehti) tai heitä on viety lasten messuihin esim.mukulamessu.
Itse olen toivottanut kummilapsille synttärikorteissa taivaan isän siunausta tai laittanut onnittelurunoksi jonkun pienen lastenrukouksen tms.
Minusta nykyään kummin tehtävä ei olekaan enää kristillinenkasvatus vaan tukea vanhempia kasvatuksessa ja kummilasta kasvussa.
Omien lasteni kummit vähän arastellen. Omien lasteni kummit ovat keksineet pari kivaa asiaa - lähtivät mukaan seurakunnan sählyyn pojan kanssa ja osallistuivat yhteen kummitapahtumaan. Asun pk-seudulla ja ikää vähän reilu 30.
Tosin kun itse olemme aktiivikristittyjä, on kummitkin tekemisissä seurakunnan kanssa. Kummit ovat vieneet ensimmäiselle ehtoolliselle, on tullut lahjaksi kristillistä kirjallisuutta ja nyt nuorempi lähtee kumminsa perheen kanssa srk:n leirille. Eli olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.
Ei omat kummit, ei lapsen kummit eikä mekään meidän kummilapselle.
Ite ajattelen sen lähinnä niin, että tärkeintä mitä kristinuskosta voi opettaa on lähimmäisen rakastaminen. Tästä näkökulmasta katsoen kummien tärkein tehtävä on antaa aikaa kummilapselleen. Välittää ja olla kiinnostunut. Paras tilanne olisi jos lapsella sitten murrosikäisenä joku kummeista voisi olla aikuinen ystävä, eli sellanen luottohenkilö jolle uskaltais puhua omista asioistaan ja kysyä mikä mietityttää. Omat vanhemmat kun eivät oikein voi olla kavereita, mutta kummi voisi olla sellanen.
Omien lasteni kummit ovat pääsääntöisesti täyttäneet tämän kummin tehtävän hyvin. Itsellä on ajoittain vähän huono omatunto, kun tuntuu ettei muka ole tarpeeksi aikaa kummilapsille. Yritän kuitenkin kysellä heidän kuulumisiaan ja tärkeinpänä ehkä kuunnella mitä kerrottavaa kummilapsilla on.
Siksi vähän ihmetyttää kirkon vaatimukset (kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia tai ei onnistu) kun käytännössä se kristillisyys ei kummiudessa suurimmalla osalla näy kuin ristiäisissä ja rippijuhlissa.