Mitä sanoa ystävälle, joka on muuttamassa yhteen uskottoman miehen kanssa?
Tekee pahaa katsoa vierestä. Ovat seurustelleet vuoden, miehellä on koko ajan kaiken näköistä viritystä ja pettämisestä on jäänyt rysän päältä kiinni kaksi kertaa. Monet itkut ja sydänsurut olen katsellut vierestä ja yrittänyt olla tukena, vaikka en ymmärrä miksi ystäväni on kyseisen miehen valinnut ja uskottomuudesta huolimatta seurustelua jatkaa... Nyt ovat muuttamassa yhteen.
Välimme ystävän kanssa ovat viilenneet. En pidä hänen miehestään, enkä heitä parina kutsua meille kylään. Vappuna ystävä kertoi että muuttavat yhteen. En tiedä mitä sanoisin, tuntuu pahalta katsoa vierestä kun toinen hakkaa päätä seinään, en todellakaan usko että mies avoliitossa paremmaksi muuttuu vaan jatkaa pettämistä kun on tähänkin asti saanut tekonsa anteeksi.
Miten jatkaa ystävyyttä tässä tilanteessa? Neuvokaa viisaammat ja kokeneemmat.
Kommentit (7)
on vain vaikea yrittää olla ystäviä kun ei voida olla normaalisti tekemisissä... Hänen miehestään ei kaveripiirissämme pidä kukaan, joten heitä ei mihinkään juhliin tai tilaisuuksiin enää pyydetä. En usko että hän miestä jättää, päinvastoin vauvakuume on kova.
niin sinuna ilmaisisin asian jotenkin niin, ettet pidä siitä, miten ystäväsi on muuttunut tai miten hän antaa itseään kohdeltavan. Eli jättäisin miehen keskustelusta pois, enkä varsinkaan sanoisi, ettet pidä miehestä, sillä sitähän ap ei tietenkään kuule, koska hän pitää miehestään.
Mutta eipä siinä sivullinen paljon voi kuin sanoa vaan, että saisit sellaisenkin suhteen, jossa sinua kunnioitettaisiin.
Mutta ystävähän tekee kuitenkin just niin kuin haluaa, eikä sun tarvi pysyä ystävänä sellaisen ihmisen kanssa, jota et jaksa. Toivottavasti hänellä vain sitten on jokin olkapää, kun hän sitä tulee tarvitsemaan.
Voithan itsekin tarjoutua, että haluat auttaa ja tukea häntä kyllä sitten, kun hän on sellaisessa pisteessä, että haluaa apua johonkin muuhun kuin miehensä ymmärtämiseen. Eli jätä takaportti auki siltä varalta, että ystäväsi kuitenkin jossain vaiheessa viisastuu.
Ymmärrän sua ap, paras lapsuudenystäväni päätti pariutua kylän pahimman pukin kanssa. Miehellä oli jo ex-vaimo ja lapsia monelle eri naiselle. Ei auttanut mikään puhe, pisti välit kaikkiin kavereihin poikki, kun kukaan ei ymmärtänyt heidän suurta rakkauttaan ja kadehtivat hänen onneaan. On nykyään kahden pienen lapsen yh, mies lähti kävelemään kohti seuraavaa onnea ennen kuin kakkonen syntyi.
jos alat kehumaan ko. miestä... u know:
kylläpä se on hieno mies, voi ku jokainen lapsi saisi tuollaisen isän itselleen. kylläpä siinä on mies, joka tietää miten naista pidetään hyvänä, ihan käy kateeksi- voi ku munkin mies. jne.jne.
kokemuksesta voin kertoa, niin hölmöä kun se onkin, niin toimi.
siis itselleni. ensin kaverit moitti ja haukku valintaani, sit jouduin parin vuoden päästä meneen psykiatrille itkeen ja se neuvo mua näin. siis ihan pyysin kavereiden (joita oli tosi vähä jäljellä) vaihtamaan taktiikkaa, ja niin sitten pääsin kuin pääsinkin pois nyrkin ja hellan välistä!!!
Ei siinä huumassa mene mikään järkipuhe jakeluun.
En hyväksy sun miehesi tekoja ja mun mielestä et tee oikeaa ratkaisua muuttaessasi miehen kanssa yhteen. Ystäväsi haluan kuitenkin olla ja olen tarvittaessa tukenasi, mitä tahansa teetkin elämäsi suhteen.
Sinun ja ympäristön 'neuvominen' liimaa hänet vain entistä enemmän yhteen toivottoman tapauksen kanssa. Hänelle tulee sellainen fiilis että me vastaan maailma.
Jos vaan jätät hänet rauhaan, hänen on itse helpompi havaita virheensä ja poistua suhteesta menettämättä myös kasvojaan.