Rintaperillisistä!

Onko normaali käytäntö, että rintaperillinen antaa leskelle valtakirjan jolla leski pääsee nostamaan kuolinpesän varoja?

Vasyaanottamaan tallerokeron sisällön? Jos on niin mistä tietää, ettei leski salaa kuolinpesän varoja?

mutta se voi olla myös rintaperillinen tämä uskottumies.

Toisaalta kun ajatellaan asiaa, niin kuolipesän varoja on pakko jonkun päästä nostamaan, mm. hautaamista varten, vainajan lasakuja varten ym.

Tosin näistä kaikista pitää jäädä tositteen perunkirjoitusta varten.

Toisaalta, jos vainajan ja lesken varat ovat olleet yhteisiä eli heillä on tulot menneet samallae tilille, pitää leskellä olla lupa käyttää rahoja myös omaan elämiseensä..



Mutta minua lähinnä kiinnostaa, mikä osa sinulla on asiassa kun pohdit kuolinpesän varoja? oletko itse rintaperillinen? Tai edesmenneen rintaperillisen jälkeläinen? Meinaan siinä tapauksessa että sinulla on oikeus perintöön, tarkoittaa että sinultakin pitää olla valtakirja, että uskottumies saa antaa tällaisia lupia.

Kun lokero avataan, paikalla on kaksi pankin puolesta, he luetteoivat sisällön ja tämä sisältä esitetään perukirjoituksessa. Lokerolle ei ole mitään asiaa kuolinpäivän jälkeen, ennenkuin se on luetteloitu.

iltä ei saa

Kuolinpesän tilkäteistä rahaa, pelkästään kuitteja vastaan hautauskulut ym.

KAnnattaa laittaa kaikki pankkitilit miehn kanssa siten ytheiseksi, etä niisää on JOKO matti TAI MAija yksin saa käyttää tiliä...



Näin tilit on täysin sen lesken hallussa eivätkä ollenkaan perillisten omaisuutta. eikä mitään valtakirjoja tarvita eikä varsinkaan alaikäisten lasten uskottujen meisten lupaa käydä ruokakaupassa miehen tililtä tai yhteiseltä tililtä.....



Että semmonen neuvo vaan..... HElpottaa kummasti elämää... VArsinkin niiden naisten jotka on kotona ja yleensä rahat vaan on tottumuksesta miehen tilillä. Niihin ei ole nääs kuoleman jälkeen oikeuta vaikka olis rinnakkaiskortti tilille tms.



Tilien on oltava muotoa JOKO TAI niin sitten ne ovat kummankin yksin hallittavissa eivätkä varat siirry perillisille automaattisesti.

Kun sitten perunkirjoitus on tehty ja omaisuus on selvillä voi valtakirjan antaa esim. perinnönjakoa varten, mutta jos on pienikin epäily että omaisuutta katoaa niin mitään valtakirjaa ei tule antaa.

Onhan se tietenkin mukavaa jos edellisen vastaajan mielestä hautaus maksetaan sitten omasta pussista koska kenelläkään ei ole oikeutta käyttää kuolinpesän varoja. Tsiisus!!!



Kyllä tiliotteet pelaavat yhä henkilön kuolemankin jälkeen. Tiliotteista näkyy mitä tililtä on maksettu ja onko nostettu rahaa. Näitä nostoja ja maksuja varten pitää löytyä kuitit perunkirjoitusta varten. Ja jo muutama päivä henkilön kuoleman jälkeen lähtee pankista tiliote jossa on listattu vainajan koko tiliomaisuus (kaikkien tilien yhteenveto kuolinpäivältä) eli siitäkin näkee jo tasan tarkkaan missä on menty.



Jos tallelokeroasia mietityttää niin kannattaa sitten perillisten mennä yhdessä. Tallelokerossa on hyvinkin luultavasti esim. testamentti joten se on pakko avata myös ennen perunkirjoitusta....muuten menee jako hyvinkin väärin.

Perunkirjoitus on omaisuuden luettelointi verotusta varten, siinä ei tarvita testamentteja. Perinnönjako on erillinen tapahtuma ja siellä ne testamentit ovat tarpeen.

Perunkirjoitus on omaisuuden luettelointi verotusta varten, siinä ei tarvita testamentteja. Perinnönjako on erillinen tapahtuma ja siellä ne testamentit ovat tarpeen.

Perunkirjoitus toimii myös osakasluettelona eli perukirjasta ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Mistäs tiedät heidät jos testamenttia ei ole selvitetty sitä ennen. Eli TODELLAKIN testamenttia tarvitaan perunkirjaa varten.

Ääliö. Älä anna neuvoja jos et tiedä totuutta.

Perunkirjoitus on omaisuuden luettelointi verotusta varten, siinä ei tarvita testamentteja. Perinnönjako on erillinen tapahtuma ja siellä ne testamentit ovat tarpeen.

Perunkirjoituksen tarkoitukset:

"Perunkirjoituksella on kolme tarkoitusta.

1. Ensinnäkin se toimii osakasluettelona eli perukirjasta ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat.

2. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista.

3. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään omaisuudesta menevä perintövero."

Näin ollen testamentti on oleellinen osa perunkirjaa tehdessä.

Pankki antaa perunkirjoitusta varten tiedon tilien kuolinpäivän saldoista korkoineen. Ja tämä on se jaettava perintömäärä, josta myös maksetaan verot. Joten vaikka leski käyttäisikin varoja kuolinpäivän jälkeen niin hän ei niitä pääse salaamaan. Jostainhan ne laskutkin on maksettava! Perunkirjoitukseen yms. voi mennä parikin kuukautta, jos on paljon selvitettävää. Vai olisiko sinusta reilua, että leski saa esim. sähkölaitokselta karhulaskuja kun ei pysty maksamaan, koska rahat ovat vainajan kanssa yhteisellä tilillä?



Ainakin me kävimme leski + perilliset yhdessä tallelokerolla, jossa pankkivirkailijan kanssa (en enää muista oliko pankin puolelta 1 vai 2 virkailijaa) tehtiin luettelo sisällöstä perunkirjaa varten. Näin sieltäkään ei kukaan pääse pimittämään mitään.



Ainoa mitä leski voi pimittää on kotoa löytyvät käteisvarat. Virallisestihan kaikki lompakosta löytyvät kolikot (tai vaikkapa säästöpossun sisältö) pitäisi merkitä perunkirjaan ja myös niistä maksaa perintövero. En tiedä kuinka moni näitä sitten oikeasti lähtee laskemaan... Mutta jos tiedät vainajan olleen "sukanvarteen säästäjä"-tyyppiä niin nämäkin varat kannattaa ottaa lesken kanssa puheeksi.

on kyse vaikka yhteisestä tilistä tai siitä, että vainaja oli esim. aina maksanut yhtiövastikkeen omalta tililtään tms. Yleensähän leski on rintaperillisten toinen vanhempi, joten olisi aika outoa, että lapset eivät soisi toiselle vanhemmistaan mahdollisuutta esim. maksaa juoksevia laskuja ja muita menoja (esim. hautajaiskuluja), jos leskelle itsellä ei rahat siihen riitä...

ja iltapäivällä kuolee se jonka tili tyhjennettiin niin saako rahoja kuolinpesälle? ap

"Kun toinen aviopuolisoista tyhjentää aamulla toisen tilin

ja iltapäivällä kuolee se jonka tili tyhjennettiin niin saako rahoja kuolinpesälle? ap"



Kannattaisi ottaa selvää perusasiosta. Nämä on ainakin itselleni opetettu jo yläasteella yheiskuntaopin tunnilla:



Naimisissa olevan henkilön kuollessa selvitetään sekä vainajan, että lesken varat ja velat. Tähän selvitykseen kuuluu ilmoittaa myös käteisvarat, eli mikäli niitä aamulla nostettuja rahoja ei ole ehditty käyttää, niin nekin kuuluu ilmoittaa. Tai mikäli niillä on ostettu esim. vene tai taideteos, niin sen arvo kuuluu arvioida ja merkitä sekin perunkirjaan. Normaalia kodin käyttöesineistöä ei tarvitse ilmoittaa (normaalit kalusteet, astiat, liinavaatteet yms.),mutta arvokkaat taideteokset, antiikkikalusteet yms. pitää. En muista mikä oli euromäärä, jonka ylittyessä pitäisi ilmoittaa. Eli mikäli koko rahalla on ehditty ostaa normaalia kodin käyttöesineistöä tai esim. ruokaa, niin siinä tapauksessa kuolinpesä kyllä häviää rahat.



Mikäli ei ole avioehtoa niin ensiksi suoritetaan ositus, eli varat ja velat laitetaan puoliksi. Jos rikkaampi osapuoli kuolee ensin, niin leski saa siis puolet yhteisestä omaisuudesta, eli vainajan varoista tai omaisuudesta osa annetaan leskelle. Mutta jos köyhempi osapuoli kuolee ensin, niin rikkaamman ei tarvitse maksaa kuolinpesälle.



Vasta osituksen jälkeen jaetaan perintö, eli vainajalle jäänyt omaisuus jaetaan perillisten kesken. Käytännössä usein ositus ja perinnönjako tehdään samalla asiakirjalla joten harva niitä osaa erottaa toisistaan. Ja ainakin meillä vasta summien ollessa tiedossa sovittiin että kuka saa mitäkin.



Leskelle jää lisäksi asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn taloon/asuntoon. Eli voi käydä niinkin, että perilliset maksavat perintöveron talosta, jossa leski asuu vielä montakymmentä vuotta.

rintaperillinen. Tuosta pitää pyytää virkatodistusta tilatessa maininta papereihin, ettei tule verottajan kanssa hämminkiä myöhemmin.